Yksinkertaisemman elämän remonttipäiväkirja

Voiko köyhyys olla rikkautta?

Tuttava valittaa kuinka merkkiauton huolto maksaa taas tuhansia, toinen tuskailee suuren talon ikkunaremontin kokonaiskustannuksia ja kolmas Helsingin korkeita vuokria. Yritän myötäelää, mutta samalla koen aivan äärimmäistä onnellisuutta siitä että olen itse valinnut toisin.

Pyöräni korjaus maksaa korkeintaan satasia, ikkunaremonttini kustantaa ehkä 750e kierrätysikkunoilla tehtynä ja asuinkuluihin menee noin 400e/kk. Välillä mietin kumpi meistä on rikkaampi, vaikka tuloni ovat pienemmät.


Tuntuu että ainakin pääkaupunkiseudulla (ehkä muuallakin?) kaikki pinnistelevät päivittäin ollakseen jotain, mihin rahat eivät vain riitä. Viime vuosina olen oppinut inhoamaan sanaa "pitää". Kaikillä pitää olla tietyn verran asuinneliöitä, pitää olla  mukavuuksia, pitää olla uusia vaatteita, pitää olla elämyksiä ja pitää olla paljon töitä.

Yritän itse kysyä pitääkö oikeasti? En missään nimessä tarkoita, että kaikkien tulisi muuttaa sähköttömään ja vedettömään mökkiin keskelle metsää, mutta toivoisin ihmisten ajattelevan enemmän omilla aivoillaan, eivätkä yhteiskunnan asettamien odotusten mukaan. Mielemme kaipaavat remonttia!

Moni onkin tajunnut että vaikka matkustelu tai muu intohimo on isoa asuntoa tärkeämpi juttu ja satsannut siihen. Tämän tyyppistä omaehtoisuutta ja omien arvojen mukaista elämää soisin kaikille. Jokaisella on valta päättää mihin rahansa laittaa ja totuus on että harvalla se riittää kaikkeen mitä meille myydään.


Samalla kun ihmiset haluavat elämässään isompaa ja enemmän tuntuu myös siltä ettei pienistä asioista osata enää iloita. Elämään tarvitaan vähintään maailmanympärysmatka tai lottovoitto, jotta suupielet kääntyisivät ylöspäin. 

Muutamia vuosia sitten menetin pitkän parisuhteen, kodin, sitten vielä toisen kodin ja mahdollisuuden kolmanteen, jouduin laittamaan tavarani varastoon ja antautumaan muiden autettavasti. Välillä töiden jatkuminenkin oli epävarmaa. Tuo aika opetti paljon. Itken onnesta nyt miltei viikottain syistä, jotka tuntuvat muiden mielestä varmasti naurettavan pieniltä, kauniit lehdet metsäpolulla, puulieden lämpö, leikkivät koirat...


Otsikon kysymykseen vastaan, että oikea köyhyys ei varmasti tunnu rikkaudelta. Veikkaan että aika monen elämä muuttuisi kuitenkin sata kertaa paremmaksi, jos tyytyisimme vähän vähempään, tai edes perusarkeen superelämän sijaan. Jos onni löytyy vain suurista saavuttamattomissa olevista unelmista, taitaa elämä jäädä aika kurjaksi. Toivon että moni muukin osaisi laskea rimaa ja tuntea itsensä edes henkisesti rikkaammaksi iloitsemalla vähän pienemmistä asioista.

Ystäväni hiljattain syöpään menehtynyt äiti osasi sanoa asian hyvin:
 "Kaiken ei tarvitse olla täydellistä".

Terveisin, Stella

Ryhdy Kummitustalon kirjekaveriksi
Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä
SHARE:

20 kommenttia

  1. Oon viimeaikoina miettiny ihan samoja juttuja. Mulle on joskus jopa naurettu päin naamaa, kun ensin on kysytty kuukauden tuloja ja ihmetelty kuin sillä muka pärjää. Loistavasti pärjää, vaikka ne tulot on siitä vielä pienentyneet, mutta niin on menotkin, kun vähä yksinkertaistettiin elämää. Ja oon oikein tyytyväinen. 😊 vaikka monen mielestä minun elämä vaikuttaa varmasti tylsältä ja on kauhisteltu miksi me tänne korpeen muutettiin, mutta tämä on täydellistä just näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin itse huomasin että pienemmillä tuloilla on pakko tehdä valintoja ja ne valinnat ovat tuoneet paljon hyvää elämään, vaikka minäkin olen varmasti muiden mielestä tosi tylsä kun en shoppaile, matkustele, käy ravintoloissa, en tule kalliisiin tapahtumiin, tai muiden mielestä varmaan ylipäätään tee mitään :D Sen sijaan olen saanut arkeeni turvan tunteen, vaikka joutuisin työttömäksi tai tapahtuisi mitä, hommma on hallussa. Ennen pelkäsin jokaista vastoinkäymistä, koska talous kaatui pienistäkin jutuista.

