10 tapaani säästää lämmityskuluissa vanhassa talossa

Kannattaako puulämmitys? 

Miten säästin lämmityskuluissa vanhassa talossa?

Yhteistyössä Netrauta & Taloon.com*

Tammikuu on toistaiseksi meillä etelässä ollut yllättävän lämmin verrattuna pariin viimeiseen vuoteen. Tiedän kuitenkin, että suurin osa Suomesta nauttii ihan oikeasta talvesta ja lämmitysasiat ovat aina ajankohtaisia. Haluan kaivaa esille vanhan blogini ja edellisen kotini suosituimman tekstin ja jakaa tiivistäen vinkkini sähkölaskun pienentämiseen talvikaudella. Miten me saimme sähkönkulutuksen 100 neliön talossa pysymään alle 8000kWh/vuodessa kahden hengen taloudessa ja tammikuun sähkölaskut 150eurolla? Toki näihin lukuihin vaikuttivat myös muut elintavat ja sähköyhtiö. Vinkkini kuulostavat ehkä naurettavan yksinkertaisilta, mutta voin luvata että ne toimivat.


1. Onnistunut puulämmitys
Noh, lienee itsestäänselvyys että noihin lukuihin pääsimme vain ahkeralla oikeanlaisella puulämmityksellä. Säästöt tulivat siitä, että opettelimme käyttämään tulipesiä oikein ja emme joutuneet ostamaan puita kalliimpaan mahdolliseen hintaan. Tuttavat ja tori.fin myyjät osoittautuivat hyväksi avuksi, kun taloa lämmitettiin kaakeliuunilla, muuratulla tiilitakalla, pönttöuunilla ja puuliedellä päivittäin. Puuta kului 8-10 pinokuutitota, josta osa oli hellaan sopivaa purkulautaa. Ihan ilman sähköä emme lämmityksessä kuitenkaan pärjänneet. Matkojen aikana tilanteen pelasti hyvin toimiva lämpöpumppu


2. Vedon vähentäminen
Pelkkä mittarissa oleva lämpötila tai eristeiden paksuus ei välttämättä kerro koko totuutta. Sisällä voi olla aika lämmintäkin, mutta jos vetää, tuntuu kylmältä. Remontissa kannattaakin kiinnittää huomiota ilmatiiveyteen ja tilkitä sekä paperoida erityisesti lattian ja seinän yhtymäkohta, ikkunat, ovet, ikkunanpielet ym. 


3. Kunnostetut ikkunat ja niiden teippaus
Sain itse kirjaimellisesti tuntea nahoissani, miten suuri ero kunnostamattomalla ja kunnostetulla ikkunalla on vanhan talon lämpötaloudessa. Kehnonkin näköinen ikkuna on pelastettavissa ja tärkeimpiä jokavuotisia toimenpiteitä vanhassa talossa on ikkunoiden teippaus paperiteipillä. 


4. Tilan rajaaminen ja ”lokeroiminen”
Nykyään suositaan suuria avoimia tiloja. Lämmityksen kannalta ne ovat kuitenkin hankalia, sillä lämpö karkaa aina ylöspäin. Väliovet ovat vanhoissa taloissa ihan syystä. Vanhoissa taloissahan on usein esimerkiksi kylmä eteinen ja lämmittämätön portaikko ja näiden pitäminen sellaisena on järkevää. Eteisessä ja olohuoneessa ei tarvitse olla sama lämpötila. Jos talosta on jo poistettu ovia, voi ne palauttaa paikalleen vaikka vain talveksi, tai rajata lämmitettävää tilaa pienemmäksi esimerkiksi väliaikaisilla oviverhoilla. 


5. Oviverhot ja ovimakkarat
Oviverhoilla voi siis rajata tiloja puuovien sijasta, mutta ihan ehdoton paksu verho tai huopa on ulko-oven edessä. Lattialle kynnyksen eteen laitettavan vetoa estävän ovimakkaran voi tehdä verhon kaveriksi sekunnissa, vaikka rullatusta pikkumatosta. 



6. Alhainen lämpötila
Hyväksy alhaiset lämpötilat ja lisää villaa päälle. Oma alarajani on noin 16-17 astetta ja se on täydellinen lämpötila peiton alla sohvannurkassa köllimiseen, keittiössä puuhaamiseen tai nukkumiseen. Viileämpään lämpötilaan tottuu yllättävän nopeasti!


