Yksinkertaisemman elämän remonttipäiväkirja

20 vuotta ilman lihaa

Ensi talvena tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä kun lopetin lihansyönnin. Olin silloin 14-vuotias. Kasvissyönnistä on tullut vuosi vuodelta tärkeämpi osa elämääni ja haluankin tässä kirjoituksessa muistuttaa blogini arvoista.


Kasvissyönti on minulle ja läheisilleni niin itsestäänselvä osa minua, etten ole ehkä asiasta erikseen blogissa maininnut, tai en ainakaan tässä laajuudessa. Julkaisin hiljattain kasvissyöntiin liittyvän kuvan instassa ja muutaman seuraajan poistuttua havahduin huomaamaan etteivät ihmiset ehkä tunne minua ja arvomaailmaani.

Kaikki tietävät lihansyönnin negatiiviset puolet ja ovat vapaita tekemään sen pohjalta omat valintansa. On hienoa, että lihan kasvattamisesta ja esimerkiksi lihakaneista on nykyään saatavilla niin paljon tietoa. Ehkä se innostaa useampia sekasyöjiä tuottamaan eettisempää lihaa omiin tarpeisiin. Itse en kuitenkaan hommaan pysty enkä edes halua pystyä.


Kasvissyönti on minulle sydämen asia ja olen arjessani lipumassa koko ajan kohti täysvegaaniutta, vaikka luulin etten pysty elämään ilman juustoa. Tällä hetkellä eläinten huono kohtelu ja lihansyönnin ilmastovaikutukset ovat suurimmat syyt olla syömättä lihaa. Tuntuu myös että mitä vanhemmaksi tulen, sitä pahemmalta kaiken elollisen riisto tuntuu.

Tiedän olevani aatteeni kanssa vähän tekopyhä, koska minulla on kolme koiraa jotka syövät lihaa. Koirani ovat löytökoiria ja niitä ei ole tuotettu tähän maailmaan minun takiani. Sitten kun löytökoiria ei enää maailmassa ole, minäkin voin elää ilman eläinkumppania. En ole pystynyt kasvattamaan niille omaa onnellista sikaa tai lammasta, mutta ne syövät tavallisen ruokatuotannon ylijäämää suomalaisen koirille tarkoitetun lihan muodossa, lohen turhia osia, ja välillä ravintoloiden hävikkiä. Kenties tulevaisuudessa saan käsiini enemmän riistaa ja järvikalaa. 


Omavaraisuushaaveet taidetaan liittää usein eläinten pitoon ja lihan kasvattamiseen. Tämän olen huomannut etsiessäni tietoa vegaanisesta viljejystä tai kasvissyöntiin pohjautuvassa omavaraistelussa. Vaikka pihalleni saattaakin jossain vaiheessa ilmestyä muutama kesäkana, mitään lihansyöntiin viittaavaa ei tässä blogissa tulla näkemään, mutta kuten tähänkin asti, lupaan olla paasaamatta lihatuotannon epäkohdista jotta sekasyöjätkin viihtyvät seurassani. 

Terveisin, Stella
Hei, ja tästä eteenpäin blogi palaa vanhaan postausrytmiin. 
Uusi kirjoitus on luettavissa kerran viikossa torstaisin!


Ryhdy Kummitustalon kirjekaveriksi
Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä

SHARE:

9 kommenttia

  1. No kyllä lihansyönnistä voi vähän saarnatakin. Vähempikin liha riittäisi jos sitä nyt on pakko syödä. Arvasit oikein - täällä kasvissyöjä :). Osaan tehdä hyvää liharuokaa sillä perheen isot miehet eivät ole luopuneet lihasta. Ja hybä niin, se ainakin todistaa että jokainen on saanut toteuttaa sitä ruokafilosofiaa mitä on halunnut. Myös lapsetkin. Klaanistani kasvis-lihansyöjiin kuuluvat jakautuvat 50/50%.
    Löytökoirista olen nykyisin sitä mieltä ettei ole järkevää niitä tuoda ulkomailta. Kaikesta julistuksesta huolimatta niihin liittyy isoja ongelmia. Läheiseni työskentelee alan viranomaisvalvonnassa ja valistaa siis minuakin. Toki uutta kotia etsiviä löytyy kotimaistakin alkuperää. Toivottavasti teidän haukutkin ovat kotimaasta. Itselläni on virosta "pelastettu" koira ja vuosien ajan se on tuottanut suurta iloa, mutta myös suunnatonta surua sen puolesta. Tuskin osaan kuvitella mitä se on pienen elämänsä aikana ennen meille tuloaan kokenut. Ja niin kauan kun niitä "pelastetaan" euroopasta ja venäjältä, niin kauan ongelma pitkittyy. Toivottavasti kirjoitukseni ei ollut liian jyrkkä, mutta keskustelua mielestäni on hyvä aina välillä ravistella.
    -apris-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etsin aikoinani kotimaisia kodinvaihtajia, mutta sopivaa rotusekoitusta ei löytynyt (kaikki ajokoiria, dobermanneja ym.) ja tulin niin monta kertaa huijatuksi että luovutin. Koirani ovat siis Viipurista sellaisen yhdistyksen kautta, jonka toiminnan tunnen ja tiedän oltuani mukana 10 vuotta. Olen myös vieraillut tarhoilla lukuisia kertoja. Kyllä löytökoirien tuomisessa Suomeen on ongelmia, mutta kaikkia löytökoiria ja maita ei voi "niputtaa" yhteen.

      Poista
    2. Totta sekin, mutta harvalla meillä on niin paljon eläinlääketieteellistä koulutusta, että oikeasti ymmärrämme mitä kotiimme kannamme näiden riskikoirien mukana. Itse vaikka olen hoitoalan koulutuksen saanut ja paljon tiedän, oli nämä koirista ihmisiin tarttuvat, jopa tappavat taudit, täysin vieraita. Oman sekarotuisen ja siis sekaongelmaisen koirani rokotukset uusittiin heti suomeen tultaessa, valitettavasti Vironkaan eläinlääkärileimoihin ei voi luottaa. Silti en tiedä mitä kaikkia riskejä toin perheeseeni tyhmyyttäni. Voi vain toivoa, ettei sen sisuksissa asustele loisia, jotka tarttuessaan tappavat niin emännän kuin isännän. Itse olen oppinut läksyni, ja jos haluan auttaa näitä koiria, niin ohjaan avun kohdemaahan suoraan. Oma nyt jo 9-vuotiaamme rakas koiramme elelee onneksi nyt hyvää elämää meillä, osittain siksi, että meillä on vara kustantaa sen elinikäiset lääkkeet tuskallisiin oireisiin. Ja voin sanoa, kaikesta rakkaudesta koiraani kohtaan, vaihtaisin monta päivää pois....ensimmäisenä sen, jolloin koirani kanssa kohdattiin.......
      -apris-