      Poista
  2. Juuri noin! Hirvittävän kuuloista miten teinit/lapset pilkkaavat jos toisella nyt sattuu olemaan esim honor 6 käytössä :O Aina pitäisi olla uusin malli ja uusimmat muotituotteet :O
    Itse olin tavattoman levotan sielu vielä 10v sitten kunnes tajusin etten onnea etsinyt tavaroista ja materiaalista. Nyt kun kierrätän, viljelen ja arvostan kestävää ja ekologista elämän tapaa niin olen 100% onnellisempi/rauhallisempi.
    Iloja elämään tuo juuri nuo pienet asiat. Jokaiselle toivoisin samanlaista tunnetta mutta se pitää vaan itse löytää ja elää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lasten maailma on kyllä kamalan julma. Onneksi minulla ei ole lapsia :( Varmaan parasta mitä vanhemmat voisivat lapsilleenkin opettaa on niin hyvä itsetunto ettei muiden puheet ja kiusaaminen haittaa.

      Poista
    2. Parasta, mitä vanhemmat voivat opettaa, on ettei materia ole hyvä syy kiusata ja asioita voi kyseenslaistaa muilla tavoilla kuin olemalla väkivaltainen. Valitettavasti vanhemmat eivät ole ainoa taho, joka opettaa. Menestykset mallit ovat paljolti mediakuvaston tuotteita, kapitalismin kylkiäisiä. Itsetunto on tuskin koskaan niin korkea, etteikö kiusaaminen haittaisi. Aikuisena voi olla mutta lapsena tuskin koskaan.

      Poista
  3. Eihän tuossa ole kysymistä, kumpi on rikkaampi...sinä ilman muuta! Tosi hyvä postaus!!

    VastaaPoista
  4. Itse olen elänyt sekä köyhästi että vähän varaakkaammin. Nyt köyhästi. Minua ei valitettavasti vaatimattomasti eläminen ole jalostanut. Ahdistun suunnattomasti kun tiedän että koirien hampaat pitäisi puhdistuttaa ja apteekkiin kantaa joka kuukausi satoja euroja. Jäljelle jää pussiin .....muutama kymppi. Siitä olen kuitenkin oikein mielissäni, että poikani ei juuri välitä mitä päälleen laittaa tai millaisella pyörällä ajelee. Ehkä jotakin olen osannut tehdä oikein, kun tällä nuorella miehenalulla tuntuu olevan hyvä itsetunto ja kaikki mahdollisuudet edessä.
    -Apris_

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kirjoitukessa ehkä haluankin kyseenalaistaa heidän valintojaan, jotka kokevat ettei mikään riitä. Köyhyydessä ja nollatuloissa ei ole mitään hauskaa, siinä olet oikeassa.

      Poista
  5. kaikille lainaa ei anneta, joten pakko maksaa korkeaa vuokraa vaikka asuisikin pienessä asunnossa. edullisen vuokra-asunnon löytyminen olisi jo lottovoitto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli osaat iloita vähän pienemmistäkin "lottovoitoista" juuri niin kuin tekstissäni toivonkin?

      Poista
  6. Hieno kirjoitus. Kirjoitat oikein hyvin.
    En tiedä olen itsekkin monesti miettinyt asiaa.
    Monesti saattaa olla niin että elämässä on sattunut yhtä ja toista jolloin pakko ruveta miettimään vaihtoehtoja.
    Sitä ennen ei juurikaan ajatusta paljon asialle suonut.
    Tavallaan valitettavasti pitää mennä aina vaikeimman kautta.
    Olen monta kertaa miettinyt jos sanotaan mitä voisi lapsille jättää perinnöksi.
    Haluaisin jättää elämänkokemuksen jolloin samoja virheitä ei tarvitsisi tehdä.
    Mutta ei sekään mene niin , ne pitää itse kokea.
    Mutta onneksi nyky nuoret ehkä ajattelee enmmän asoita , kuluttamista ym.kuin me vanhemmat
    Ps.eilen tuli tv kanava 3 tuo oliko se ohjelma nimeltään suomen kaunein koti.
    Se pääsi jatkoon mitä esittelit blogissa vai instassa, sieltä loviisasta.
    Ihana talo:) joka yksin myös rakentanut.
    Ihanaa että osataan arvostaa persoonallisia taloja.
    T.HP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse perusluonteeltani aika negatiivinen ja tyytymätön ihminen, mutta huomannut että kiitollisuuden aktiivisella harjoittamisella voi kehittyä. En väitä kirjoituksessani että köyhyys ja kurjuus on mikään hieno juttu, mutta olen sitä mieltä että ihan tavallisen elämän pitäisi riittää.
      Pitää katsoa jos löytäisin tuon ohjelman jotenkin katsottavaksi. En ole nyt pitkään aikaan katsonut edes Areenaa ja en ikinä muista minkä palvelun alta nuo muut kanavat löytyvät.