7. Talviverhot ikkunaan
Nykyään tunnetaan käsite kesäverhot, mutta talviverhot, sanan varsinaisessa merkityksessä, alkaa olla historiaa. Talviverhojen tarkoitus on pitää ikkunasta tuleva kylmä ja veto poissa, verhot vedetään siis tiiviisti ikkunan eteen iltaisin, eivätkä ne voi olla mistä tahansa lirukankaasta. Verhomateriaalin on hyvä olla oikeasti paksua ja laskeutuvaa. Edelliseen 20-luvun talooni etsin antiikkiverhoja kirpputoreilta, mutta nyt kun alan sisustamaan vähän uudempaa mökkiä olen erityisen ihastunut retrokuoseihin, esimerkiksi Vallilan verhoista, ja matoistakin löytyy aika hauskoja vaihtoehtoja. Veikkaan että peruspuuvillaverhokin toimii hyvin vuoritettuna vanhan talon ikkunassa.



8. Muut tekstiilit
Muutenkin tekstiilien käyttöön kannattaa panostaa. Mainitsin jo erilaiset verhot, mutta varsinkin alakerrassa mattojen kanssa ei pidä säästellä. Luinpa eräästä vanhasta taloudesta, jossa mattoja laitettiin lattioille kahteen kerrokseen. Etsin jatkuvasti kohtuuhintaisia villamattoja kirpputoreilta. Nojatuolissa istuessa on usein tarve taas huoville. Tekstiileihin liittyy myös pukeutuminen. Arvostan nykyään ihan toisella tavalla 100% villasta valmistettuja vaatteita ja villasukkiakin kuluu ennätystahtia. Nykyään saan neuloa ihan oikeaan tarpeeseen.


9. Lumi
Lumen kasaaminen kivijalan ympärille herättää talonhalaajissa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Olen itse elänyt vähälumisia ja runsaslumisia talvia vanhassa talossa ja väitän että lumella on lattian lämpötilaan huima merkitys. Tulen kasaamaan sitä taloni ympärille jatkossakin, mutta vasta tammikuussa pahimman pakkaskauden ajaksi.



10. Kynttilät ja lämmin tunnelma <3
Pienilläkin jutuilla on merkitystä. Jos tulee oikein kylmä ja haluat silti pihistellä sähkölaskun kanssa, kutsu kaverit koolle tunnelmoimaan tuikkujen valossa. Tiivis ja lämmin tunnelma on taattu!

Terveisin, Stella
Jos pidit postauksesta, napsauta tekstin alapalkissa olevaa 
FB-jakonappulaa ja kerro muillekin.



P.S. Hyvää lukemista aiheeseen liittyen:
Perinnemestarin klapikirja (Hannu Rinne) on mahtava opus niille, joille koko prosessi puun kaadosta polttamiseen on hakusessa. Kyseessä on todellinen lämmitys for dummies- teos. 
Mahtava Viri ja valkee- Vanhan rakennuksen lämpö- ja energiatalous (K. M. Lahtinen) paneutuu lämmitysteemaan syvemmin ja joitakin kirjan kohtia lisäeristämisen ja ikkunaremonttien tarpeettomuudesta olen opetellut ulkoa argumenteiksi kiivaita remonttikeskusteluja varten.
___________________________________________________________________________
*Miksi teen yhteistyötä yritysten kanssa?
Haluan jatkossa tuottaa entistä parempaa sisältöä blogiini, mutta touhussa on kulunsa. Saan pienen korvauksen yrityksen näkyvyyttä vastaan, mutta tekstin asiasisältö ja mielipiteet ovat omiani. Teen yhteistyötä vain blogini teemaan sopivien tahojen kanssa. Yhteistyön avulla pystyn siis ylläpitämään blogiani.

Yhteenveto vuodesta 2017 ja lisää paljastuksia tulevasta

Kiitos 2017

Monella vuosi 2017 tuntui olleen sarja surkeita sattumuksia. Minulla elämä meni uusiksi onneksi jo 2016 ja viime vuosi vierähti voimia kerätessä. Alkuvuosi näytti kehnolta, kun vastaperustetun blogin aiheet loppuivat kuin seinään jälleen yhden talokaupan mennessä mönkään. Se oli kuitenkin herätys minkä tarvitsin ja annoin lopulta itselleni luvan haluta jotain valtavirrasta poikkeavaa, kuten talovaunun, jurttan tai minimökin. Siitä vähän myöhemmin kevättalvella löysinkin tämän töllin, joka muistuttaa pelottavan paljon unelmakarttaan piirtämääni taloa. Se ei ollut rakkautta ja huumaa ensisilmäyksellä. Näin kuitenkin, miten tästä saa vielä unelmieni talon. Mökkini onkin kannatellut minua hyvin. Tekemistä on riittänyt, mutta kaikkeen varautunut pessimisti ei ole päässyt pettymään liian pahasti.

