Yksinkertaisemman elämän remonttipäiväkirja

Neulotko tunteeseen vai tarpeeseen? (+helppo kääntöpipo-ohje)

Osaatko lankakaupassa vastustaa kiusauksia vai kahmitko mukaan ihanat kerälöydöt, vaikka et vielä tietäisikään mitä niistä voisi tehdä? Vai neulotko järkiperäisesti fiksuja käyttöneuleita aina vasta vanhojen rikkoutuessa? 
Neulotko siis tunteeseen vai tarpeeseen?


Itse taidan olla näiden edellämainittujen välimuoto, neulon tunteesen ja tarpeeseen. Olen oppinut olemaan hamstraamatta lankoja ilman tarkempaa suunnitelmaa. Yleensä keksin jo kaupassa kivan langan nähdessäni mitä siitä voisi tehdä. On toki eri asia saanko työn ikinä valmiiksi asti.

Haaveilen kuitenkin siitä että tarpeet lähtisivät lankakaupan ihastusten sijaan oman vaatekaapin puutteista. Itseltäni puuttuu esimerkiksi hyvälaatuisia yksivärisiä perusneuleita. Aika tylsiä neuloa, joten projektin aloitus vaatii erityisvoimia. Mielestäni myös käsitöiden teossa tulisi kaikin voimin taistella vaateteollisuudesta tuttua kertakäyttökulttuuria vastaan.

Jos tämän helpoin superlämpimän kääntöpipon ohje kiinnostaa, lue teksti loppuun

Kuvissa villahtavan pipon neuloin kuitenkin supertarpeeseen. Olen ihastellut trendikkäitä muhkuja tupsupipoja, mutta nehän eivät mahdu pyöräilykypärän alle. Pyöräillessä pipon on oltava todella tiivis ja lämmin. Neuloin itselleni kaksinkertaisen käännettävän pipon.

Olen siinä suhteessa tunneneuloja, että minulla on kausia jolloin tulee neulottua enemmän ja välillä tuskin ollenkaan. Vuodenajat vaikuttavat neuleintoon, mutta niin myös sydänsurut. Olen huomannut käyttäväni käsitöitä itseni hoitamiseen. Välillä on tilanteita, joissa käsillä tehty työ auttaa vaikeimman yli. On tietenkin kurjaa, että yhdistän moneen neuletyöhöni vaikean elämänjakson. Tämäkin pipo syntyi viime viikkojen aikana surressani mummokoirani huonontunutta kuntoa.


  • Käytin pipoon luullakseni viime vuonna ostettua Novitan 7 veljestä (pohjola) lankaa ja 3.5 puikkoja
  • Luo sukka- tai pyöröpuikoille 92 silmukkaa, tai enemmän jos haluat löysemmän pipon, tämä on tiukka ja napakka, pidä luku parillisena
  • Neulo sileää neuletta noin 60-65 kerrosta tai enemmän jos haluat että pää uppoaa syvälle pipoon
  • Tee pykäreuna neulomalla kaksi oikein yhteen ja langankierto, toista kierros loppuun
  • Neulo toiset 60 kerrosta, vaihda villisti väriä niin saat kaksi ihan erilaista pipoa
  • Päättele vetämällä lanka silmukoiden läpi
  • Käännä putki pykäreunan kohdalta sisäkkäin, kuten alla olevassa kuvassa
  • Vedä päätelty reuna langan avulla suppuun ja ompele putken toinen pää myös samalla tavalla kiinni
  • Tadaa, sinulla on pipo jota voi käyttää kummin päin vain!


    Kuinkas siellä, tunteeseen vai tarpeeseen?

    Terveisin, Stella

    Ryhdy Kummitustalon kirjekaveriksi
    Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä

    SHARE:

    21 kommenttia

    1. Molempiin :D Olen kyllä saanut hillittyä lankahankintojani huomattavasti ja pyrkinyt saamaan jo olemassa olevista jotain järkevää. Neulominen on mulla vähän kausittaista, harmaa ja kylmä sää houkuttelee sohvan nurkkaan. Kesällä yritin kantaa ulkoillessa jotain pientä työtä mukana, mutta ei ollut mun juttu.

      VastaaPoista
      Vastaukset
      1. Mullakin on näitä hamsterikausien lankoja jäljellä vaikka kuinka, niillä pärjää pitkälle :D

        Poista
    2. Elokuun loppupuolella alkaa neulomiskausi, kun ensimmäiset viitteet tulevasta syksystä ilmestyvät. Ja pääsiäisen tienoilla alkaa olla muuta puuhaa ja puikot joutuvat jemmaan. Oon varmaan enemmmin tunneneuloja. Lankahamsteriuttani olen yrittänyt nyt viime aikoina hillitä. Tänä syksynä olenkin yrittänyt hankkiutua eroon moninaisista kauan laatikoissa ja koreissa lojuneista keristä neulomalla aika kasan lähipiirin nuorisolle villasukkia vaikka joulupakettiin. Annoin myös laatikollisen neulomuksia rescuekissojen jelpiksi joulumyyjäisiin. Ja tämä pipon aijon kyllä tehä, kun saan valmiiksi tällä hetkellä puikoilla olevat villasukat. :) Kiitos ohjeesta.

