Omavaraisemman elämän remonttipäiväkirja

Paljonko maata omavarainen kotitarveviljely tarvitsee?

Piha peittyi tammikuussa metriseen hankeen ja vaikka kaikki sulaakin aikanaan, olen joutunut tepastelemaan ulkona toistaiseksi toimettomana ja malttamattomana. Tonttini on reilun 1200 neliön kokoinen ja sanoisin että se on aika tavallinen 50-luvun tontin koko, ainakin tällä seudulla. Olen aina ajatellut ettei tämän kokoinen tontti riitä omavaraiseen kasvisten kotitarveviljelyyn mutta... Paljonko maata sitten tarvitaan?


Yöpöytäni kirjavuoressa on ainakin kaksi kirjaa, jossa mainitaan selkeitä lukuja. Bella Linde ja Lena Granefelt kirjoittavat kirjassaan Omasta maasta, Omavaraisen puutarhurin käsikirja nelihenkisen kahdesta aikuisesta ja kahdesta teinistä koostuvan perheen tarvitsevan 500 neliötä, jos tavoitteena on tuottaa kasviksia koko vuodeksi.

Idolini Sara Backmo viljelee 350 neliön alalla omalle perheelleen. Hänen lapsensa ovat vielä pieniä. Kirjassaan Skillnadens Trädgård Sara kertoo kuitenkin, ettei tontilla ole maakellaria. Koska vihannesten säilöminen on hankalaa, he ovat vain melkein omavaraisia kasviksissa. Jos ymmärsin oikein, molempien kirjojen neliöt viittaavat vain kasvimaahan, päälle tarvitaan vielä tilaa marjapensaille ja hedelmäpuille.


Noh, molemmat kirjat ovat ruotsalaisia ja luvut on annettu jopa eteläistä Suomea suotuisimmista olosuhteista. Molemmissa kirjoissa puhutaan myös muista kasvatustavoista kuin pelkästä perinteisestä peltoviljelystä, joka vaatii paljon tilaa.

Minä viljelen lähinnä itselleni ja karkeasti laskettuna pääsisin esimerkiksi 150 tai 200 neliön kasvimaalla aika pitkälle. Yritän pienessä päässäni miettiä onko se paljon vai vähän. Ainakin tila tontillani riittää. Jos pinta-alan hahmotuskykyyn kaipaa apua, kiva lelu löytyy yllättävästä paikasta.

Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelusta pitää ensin hakea oman tonttinsa. Tonttiaan voi tarkastella ilmakuvasta ja kuvan päälle pystyy piirtämään erilaisia alueita. Ohjelma ilmoittaa piirretyn alan suuruuden neliöissä. Kovin tarkkoja suunnitelmia kartan avulla ei voi tehdä ja pienemmät kasvimaat on toki helpompi mittailla ihan mittanauhalla. Näin talviaikaan on ollut kuitenkin hauskaa miettiä neliömääriä sisällä takkatulen lämmössä. Itse haaveilen näin aluksi sadan neliön kasvimaasta, kasvihuoneesta, mansikkamaasta sekä suuresta määrästä marjapensaita ja hedelmäpuita.


Jos sinäkin joudut vielä lumen takia odottamaan pihahommiin pääsyä ja haluat kivaa kuunneltavaa, suosittelen lämpimästi kuuntelemaan Sara Backmon ihanaa podcastia Skillnadens. Äänenlaatu on hyvä ja ruotsinkieli selkeää. Podcastissaan Sara puhui mm. siitä ettei viljelyalan pinta-ala välttämättä ratkaise, vaan se miten hyvin ala hyödynnetään. Syväpenkeissä voi viljellä tiheämmin ja joistakin kasveista voi saada monta satoa kauden aikana samalta alalta.

Jos tykkäät Saran podcastista, voit jatkaa kuuntelua vielä Sara Bäckmon ja Johannes Wätterbäckin Två odlare emellan -podcastilla. Johannes viljelee itse myös kaupungissa ja tuo kasvimaahommaan urbaanimman näkökulman.


Malttamattomin terveisin, Stella

Ryhdy Kummitustalon kirjekaveriksi
Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä
SHARE:

25 kommenttia

  1. Ihan samat mietteet täällä :). Just eilen kuuntelin noita podcasteja ja tänään jatkan, koska lupaavasti alkanut kevät vaihtui yllättäen lumisateeseen ja tulevalla viikolla taas pakkanen kiristyy. Hankia saa potkia vielä hyvän aikaa...
    Kiva blogi sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin on päivällä miinusta ja öisin yli kymmenen astetta pakkasta. Kevät ei etene :D

      Poista
  2. Juureksia voi myös kuivata ja pakastaa. Talvikurpitsa säilyy lämpimämmässä kuin juurekset. Omenapuita ja marjapensaita ei yksi ihminen tarvitse monta. Jo 30 neliötä tuottaa paljon. Voi olla hyvä suunnitella kasvimaan perustamista pala kerrallaan, ts. miettiä etukäteen esim. 3 vuotta eteenpäin. Laskin säästäneeni 1200 euroa tekemällä työlounaat itse osin omavaraisista aineksista syyskuusta helmikuun loppuun. Saat varmana tehtyä makeen vihannesmaan sun kauniille tontille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvikurpitsa on ihan maailman paras kasvis, mulla on säilynyt ihan huoneenlämmössäkin, tosin syön sen ne aika nopeasti pois.