Kesällä sain vietettyä talolla niin paljon aikaa, että se alkoi tuntumaan pikkuhiljaa kodilta. Vaikkei mikään ollut valmista, siirsin kirjani tölliin alkuperäisen suunnitelman mukaan syksyllä. Nautimme koirien kanssa uskomattoman paljon omasta pihasta ja lähimetsästä. Iloa ei ole pilannut karut olot ja mukavuuksien puute

Loppuvuodesta iloitsin uudesta perheenjäsenestä ja mietin paljon blogini suuntaa. Halusin ainaisten remonttijuttujen väliin kepeyttä ja iloa. On vain hyvin haasteellista tuottaa jotain kaunista, kun elämä on työkalukasoja, kuraisia saappaita ja sahanpuruja. Kaipasin vanhaa blogiani. Kaipasin kuvaamista. Kaipasin luovuutta. Kaipasin vanhaa minääni. Niinpä ostin vuoden viimeisinä päivinä uuden kameran ja päätin jatkaa siitä mihin joskus jäin. Kerroin teille myös haaveestani toteuttaa kirja.


Kummitustalon Stella herää kuolleista

Päätin siis että vanhan blogini Kummitustalon Stella saa herätä kuolleista :D Ja jos asiaa oikein miettii, on tämä kolme tai neljä vuotta tyhjillään ollut talo ihan oikea kummitustalo. Olen aloittanut vanhojen kuvien läpikäymisen kirjaani varten ja tavaraa on kymmenessä vuodessa tullut niin paljon, että sieltä riittää paljon pientä tänne blogiin remonttipäivitysten väliin kunnes ehdin tuottamaan jotain ihan uutta. Suoraan sanottuna, minulle on se ja sama onko työkaluna viikate, vasara vai kirkkuukoukku. Kunhan saan tehdä jotain käsilläni ja jakaa sen teille. Olen niin innoissani!


Uusia tuulia vuodelle 2018

Ajatukseni omasta kirjasta on pistänyt rattaat päässäni pyörimään sellaisella ryskeellä, etten ole viikkoon nukkunut öisin paria kolmea tuntia enempää. Kirjan lisäksi syntyy vauhdilla valokuvanäyttely, uudet nettisivut ja kummitustalon kausikirje, jonka tilaajiksi voitte ilmoittautua pian. Muita mullistuksia pääsette ihmettelemään joskus syksyllä. Olen myös päättänyt tehdä silloin tällöin blogin henkeen sopivia yhteistyöpostauksia yritysten kanssa. Älkää pelätkö, en ala hehkuttamaan naamarasvoja tai tuoksukynttilöitä. Totuus on, että jo pelkän hyvän kameran hankinta tuntuu pienituloisen arjessa, ja yhteistyöstä voivat parhaimmassa tapauksessa hyötyä niin allekirjoittanut, yritys kuin te lukijatkin.

Mitä uutta teidän vuosi 2018 tuo tullessaan?

Terveisin, Stella

Joulukuun remonttiterveiset VIDEO

Sinne meni joulukuu ja kahden viikon "remontti"loma. Totuuden nimissä miltei koko aika hurahti uuteen perheenjäseneen tutustuessa. Pikku Siili on hurmannut meidät kaikki. Jos oikein pinnistän saan kuitenkin listattua monta vaatimatonta edistysaskelta myös taloon liittyen.


Lainamies kävi esimerkiksi tekemässä sokkeliin tuuletusaukot tulevaa rossipohjaa varten. Olin varma että vanha betoni murenee ja hajoaa taas, mutta porahärveli olikin ihan uskomaton. Lopputuloksena 7 siistiä pyöreää reikää, tosin pienen tuskailun jälkeen. Apumies puolestaan teki aukkoihin ritilät, en halua talitinttejä enää taloon, enkä myöhemmin talon alle muitakaan vieraita.