      VastaaPoista
      Vastaukset
      1. Hyväntekeväisyyteen neulominen on kyllä hieno juttu, itsekin tiedän kokemuksesta että käsintehdyt villasukat käyvät hyvin kaupaksi, kaikilla ei ole neulovia läheisiä.

        Poista
    3. Taidan olla enemmän terapianeuloja. Kun syksyllä tulee aika vetäytyä sisään takan ääreen, alkaa sormia syyhytä tekemisen puute. Silloin on pakko saada jotain neulottavaa tai virkattavaa, ihan mitä vain. Sukkia syntyy ja onneksi menekki on hyvä kun on neljä maailmalle pölähtänyttä poikaa sukkia kuluttamassa. Lisäksi neulon tarpeeseen kynsikkäitä, jotka ovat hyvin myös pojille kelvanneet. Haluaisin tehdä myös isompia neuleita, villapaitaa sun muuta. Pitäisi vaan ensin päättää mikä lanka, mikä väri, mikä malli. Sun blogista keksin hyvän tavan kuluttaa jämälankavarastoja. Näin tuon ihanan isoista isoäidinneliöistä virkatun tuolinpäällyspeitteen ja aloin virkata. Kiitos siitä, nyt on pikkukeriä kadonnut isojen palojen uumeniin jo kiitettävästi. Tietysti ihan pikkasen joutui täydentäviä värejä ostamaan uutta lankaa, joten tulevat jämälankavarastot karttuvat, hih.

      VastaaPoista
      Vastaukset
      1. Kiva, se peitto on tosiaan tehty kaksinkertaisella langalla ja ihan kaikenpituisista pätkistä.

        Poista
    4. Viime talvena kudoin ja virkkasin kaikki lankani villapuseroihin ja -takkiin, säärystimiin ja tumppuihin, isoäidinneliö peittoon sun muihin niin itselleni kuin läheisilleni. Neulominen täytti työttömät päivät ja kun sattui vielä tulemaan talviolympialaiset niin terapiaa parempaa saa hakea - tosin palkaksi liiasta istumisesta tuli iskiasvaiva ;) Tavallaan se oli myös tavattoman puhdistavaa. Nyt lankavarasto ammottaa tyhjyyttään mutta jotenkin on tullut olo, että hankin lankoja vain tarpeeseen eli kun tiedän mitä olen vailla ja mitä varmasti tulen kutomaan. Olen ehkä sekä että neuloja; pimeys, talvi ja herkullisen väriset langat kuuluvat ehdottomasti yhteen. Kiitos pipa-vinkistä - semmoinen sitten seuraavaksi, juurikin sen kypärän alle.

      VastaaPoista
      Vastaukset
      1. Olet ollut tosi tuottelias!
        Pitää ehkä itsekin kokeilla toinen pipo vähän suuremmilla puikoilla, vähän tuulisemmille keleille :D

        Poista
    5. Tunteeseen. Tai jopa tunnelmaan. Asun kesät siirtolapuurahamökillä ja jotenkin siellä aina tekee mieli neuloa tai virkata. Siellä tuntuu kuin eläisi ihan toista aikaa ja yksinekrtaisempaa elämää. Ehkä se on mukavuuksien ja virikkeiden vähyys. Tunnen olevani joku maalaistalon mummo. :D Siellä tulee myös leivottua enemmän. Nimenomaan tuota tunnelmaa kaipaan talvisin täällä kerrostalossa.

      VastaaPoista
    6. Tunnen tarvetta neuloa aika usein... eli tunteeseen. En kuitenkaan osta varastoon lankoja vaan neulon tarpeeseen, onneksi lähiympäristöllä on paljon tarpeita joten voin neuloa tunteeseen mielin määrin <3

      VastaaPoista
      Vastaukset
      1. Kuulostaa järkevältä :D Itselläni on aika vähän aikaa neuloa, niin ei ole tullut niin paljon tehtyä muille.

        Poista
    7. Hih, olen kyllä kuullut tunnesyömisestä ym., mutta neulomista en ollut ajatellut siinä mielessä. Yleensä alan itse siivota ja organisoida elämää pahimpina stressihetkinä...