      Poista
  3. Kasvimaata olen minäkin pähkäillyt, mutta vielä on piha minullakin lumen ja jään alla. Puolitoista vuotta sitten jäin eläkkeelle ja muutin kahden koirani kanssa kotipaikalleni vanhaan torppaan, joka ehti olla lähes asumattomana kymmenkunta vuotta. Kuukausttain kävin kyllä huoltamassa taloa ja pihaa, mutta mutta... Viime kesänä kunnostelin omenapuita ja marjapensaita sekä kohentelin pihan ja ympäristön ilmettä, myös saunapuiden teossa riittää vieläkin puuhaa. Tilaa riittää puutarhalla sen minkä voimavarat sallii. Siitä huolimatta puutarhan kerroksellusuus kiinnostaa, eli isompien kasvien alla tai välissä voi myös kasvattaa jotain. Viime kesänä kokeilin ruusupapua, tykästyin siihen värikkäiden kukkien takia ja siihen ettei se vie juurikaan tilaa kasvaessaan kahden heinäseipään väliin viritetyssä verkossa. Ulkosaunan seinustalle voi tehdä hyllysysteemin, jossa kasvaa yrttejä ruukuissa useassa kerroksessa. Koirani rakastavat kaivaa nukkupaikkoja pehmeään multaan ja näin istutettuna osa kasveista on turvassa kaivinkoneilta. Kompostia saan keväällä käyttöön, mutta ehkä ensi kesän kasvimaa jää pieneksi, kesän aikana muokkaan sitä lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirien kanssa saa kyllä olla tarkkana, varsinkin urosten :D Köynnöstävät pavut ovat minustakin hienoja ja hyviä.

      Poista
  4. Meillä vanhan rivitalon päätyasunto, jossa isompi piha kuin nykyisissä omakotitaloissa. Hyvin mahtuu pari päärynä ja omenapuuta, kaksi kirsikkaa ja luumu. Marjapensaita on montaa lajia. kasviksista osa kasvaa viljelylavoissa ja perunamaa. Nyt ajattelin hyötykäyttää matalaa autotallia ja laittaa sen katolta kasvamaan seinää pitkin alaspäin amppelimansikkaa. Kannattaa lukea Riikka Kaihovaaran Riippumaton puutarha. Köynnöspapuja olen laittanut kasvamaan puita pitkin. Hernettä ja pensaspapuja kukkapenkkiin. Tuovat typpeä maahan samalla kun saavat tukea muista kasveista. Bokashi on myös aivan mahtava tapa tuottaa multaa ja lannoketta omavaraisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etsin tuon kirjan kirjastosta, kuulostaa kivalta. Bokashi on käytössä ;)

      Poista
    2. Tuntuu että bokashilla saa pienemmältä alalta enemmän satoa, että ei tarvitse mitään kovin isoa maa aluetta että voit olla omavarainen kasvisten suhteen.

      Poista
    3. Osaatko muuten suositella kivoja hedelmapuulajikkeita? Kamalan vaikea valita.

      Poista
    4. Meiltä löytyy omenoista valkeakuulas ja ananaskaneli. Päärynöistä pepi ja Jukka. Tuo pepi on ainakin sitkeä, kun meillä paloi vanha piharakennus ja edellisenä kesänä istutettu pepi siinä samalla. En tullut kaivaneeksi sitä ylös ja sehän mokoma teki uudet lehdet! Osat oksista leikkelin pois ja lyhentelin, mutta kovasti jatkoi kasvamista. :D Luumujen lajikkeista ei ole tietoa, toinen oli pihassa kun muutettiin ja toisen kaivoin pienenä ystävänä pihasta, joku vanha lajike. Kun jossain vaiheessa muutetaan maalle sukuni vanhalle maatilalle ajattelin laittaa pellolle yhden jokaista lajiketta mitä löydän ;D

      Poista
  5. Kiitos podcastvinkeistä! Minulla on pihassa tilaa - liikaakin, koska rajoituksena on lähinnä se, miten isoa alaa jaksaa hoitaa kesän mittaan päivätyön ohessa. Ja sitten kateviljely: on kivaa juu, mutta mistä riittäväksi katetta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään tajua mistä sitä katetta saa, itse en haluaisi hommata edes ruohonleikkuria ja 80% pihasta on luonnontilassa. Naapureilta en kehtaa hakea.