Kuukauden draama-annos saatiin kun huomasin saunan katosta tulevan vettä. Nythän on ollut aivan tolkuttoman märkää. Harmitti, koska vesi uhkasi pilata vaivalla korjatun muurin. Piipun vierestä vuotaa. Saunassa ei ole lämmitystä, ja muuri on vuosien saatossa päässyt kastumaan ja jäätymään ennenkin. Tämä rikkoo tiilimuurauksen ja rappauksen. Apumies tuli taas hätiin. Hän on minua innokkaampi kiipeilijä, vaikka olenkin ostanut tarkoituksella matalan talon, jotta uskallan könytä katolle aina kun tarve vaatii. Piippu käärittiin pressuun, korjataan kunnolla sitten kesällä. Samalla lahjoin hänet asentamaan jo jokin aika sitten hankitut piipunhatut paikalleen. Talossa ei ole ikinä sellaisia ollut ja se myös näkyy. Kun etsin kotia ja kävin näytöissä, ihmettelin miten monesta mökistä ne puuttuvat. Varsinkin tyhjillään ja lämmittämättä vuosia oleva talo ilman piipunhattuja on huono juttu.


Silloin kuin muut istuivat joulupöydässä, me riehuimme hulluna ja pistimme paikkoja palasiksi. Vanha lattian alla oleva kosteutta kerännyt perunakellari sai kyytiä, samoin viimeiset rippeet kylpyhuoneesta. Aloitimme myös alajuoksujen lahojen korjauksen. Kinkkistä hommaa, muttei mahdotonta. Alajuoksu koostuu onneksi kahdesta puusta. Alemman voi vaihtaa juuri ja juuri niin että ylempi pysyy paikallaan ja pitää purutkin melkein seinän sisällä. Homma on kuitenkin järkyttävän hidasta. Vauriot ovat kaikenkirjavia. Tervettä puuta, tervettä ötäkän syömää puuta, lahoa puuta, vähän alareunasta lahoa puuta ja täysin lahoa ötökän syömää puuta.


Ulkona olisi vielä muutama homma, jotka haluaisin saada tehtyä. Vuodenaika on kuitenkin mitä on ja mitään ei ole enää kriittisesti kesken. Tuntuu kohtuuttomalta toivoa lämmintä tammikuuta, mutta olisihan se hienoa saada vielä kaivinkone mylläämään piha tasaiseksi salaojituksen jälkeen ja rännit paikalleen kevättä varten.

Tässä vielä jorinani videon muodossa:


Terveisin, Stella

Salainen haaveeni vuodelle 2018 - Oma kirja

Nyt kun joulusta on selvitty on aika kääntää katse kohti seuraavaa vuotta. En tiedä teistä, mutta itse kihisen innosta.

Kaikilla meillä on haaveita. Ihanimmat niistä ovat ehkä sellaisia joiden toteutumista on pitänyt täysin mahdottomana. Olen itse toteuttanut yhden tälläisen unelman. En Helsingissä opiskelija-aikana asuessani uskonut ikinä pystyväni omistamaan omaa taloa. Haave tuntui aivan liian kaukaiselta ja tirautin kyyneeleen jos toisenkin asiaa vatvoessani. Haave kuitenkin toteutui vuosien päästä, ei tietenkään Helsingissä mutta hyvä niin.


Apumies irtisanoutui marraskuussa turvallisesta vakituisesta työpaikastaan. Olen seurannut vierestä hänen tarttuvaa innostustaan elämää ja tulevaisuutta kohtaan. Olemme puhuneet paljon haaveista ja niiden toteuttamisesta. Monesti se lukko toteutukseen on oman pään sisällä ja kestää kauan että avain löytyy. Löytämisen jälkeen sitä ei voi muuta kun ihmetellä miten helpossa piilossa ratkaisun avain olikaan. 



Olen itse tosi mukavassa työssä. Niin mukavassa etten ole oikeastaan miettinyt vaihtoehtoja. Siitä huolimatta, jos minulta kysytään mitä tekisin mieluiten elääkseni vastaisin jotain muuta. Olen ihan pienestä asti ollut luova, ehkä vähän liiankin. Haaveilin taiteilijan urasta ja erityisesti kirjan kirjoittamisesta tai pikemminkin kuvittamisesta. Yhdessä vaiheessa kirjani oli jo pitkällä. Eräs ulkopuolinen kuitenkin nauroi idealleni käsikirjoitusta edes näkemättä ja aloin itsekin miettimään että onkohan ajatus ihan typerä. Tiedän että yhden ihmisen huolimattomalle kommentille ei pitäisi antaa arvoa. Kävi kuitenkin niin etten ikinä edes lähettänyt postia kustantajalle.