      Poista
  2. Lihantuotannon epäkohdista voi vähän paasatakin, jos on aiheesta tarpeeksi tietoa ja kokemusta siitä mitä ihan oikeasti esimerkiksi suomalaisilla maatiloilla lihantuotanto on. Tähän aikaan vuodesta kasvissyöjä vastaan sekasyöjä väittelyitä näkee sosiaalisessa mediassa ihan liikaa ja todella harvoin keskustelu pysyy asiallisena. Mikään kun ei ole niin mustavalkoista ja toisen ihmisen valintoja pitäisi pystyä ymmärtämään. Kasvissyönti on hyvä asia ja jos sitä Suomen välillä todella haastavissa kasvuolosuhteissa pystyy mahdollisimman omavaraisesti harjoittamaan, niin arvostan.
    Itse olen sekasyöjä ja meidän omavaraisuus nojaa paljon riistalihaan ja järvikalaan. Toki myös muihin luonnonantimiin ja kasvimaan satoon. Mutta minusta siis riistalihan ja järvikalan syöminen on ihan ekologista. Ja luonnollisesti meillä myös koira syö riistaa ja kalaa. Minusta myös jokaisen sekasyöjän täytyisi pystyä itse ainakin katsomaan kokonaista ruhoa ja sitä kuinka se paloitellaan ja miten se jauheliha syntyy. Jos tämä yököttää, niin sitten ei pidä lihaa syödä. Ja pitää olla myös kiinnostunut ja tietoinen siitä, missä olosuhteissa eläin on elänyt. Se jos mikä on tekopyhää, että ostaa marketista jauhelihaa, mutta ei halua ajatella , että se on ollut elävä eläin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi ihmeessä jokaisen sekasyöjän pitäisi pystyä katsomaan ruhoja tai paloittelua? Oli kyllä aika provosoivasti sanottu. Riistalihan ja itse kasvatetun onnellisen possun lihan syöminenkin on siis mielestäsi väärin, jos ei halua olla mukana paloittelussa? Päteekö sama logiikka muillakin elämän aloilla? Olenko oikeutettu saamaan tietoa läheiseni kuolinsyystä, jos en ole valmis seuraamaan ruumiinavausta? Saanko synnyttää, jos en halua katsoa verisiä, repeileviä synnytysvideoita?

      Mielestäni tiedostavalla syömisellä ei tarvitse olla mitään tekemistä kylmäpäisyyden kanssa.

      - Milla

      Poista
    2. No ajatukseni oli, että jos lihaa syö niin pitää pystyä ajattelemaan että se on ollut elävä eläin ja sen lihan päätyminen lautaselle on vaatinut työtä. Ei tarvitse mennä edes 100 vuotta taaksepäin kun elettiin aikaa jolloin oli aivan arkipäivää kaikille, että eläimet teurastettiin ja paloiteltiin itse ja työssä oli mukana kaikki kynnelle kykenevät. Minusta on ikävää, että nykyään monelle tämä on kauhistuttava ajatus vaikka lihaa syökin. Kun ei tuolla metsissä juokse eikä pellolla laidunna vieläkään valmiita jauhelihapaketteja.
      Eikä sillä ole mitään tekemistä kylmäpäisyyden kanssa. Vai oletko sitä mieltä, että kaikki ikävät työt täytyy ulkoistaa kylmäpäisille ihmisellä ja muut voi vaan sitten nauttia valmiista tuotteista? En itsekään nauti lihan paloittelusta, mutta koska syön lihaa, niin minusta on oikein että joudun sen syömäni lihan eteen tekemään työtä. Myös työtä joka ei ole niin mukavaa. Ja olen sitä mieltä, että jos useampi suomalainen joutuisi syömäänsä lihaa itse jalostamaan tai edes näkisi miten se työ tehdään, niin lihaa syötäisiin paljon vähemmän.

      Poista
  3. Onpa hieno juttu, että noin pitkään olet ollut niin eläinystävällinen. :)

    Lähes ainoa asia josta olen koskaan ollut ihmisille kateellinen on se, että osalle kasvissyönti sopii ilmeisesti ihan luonnostaan. Itse olin alle kaksikymppisenä lakto-ovo muutaman vuoden ja mm. kuukautiseni loppuivat. Alkoivat uudestaan puoli vuotta sen jälkeen kun taas söin sekaruokaa. Aikuisiällä olen moneen otteeseen pyrkinyt koostamaan kasvisruokavalion niin huolellisesti kuin mahdollista, myös ihan vegaanisesti viitisen vuotta, silti aina päätyen samaan tilanteeseen. Hormonit menevät sekaisin, lihakset katoavat (teen fyysistä työtä) ja kaikkinensa voimat loppuvat. Lopulta muutama vuosi sitten totesin, että haluan jaksaa elää ilman tätä noidankehää ja olen nyt opetellut jonkinlaista keskitietä. Helppoa se ei ole aina ollut, mutta rakastan itseäni niin paljon, että jotain ratkaisevaa oli tehtävä.

