Maanläheisemmän elämän remonttipäiväkirja

Mitä omavaraisuus tarkoittaa minulle?

Omavaraisuus on siinä mielessä jännä sana, että ihmiset ymmärtävät sen eri lailla. Varsinkin FB-keskusteluissa kohtaa monia, joiden mielestä sanaa saisivat käyttää vain ne jotka ovat 100% omavaraisia ihan kaikessa, ja samaan syssyyn todetaan ettei se ole Suomen olosuhteissa edes mahdollista, joten turha yrittää. Kuten aina, kurjimmat syytökset tulevat ihmisiltä, jotka eivät itse tee asian eteen mitään.

Naisia puutarhatöissä Loviisan saaristossa 1952. Kuva Pekka Kyytinen, Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto.

Olen ollut kahden vaiheilla, otanko omavaraisuus -sanan pois blogini alaotsikosta, koska en halua että termi ymmärretään liian kirjaimellisesti. Tämä on omavaraiseMMAN elämän remonttipäiväkirja ei omavaraISEN elämän remonttipäiväkirja. Siinä on suuri ero. Haluankin muutamalla sanalla kertoa mitä omavaraisuus minulle merkitsee ja mihin pyrin omassa arjessani.

Tapanilassa 1927. Kuva Harald Loflund, Helsingin kaupunginmuseo.

Esimerkiksi Maria Dorffin (ja Lasse Nordlundin) perustamisvaiheessa oleva Omavaraopisto näkee omavaraisuuden hyvin kokonaisvaltaisena elämäntapana. Kurssien sisällöistä hahmottuu kuva perinteisestä omavaraisuudesta maaseudulla. Elämäntyyli vaatii omia metsiä, eläimiä ja muista töistä pois jättäytymistä. Kaikille tämä ei ole mahdollista, eikä tarvitsekaan.

Haluan oman blogini kautta etsiä omavaraisuutta lisääviä vaihtoehtoja taajamiin tai jopa kaupunkiympäristöön. Monelle meistä osittainen omavaraisuus, itse tekeminen ja oman työn tulosten näkeminen toisi paljon sisältöä elämään ja jopa taloudellista hyötyä.

Kasvimaata raivataan omakotitalon viereen 1940-luvulla. Kuva Pekka Kyytinen, Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto.

Minulle uuden ajan omavaraisuus on kierrättämistä, korjaamista, kasvattamista ja keräilyä.
  • En voi mennä omaan metsään kaatamaan puita hirsimökkiä varten, mutta voin kunnostaa taloani kestävästi, kierrätysmateriaaleilla ja mahdollisimman paljon itse tehden. 
  • En myöskään voi kasvattaa lampaita ja kehrätä niiden villaa langaksi ja neuloa vaatteita, tai viljellä pellavaa ja nokkosta kuiduksi. Voin kuitenkin hankkia kaikki vaatteeni käytettyinä ja tukea tarvittaessa pieniä tuottajia. 
  • En voi (tai edes halua) pitää lihaa, munia tai maitoa tuottavia eläimiä, mutta voin syödä kasvisruokaa ja viljellä jopa kokonaan ilman eläinperäisiä lannoitteita. 
  • Voin pienentää sähkökulujani ja käyttää vettä järkevästi olematta kokonaan "off-grid".
  • Vaikkein osaisi valmistaa kaikkia tarvitsemiani tavaroita, voin korjata vanhaa. 
  • Voin kasvattaa ja kerätä suuren osan ruuastani sekä opetella uusia valmistus- ja säilömistapoja.
  • Voin kohtuullistaa kaikkea kulutustani!
  • Voin myös tehdä oman osani omavaraisaatteen eteen säilyttäessani erilaisia perinteisiä taitoja, vaikkei oma talouteni täydellisesti niistä riippusikaan.
Tiivistettynä: ajattelen, että jokainen päivä jonka selviän ilman kauppareissua (tai laskun maksamista) on voitto!

Kustaa Nikanoff mökkinsa edustalla Pohjois Karjalassa 1954. Kuva Pekka Kyytinen, Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto.