      Taidan olla lähinnä tuurineuloja, eli harvakseltaan viihdykkeenä ja ilmeisesti kyllä myös tunteeseen. Koulussa olin kovin vasenkätinen (oikeastikin) käsitöissä, koska en osannut neuloa yhtä nopeasti ja standardien näköisesti - ja koko ala-asteen sain kyllä kuulla siitä opettajalta! Oikeassa elämässä olen kyllä neulonut tuon jälkeenkin, mutta pääasiassa ihan omien ohjeitten mukaan ja omaksi huviksi. Muille olen tehnyt hassuja kaulahuiveja ja monia outoja projekteja on jäänyt kesken. Eli jonkin sortin terapeuttista luonnetta sillä taitaa olla, sillä nytkin kun eräs minulle rakas ihminen on sairas, enkä osaa suhtautua niin isoon asiaan, aloin muutama viikko sitten neulomaan pipoa ja tilkkutäkkiin ruutuja.

      VastaaPoista
      Vastaukset
      1. Alkaisimpa minäkin suruun ja stressiin siivoamaan enkä neulomaan. Vaikka neulominen jotenkin vie ajatuksia pois ikävistä asioista, huomaan kuitenkin käsitteleväni niitä työn ohessa. Joskus on myös lohduttavaa ajatella jotain suuritöistä tehdessään, että sitten kun tämä on valmis, elämä on mennyt jo aika paljon eteenpäin ja kaikki voi olla jo vähän paremmin.

        Poista
      2. Tuohan on tosi rakentava asenne, tässä hetkessä eläminen ja kuitenkin tulevaan katsova. Siivoamisen jäljet eivät kestä kuin hetken, eikä se auta esim. siihen suruun jota tunnen pienestä koirastani, josta jouduin luopumaan vuosi sitten kun hänen sydämensä meni niin huonoon kuntoon.

        Poista
    8. Taidan nykyään neuloa tarpeeseen. Kesällä 2017 päätin tutkia kaikki lankakätköni ja yllätyin siitä, miten paljon lankoja omistinkaan. Aluksi tein kummitytölle isoäidinneliöviltin ja lopulta lankoja ollessa niin paljon, päätin alkaa neuloa villasukkia lahjoitukseen. En ole nyt reiluun vuoteen ostanut uusia lankoja yhtä lankakerää lukuunottamatta. Tarkoituksena olisikin neuloa omat lankavarastot tyhjäksi ennen uusien ostamista. Haaveilen jo neulovani itselle villapaitoja ja toivon näiden projektien myötä oppivani niin paljon, että villapaidan neulominen onnistuisi ensikeväänä :-) semmoinen välimuoto olisikin ihanaa, että käsitöistä saisi nauttia tunteellakin, mutta rajansa kaikella :P

      VastaaPoista
      Vastaukset
      1. Olen myös ollut ostolakossa, kohta jäljellä on enää omituisia mohairlankoja, mitähän niistäkin tekisi.

        Poista
    9. Mulla kutominen on kausiluontoista ja kytkeytyy lähes poikkeuksetta vaikeisiin kausiin, niihin aikoihin kun ei jaksa tehdä muuta kuin katsoa Netflixiä ja kutoa. En ole koskaan hamstrannut lankoja hirveitä määriä tai haalinut niitä jokaisella kauppareissulla. Nykyään tilaan langat netistä, yleensä jotain tylsää perusharmaata. Jos käyn kirpputoreilla niin sieltä myös yritän aina metsästellä lankoja mutta harvemmin niitä löytää. Äidiltä saan aina silloin tällöin jotain jämäkeriä. Teen paljon sukkia, lapasia ja myssyjä, yli oman pienen perheeni tarpeen. Pari vuotta sitten kävin viemässä kirkolle monta kassillista näitä ylijäämiä, että saavat jakaa joulukonserttien yhteydessä. Tänä vuonna yritän saada jonkun verran myytyä kun raha on tiukassa. Haaveilen omista itsetehdyistä villahousuista, nyt ne ovat vasta kuvina pinterestissä :)

      VastaaPoista
      Vastaukset
      1. Ihmiset kyllä ostavat sukkia ja lapasia, koska harvalla on enää lähipiirissä osaavia tekijöitä.

        Poista
    10. Huomaan olevani tätä nykyä maailman tylsin neuloja, neulon tarpeeseen ja jämälangoista lähinnä. Sitäkin teen varoen, sillä neulojan paras ystävä jännetupintulehdus on tullut taas seurakseni. :D

      VastaaPoista
      Vastaukset
      1. Jännetuppitulehdus on kyll vvv.... hattumainen vaiva. Kukkakauppa-aikoina aina kiusana. Nykyään onneksi kiusaa vähemmän.

        Poista

    Blogger Template Created by pipdig