      Poista
  6. Muistelin että Lasse Nordlundin kokemuksien mukaan lähes täyteen omavaraisuuteen tarvitaan viljeltyä maa-alaa joitakin aareja per henkilö, Wikipedia kertoi että täsmällinen luku olisi 5. Tämän lisäksi tarvitaan melko reilusti kerättyjä ravintotarpeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan tuossa Lassen luvussa ajateltu myös viljakasveja? Noissa minun lähteissä puhuttiin vain kasvimaaviljelystä.

      Poista
  7. Tuli mieleen sekin, että pitääkö esim. kasvimaan koon suhteen miettiä sadon onnistumista eri vuosina. Tai auttaako se mitään...Oma suosikkipuutarhurini on Alys Fowler, hänellä on hyviä kirjoituksia ja videoita niin kasvattamisesta, veden säästämisestä ja pienen pihapuutarhan viljelemisestä. Ja suloinen koira palstalla mukana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain Alysin vanhoja pätkiä olen juutuubista löytänyt, pitää katsoa olisko tullut uutta. Ainakin kasvivalinnoilla voi huonoihin vuosiin varautua, ehkä sillä kasvatusalallakin.

      Poista
  8. Aikanaan yritin etsiä tietoa, minkä verran mikäkin kasvatettava vaatii tilaa ja paljonko saa satoa/neliö. Käytäntö on vuosien mittaan opettanut, että tieto tulee kokemuskesta; maan laatu ja kasvatusmenetelmät sekä kasvukauden olosuhteet vaikuttavat hurjan paljon. Yllätys on kuitenkin ollut, miten pieneltä alueelta saa esim. perunat ja porkkanat koko vuodeksi.
    Meillä esim. perunamaa on 8-10 neliötä ja porkkanaa 3-4 neliötä ja hyvin riittää, vaikka molempia paljon käytämmekin. (Meitä on kaksi) Maa on tosin vuosien mittaan perusteellisesti paranneltu ja käytössä no dig eli runsaiden katteiden kanssa pelataan. Muu kasvatettava vaihtelee vuosittain satunnaisten mielihalujen mukaan ja nykyisin käytössä on noin 40m2 kasvimaa-aluetta, joka meidän oloissamme riittää reilusti ja varaa on jokavuotisiin humputtelukokeiluihinkin. Erikseen sitten mansikkamaat sun muut monivuotiset.

    paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näistä esimerkeistä! No dig systeemillä minäkin ajattelin pelata, mutta menee vuosia että maa on kunnossa ja tuottaa.

      Poista
  9. Oma tupa ja kasvimaa ovat osaltani vasta haaveilun asteella. Perinnöksi saamani Salosen ja Haapasen Uusi puutarhakirja (Wsoy 1952) kertoo kuitenkin, että tilaa kannattaa varata yhtä henkilöä kohden vihanneksille puoli aaria, perunalle 1 aari ja hedelmille samoin 1 aari. Laskelmissa on huomioitu siemenperunat ja mahdolliset vihannesten säilytystappiot. Varsin samaa luokkaa siis edellä esiin tulleiden lukujen kanssa nämäkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan että viljelymenetelmät ja lajikkeet ovat vähän muuttuneet 50-luvusta, mutta suuntaa antavia lukuja varmasti nuokin.

      Poista
  10. Se on kyllä aivan totta, että muutosta on varmasti tapahtunut ja hyvään suuntaan! Harmillisesti vuosien saatossa on tosin voitu menettää joitain omatarveviljelyyn Suomen oloissa hyvin soveltuvia lajikkeita (tosin ovathan myös säät voineet muuttua) ja ehkä myös jotain aiemmin käytössä ollutta tietotaitoa (mutta toki opittu uutta sen tilalle). Jos siis huomioidaan se, että menetelmät ovat tehostuneet, minusta 50-luvun ohjeistus 150 neliön kasvimaasta on varsin, ehkä yllättävänkin, maltillinen (plus ne marjapensaat, hedelmäpuut ympäri pihaa). Kenties eniten on muuttunut perunan asema ruokavaliossamme, se ei taida olla nykyisin niin korostunut. :)

    VastaaPoista
  11. Ja vielä kun muistaa, että kemiallisten torjunta-aineden käyttö oli huipussaan 50-80 luvulla, siihen oikein kannustettiin. Sillä varmasti on ollut vaikutusta satoihin. Mutta onneksi siitä ollaan viisastuttu ja hyviä luonnonlannotteita ja ekologisia torjuntakeinoja on käytössä. Ei tarvitse ainakaan omalle maalle kylvää myrkkyjä. Nykyisin arvostaa enemmän makua kuin näköä. Intoa viljelyyn kaikille.
    -apris-

    VastaaPoista
  12. Oliko sinulla antaa muita podcast vinkkejä? Omavaraisuuteen tai yksinkertaiseen ja ekologiseen elämäntyyliin liittyen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain ruotsiksi, en tiedä miksi en löydä teemaan sopivia suomeksi tai meidän oloihin sopivia enkuksi

      Poista

Blogger Template Created by pipdig