Koska nämä jutut ovat minulle tärkeitä haluan ottaa asian suhteen seuraavan askeleen. Maanantaina allekirjoitan työsopimuksen 80% työajalla. Elokuusta eteenpäin minulla on viikossa yhden päivän verran enemmän aikaa omavaraisemman elämän remonttiin.

Mitä omavaraisuus tarkoittaa sinulle ja kiinnostavatko pienet tai vähän suuremmat teot?

Terveisin, Stella

Ryhdy Kummitustalon kirjekaveriksi
Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä
SHARE:

13 kommenttia

  1. Olen itsekin kummastellut, miten toisilla on jatkuva tarve viilata pilkkua omavaraisuus-sanan suhteen. Itsekin tykkään käyttää komparatiivimuotoa, paljolti juuri siksi, ettei kukaan pahoita mieltään. OmavaraiseMPAA elämäänhän voi pyrkiä ihan kuka tahansa, asuinpaikasta ja asumismuodosta riippumatta! Vuosi sitten kirjoitin myös ajatuksiani samasta aiheesta: https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2018/04/harrastuksena-elamantapa.html

    Mun mielestä on upeaa ja inspiroivaa seurata sellaisten ihmisten tarinoita, jotka osaavat ajatella "laatikon ulkopuolelta" ja muovailla elämästään omavaraisempaa ja itsensä näköistä, vaikka puitteet eivät olisikaan sille ne tavanomaisimmat. Esimerkiksi tuossa Suuntana omavaraisuus -sarjassa olen ihastellut ihmisiä, jotka tekevät näin, vaikka elävät kaupungissa. Ei tarvitse pakittaa kauaakaan ajassa taaksepäin, kun jokaisella pienellä kaupunkitakapihallakin harjoitettiin vielä kotitarveviljelyä ja elettiin omavaraisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu juttusarjaa on ollut kiva seurata, ja ihmisten moninaisia lähestymistapoja teemaan. Juuri nämä joidenkin mielestä "oikeat omavaraistelijat" eivät tietty paljon bloggaile, koska eihän tietokoneita ja nettiä voi tehdä itse :D :D :D

      Poista
    2. Sannin taannoinen postaus, missä viitattiin siihen että omavaraistelijan pitäisi asua suurin piirtein lanttukuopassa, on ihan huikea! 😃 👍

      Poista
  2. Kiitos taas ajatuksia, varmaankin myös mielipiteitä herättävästä jutunjuuresta. Tämä menee samaan kategoriaan kuin se taannoinnen keskustelu siitä, mikä on maaseutua ;) Mielestäni tämän hetken trendi on olla omavarainen, ekologinen ja anteeksi, vegaani. Mutta nimitetäänkö itseämme noihin kuuluvaksi vain koska se on juuri nyt muotia, vai onko sillä jotain syvällisempääkin ajatusta omassa elämässä? Vähän aikaa sitten kaikkea tuunattiin ja konmaritettiin, ilmiöt tulevat ja menevät.
    Olen kanssasi samaa mieltä; näillä leveyspiireillä ei pysty olemaan täysin ja 100 % omavarainen. Mutta omasta takaa varustautunut voi olla monellakin tapaa eikä se tarkoita kaikesta luopumista tai "kurjuudessa" kitkutellen elämistä. Samalla lailla voi kerrostaloasuja olla omien tarpeidensa suhteen omillaan kuin ison kartanon, metsää ja mannut eläimineen omistava. Itse pyrin tuohon samaan mitä sinäkin luettelit ja pidän sitä oman elämäni omillaan olemisena. Toisten elämiä on helppo arvostella ja olla poliisina asioiden oikeellisuuden suhteen mutta ei tämä ole kilpailua siitä, kuka elää oikeimmin, vaan yritetään luoda itsellemme sellainen elämän, että viihtyy siinä ja itsessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo viimeinen lause tiivistää hyvin oleellisen. Itse en ehkä vielä huomaa, että omavaraisuus olisi mitenkään sen kummemmin muodissa, luulen että entistä useampi vain uskaltaa kirjoittaa sitä miten on elänyt vuosikaudet. Pidän vegaanitrendiäkin hyvänä, koska sen myötä olen itsekin uskaltanut nostaa omaa kasvissyöntiäni enemmän esille (20 vuoden jälkeen) leimautumatta marginaaliviherpiipertäjäksi. Itse pidän omavaraisuus sanasta, koska se on hyvä kattotermi ja omavaraisuuslähtökohdista tehdyt asiat ovat jotenkin erilaisia kuin muu harrastuneisuus.