Lähipiirissä on sattunut viime aikoina ikäviä juttuja, jotka muistuttavat siitä ettei aikaa haaveiden toteuttamiselle välttämättä ole loputtomasti.  Nyt haluan ottaa ensimmäiset askeleet tuon kirjaunelman toteutusta kohti. Kerron siitä teille. Aion tehdä kirjan! Ihan vaan siksi koska voin ja haluan ja mikä hienointa, tänä päivänä kirjan voi tehdä myös ihan ilman kustantajaa, e-kirjana. Nykyisessä päivätyössäni autan aika usein muita tekemään kirjoja ja olen paljon tekemisissä kuvien kanssa. Töissä ottamani kuvat ovat kelvanneet julkaisuihin, ehkäpä joku kiinnostuisi tästä kokonaan omasta kirjastakin.


Nyt siellä ruudun toisella puolella moni pyörittelee päätään. Stella on sekaisin. Talossa ei ole edes lattioita ja tyyppi miettii ihan muita asioita. On totta, että tässä olisi vähän kiireellisempiäkin juttuja kuin joku kirja. Olenkin itselleni hyvin armollinen aikataulun suhteen. Toivon, että kirjani on valmis vaikka vuoden päästä. Eihän uusi vuosi ole mitään ilman uudenvuodenlupauksia?


Seuraavaksi mietitte minkälainen kirja olisi kyseessä. Kirja-ajatuksia on oikeastaan kaksi, tai kolme. Yksi niistä on sellainen, jonka toteuttaminen onnistuisi jo nyt kun tavarani ovat varastossa ja koti keskeneräinen. Haluan koota vanhoja blogikuviani yksiin kansiin ja varovasti pohdin että sellainen kokoelma saattaisi kiinnostaa teitä muitakin. Toki voin olla väärässä. Kirjani kulkee kuitenkin nyt vähän tylsällä työnimellä Kummitustalon kuvakirja - Käsillätekijän neljä vuodenaikaa. E-kirjassa vanhat kuvani ja DIY-ideani olisi jaoteltu vuoden kierron mukaan omiin lukuihin. Kirja olisi ensisijaisesti kuvakirja tunnelmointiin, mutta samalla ideakuvasto pieniin itse tehtyihin projekteihin. Mitä tuumaatte?


Terveisin, Stella

Viime vuoden vaihteessa olin myös uuden äärellä, päätin aloittaa tämän blogin: Tervetuloa

Koiramainen joulutervehdys -lauman esittely

Kuten olette instan puolella saaneet nähdä, karvainen jouluvieraamme on viihtynyt hyvin. En ole vielä tehnyt asiasta virallista, mutta näyttää vahvasti siltä että Fifi, nykyisin Aslan jää osaksi laumaamme. Viimeinen viikko on mennyt täysin koirien ehdoilla rauhallisissa merkeissä. Otimme tulokkaan vastaan Apumiehen luona, koska suuremmassa talossa koirilla oli enemmän tilaa tutustua ja tarvittaessa väistää toisiaan. Tarvitsin myös suihkua matkalaisen pesuun. Kärhämiä on toistaiseksi tullut vain siitä, että Fantan on todella omistushaluinen ruuan suhteen. Tästä tulikin mieleen että joku kysyi miten koirat ovat selvinneet muutosta. Todella hyvin! Yksinolot uudessa kodissa ovat menneet ilman ongelmia. Olemme olleet suurinpiirtein puolet viikosta kaupungissa mukavuuksien äärellä pesemässä pyykkiä, asioimassa ja hakemassa juomavettä ja puolet viikosta Vasarassa touhuamassa. Järjestely tuntuu toimivan.


Aslanin myötä laumaani kuuluu siis nyt kolme koiraa. Kaikki ovat Viipurista. Kolme koiraa on todellakin jo lauma, sen olen parissa päivässä huomannut. Käytännön kannalta kaksikin riittäisi, mutta koska Banton täytti syksyllä kymmenen, ja nuorempi Fantan ei pärjää ainoana koirana, halusin uuden tyypin mukaan kun sopiva löytyy. Mietin pitkään onko reilua kiusata vanhusta uudella perheenjäsenellä, mutta tällä hetkellä mummeli on hyvissä voimissa eikä todellakaan jää nuorempien jalkoihin. Halusin varmuuden vuoksi kuitenkin vähän rauhallisemman aikuisen koiran ja sen verran pienen ettei vanhusta jyrätä.