    Ei ole helppoa olla onnettoman suolistonsa (mitkään prosessoidut nyhtökaurat tai soijarouheet, ei edes tofu sovi) ja hormonitoiminnan herkkyyteen ehkä vaikuttavien valmistusvikojensa kanssa sekaruokainen, kun kasvissyönti olisi pelkästään rationaaliselta ja emotionaaliselta kannalta ihan minua. Mutta onneksi on paljon valintoja, joita voin tehdä, kauramaidosta palkokasveihin ja maapähkinävoihin. Syön kasvispainotteisesti, mutta olen siis sekaruokainen. Ja onneksi voin silti ostaa vegaanisia kenkiä ja kosmetiikkaa, sillä sitä ei rajoita tämä fyysinen heikkouteni tms. mikä nyt onkaan.

    Nyt mietin kannattaako tätä kommenttia julkaista. Keskitien kulkeminen kun ei koskaan ole kovin 'mediaseksikästä', vaan pikemmin tuntuu ärsyttävän. Mutta tärkeä aihe niin monelta kannalta, ja rohkeaa nostaa se esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle monet tulevat avautumaan että heillä on huono omatunto lihan syönnistä ja haluaisivat olla kasvissyöjiä mutteivät vaaaaan pysty. Minusta olisi ihan supertärkeää edes vähentää lihansyöntiä ja yritänkin lohdutella näitä tuskastelijoita ja kannustaa edes vähentämään, siihen pystyvät kaikki. Itse olen ehkä juuri sellainen vanhan kansan kaikki tai ei mitään kasvissyöjä, kun taas nuoremmissa tuntuu olevan näitä ilahduttavan vähälihaisia ja vegaanijuttuja ostavia sekasyöjiä.
      Kyllä kroppamme ovat erilaisia. En pysty syömään gluteeniviljoja ja minulla on kirjaimellisesti paska suolisto. Olen myös aina kärsinyt anemiasta, jo lapsena kun söin vielä lihaa. Olen kokeillut kaikenlaista, myös kalansyöntiä, mutta vasta suolahappokapselit ja ruuan pilkkomista avustavat ruuansulatusentsyymit saivat stressaantuneen kehoni hyödyntämään ruokaa paremmin.

      Poista
    2. Joo olen itsekin sitä mieltä, että suuri vaikutus on sillä mitä useammat vähentävät eläintuotteitten käyttöä ja miettivät valintojaan. Kiitos, tuo oli hyvin sanottu tuo vanhan kansan kasvissyöjä, se kuvaa kyllä hyvin monia tuntemiani sellaisia. Arvaa syyllistyinkö heidän seurassaan nuorena, kun en sopinut joukkoon. Tosin en kyllä ole koskaan ollut oikein mihinkään joukkoon sopiva, koska olen todella huono alistumaan muitten säännöille ja luutuneille käsityksille. Onneksi ikä tuo koko ajan helpotusta tuohon oman itsen hyväksymiseen.

      Mullakin on ollut vatsan vähähappoisuutta ja juuri imeytymisongelmia, enkä ole niihin kaikista probiooteista ym. ym. huolimatta ihan totaaliapua saanut. Helpotusta silti. Mutta monilla lihaaneillahan on esim. pahoja b12-vitamiinin puutteita, eli imeytyminen on riittävän saannin ohella tärkeää. Hienoa että olet saanut omiin vaivoihisi apua, nuo entsyymit auttoivat itseänikin pari vuotta sitten.

      Ehkä pitää vaan osata arvostaa erilaisuuttamme, en kyllä ihan kloonien kanssa jaksaisi elääkään. ;) Vilkaisin instaasikin, vaikken edelleenkään ole itse liittynyt sinne; voimia koiramummosi kanssa, hän näyttää ihan erityisen suloiselta. <3

      Poista

Blogger Template Created by pipdig