      Poista
  3. Noniin, omavaraisuus sana lähti ja tilalle tuli maanläheisemmän elämän remontti, sen saa ymmärtää ihan haluamallaan tavalla :D

    VastaaPoista
  4. Heh, mä olen juuri niitä kamalia ihmisiä, jotka joskus nillittävät sanojen merkityksistä. Enkä siis ole nörtti tai yltiörationaalinen ihminen, joskus hetkittäin vain kärsin epätarkkuudesta. Syyskuussa syntynyt siis. :D

    Mutta joo, työajan vähentäminen kuulostaa potentiaalisesti oikein hyvältä ratkaisulta. Raha ei mielestäni korvaa vapaata aikaa, vaan lisävapaa tuo yleensä hyviä asioita mukanaan. Itse olen taas tänä vuonna ollut monen vuoden jahkaamisen (=rohkeuden keräämisen) jälkeen paljon onnellisempi, kun olen kieltäytynyt liioista hommista. Rahallisesti sen huomaa heti, koska pienyrittäjänä on säästettävä elämisen lisäksi mm. kesälomaksi rahaa, mutta lisävapaa on kyllä ollut sen arvoista.


    Maanläheisempää tai omavaraisempaa, pääasia että omannäköistä elämää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, elämässä on myös erilaisia jaksoja, joskus on kiva tehdä enemmän töitä ja vaikka säästää rahaa, joskus mukavampi toistepäin. Olen todella iloinen, että minulla on mahdollisuus tätä kokeilla.

      Poista
  5. Minusta Lasse Nordlundin ajattelu ja omavaraisuus nostavat esiin sen, että täysi omavaraisuus tarkoittaa kaiken muun lisäksi elämää ilman fossiilisia polttoaineita. Nimenomaan siihen äärimmäisen harva ryhtyy, koska se on kiusallisen vaikeaa. Kuten Nordlund tuo esiin, eläinten kasvattaminen on kaamean työlästä ilman polttomoottorikoneita. Vihannesviljely sen sijaan tekee ruokaomavaraisuuden pitkälle mahdolliseksi. Kaiken lisäksi Etelä-Suomessa se on jonkin verran helpompaa kuin siellä Valtimon leveysasteilla. Allekirjoitan täysin nuo kaikki Stellan mainitsemat omavaraisuuspyrkimykset. On niin paljon sävyjä mustan ja valkoisen välillä. Se, ettei pysty täydellisyyteen, ei tarkoita että pitäisi nostaa kädet pystyyn ja lähteä hakemaan elämän tarkoitusta jostain uudesta kauppakeskuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Nordlund ei ole minulle ikinä ollut mikään "esikuva". Innostava ja kiinnostava kokeilija, mutta itse en ihan samanlaisesta haaveile. Tuntuu kyllä ettei tämä ykkös ja kakkosvyöhykkeen rajakaan oikein riitä viljelyyn, pitäisi päästä vaikka Viroon :D

      Poista
  6. Onnittelut Stellalle 80 % työajan valitsemisesta!

    VastaaPoista
  7. Omavaraisuuteen juttuna on niin helppoa tarttua narinapuolella. Pitäisi olla absoluuttinen ollakseen jotain. Tuskin kukaan sanoo liikunnalliselle ihmisellekään ettei tämä ole liikunnallinen, jos hän ajaa myös autolla tai istuu metrossa työmatkansa ;) Olen tuolla omassa blogissa sanonut, että ihminen ei ole ollut 100% omavarainen sitten luolasta poistuttuaan, jos silloinkaan. Aina on tarvittu jotain joltain toiselta ja se on vaihtanut omistajaa tavalla jos toisella. Omavaraisempi elämä on mun mielestä juuri sitä, että pyrkii kehittelemään keinoja, joilla olla omavaraisempi joissain asioissa, silloin kun se on mahdollista resurssien, tahtotilan tai mahdollisuuksien myötä, ja se vasta onkin hauskaa puuhaa :)

    VastaaPoista

Blogger Template Created by pipdig