Banton-mummo, metsäsnautseri, on ensimmäinen alusta asti oma koirani ja samalla myös se erityisin. Se on aina ollut vähän erilainen kuin muut koirat: rauhallinen, nuorena todella arka, vieraille etäinen, äärimmäisen nirso, mukavuudenhaluinen ja kaikin puolin kissamainen. Köllimisen lisäksi se pitää erityisesti omaehtoisesta myyrä- ja jänisjahdista. Se on yhden ihmisen koira ja huolehtii nykyään minusta enemmän kuin minä siitä. Se lukee eleitä ja tunteita kiusallisen hyvin ja on nyt vanhuksena herkempi ja ihanampi kuin koskaan. Huomaan, että käytän sen kanssa todella harvoin enää varsinaisia käskysanoja, se tietää mitä pyydän ja aion ennen kuin tiedän itsekään. Bantonilla epäillään alkavaa nivelrikkoa takapäässä ja sillä aloitettiin syksyllä kipulääkitys ja fysioterapia kovien lihaskipujen takia. Hoito on auttanut paljon, toki niitä jatketaan. Varsinkin oma piha ja pääsy pehmeille lenkkipoluille muuton myötä on piristänyt sitä aivan valtavasti.


Fantan, idän partapystykorva, on viisivuotias uros, joka Bantonin tavoin tuli minulle pahimmassa teini-iässä. Olin juuri menettänyt edellisen koirani ja halusin auttaa jonkun koiran pois tarhalta talveksi. Fantan oli tarhalla liian raju asumaan pikku pentujen kanssa ja liian pieni muuttamaan aikuisten seuraan. Se muutti meille ja todellakin, rasittavampaa koiraa en ollut ikinä tavannut. Fantan oli saanut jo haavan silmäänsä ja olisi varmasti päässyt vielä hengestään. Fantan on jonkunlainen sekoitus terrieriä ja pystykorvaa, ääni ja energiatasot ovat periytyneet ja tuplautuneet kummaltakin puolelta. Se on myös todella riistaviettinen. Ensimmäiset vuodet olivat haastavia, erityisesti eroahdistus aiheutti harmia. Fantan on sittemmin rauhoittunut eri koiraksi. Se on kiltti, rohkea, utelias, nopea ja todella älykäs. Se haluaa olla mukana ihan kaikessa, eikä pelkää ketään tai mitään. Se on koostaan huolimatta melkoinen sylivauva ja rakastaa olla lähellä. Niin ja ruokaa. Fantanin rrrrrakastaa ruokaa.


Aslan, harvinainen karkeakarvainen siilikoira, on nyt ollut luonamme vasta viikon, emmekä tietenkään tunne tyyppiä kovinkaan hyvin. Aslanin ikäarvio on 6 vuotta, toivon että se olisi nuorempi. Innostuessaan se on todella leikkisä, mutta toistaiseksi nukkuu myös paljon. Aslan on todella kiltti, höpsö ja tuntuu pitävän koiralaumassa elämisestä. Aslan tuotiin syksyllä Viipuriin koiratarhalle Pietarin suunnalta pienestä kylästä. Siellä se oli majaillut koiria pelastavan mummon luona. Aslan on selkeästi tottunut asumaan sisällä, mutta hihnassa kävelyä ja vieraita se pelkää. En tiedä minkälaisella hoidolla tämä siilin ja mäyräkoiran sekoitus on ollut, turkin alta paljastui esimerkiksi mutkalle luutunut joskus murtunut hännän pää. Tällä hetkellä Aslan vaikuttaa unelmakoiralta, mutta uskon että sen sisäinen terrieri vielä herää henkiin ja saamme nähdä vähän terhakkaamman omatahtoisen koiran.


Näillä koiramaisilla terveisillä haluan toivottaa kaikille oikein hyvää ja rentoa joulun aikaa! 
Jatkan joulutunnelmointia instagramin puolella, joten kannattaa pysyä mukana. Tästä joulusta tulee aika erilainen. Vietämme sen Apumiehen kanssa kahdestaan Vasarassa. Välillä olin vähän surullinen, etten vieläkään pääse laittamaan kaunista, ihanaa, koristeellista ja täydellistä joulua omaan kotiin, mutta koitan kääntää asian hyväksi ajattelemalla, että eipähän tarvitse hössöttää ja stressata. Toisaalta, ihana ajatella että niiden jouluhössötyksienkin aika tulee vielä!

Terveisin, Stella