      Poista
  7. Etenkin pääkaupunkiseudulla monet elävät kuplassa, niin asuntomarkkinoiden kuin muunkin elämän suhteen. Monille on myös tyyli niin keskeinen osa elämää, että sen takia ilmeisesti kannattaa velkaantua ihan loputtomiin. Tai siltä joskus tuntuu...Paras tapa ottaa siihen välimatkaa on laittaa aivot ikään kuin off grid-tilaan aina tarvittaessa. Kun muita ihmisiä ja heidän asenteitaan ei kuitenkaan voi väkisin muuttaa, vain kasvaa itse. Ja pienistä asioista nauttiminen on usein myös luonnekysymys, minä olen aina ollut sellainen. Aviomies aina nauraa (hyvällä) kun olen onnellisin kotona koiran (tai aiemmin koirien) kanssa nyhjäten.

    On maailmassa - jopa Suomessa - myös ihmisiä jotka ovat samaa mieltä kanssasi, mutta kaikki eivät ehkä näy tai kuulu valtavirrassa tai edes sivuvirrassa, heihin täytyy törmätä muuten. Näin olen ainakin itse kokenut.

    Hyvä kirjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sivuvirta on hyvä termi :D
      Helsinki on mukava paikka, olen itse asunut siellä miltei 10 vuotta, mutta juuri nyt tuntuu ystävien elämää seuratessa, ettei se ole valitettavasti kaiken stressin arvoista.

      Poista
    2. :D

      Joo ymmärrän. Muutama vuosi sitten etsittiin kotia (aka vanha talo) sieltä kehyskunnista, mutta ei löytynyt tarpeeksi halpaa, korjaamatonta ja murun lasten koulumatkoja sallivaa sieltä. Päädyttiin sitten hankkimaan tämä mökkerö Varsinais-Suomesta ja kun vapaus koittaa jokusen vuoden päästä, ehkä mun työasiat saisi sitten sijoitettua kauas Hesasta.

      Poista
  8. Erittäin hyvä postaus. Kun ihminen tajuaa että pärjääminen vähemmällä onkin enemmän...se antaa tilaa hyvälle, ajattelulle, keskittymiselle olennaiseen.. elämiseen.

    VastaaPoista
  9. Luin vasta tällä viikolla Kaarina Davisin kirjan "Irti oravanpyörästä", joka käsittelee juurikin tätä teemaa. Teemaa joka kiinnostaa kovasti. Mikä on elämän yksinkertaistamisen esteenä? Aiemmin tehdyt ratkaisut kirjoittavat elämän käsikirjoitusta, ja siitä on joskus vaikea poiketa. Kun on panostanut ja sijoittanut perheenä vaikkapa siihen taloon, ei välttämättä ole helppoa luopua ja lähteä toteuttamaan jotain muuta. Ei ole helppona nimenomaan, kun kyse on suuremmasta yksiköstä kuin "minä". Haluaako koko perhe samaa? Voin elää vähemmällä, mutta entä jos lapset tarvitsevat tukea opiskelussa tai vaikka mennä hammaslääkäriin? Toisaalta ahdistaa, kun huomaa jotenkin siirtäneensä lapsille aiemmin toteuttamansa kuluttamisen tavan: ostaminen on kivaa ajanvietettä ja kaikkea kivaa on kiva olla.... Monta mutkaa on siis matkassa, ennen kuin pääsee toteuttamaan parempaa elämää - esteet ovat ehkä omassa päässä, mutta ne kai ovat ne pahimmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta että perhekuntana muutokset on sata kertaa vaikeampia toteuttaa, enkä itsekään pystynyt entisessä elämässäni elämään haluamallani tavalla. Davisin kirja oli minulla kyllä yksi ajatukset liikkeelle laittaneista voimista, niin ja kolmenkympin kriisi :D

      Poista
  10. Hyvä kirjoitus! Lisäyksenä, että vaikka kävisi normaalisti töissä ja tienaisi ihan hyvin, ei kukaan silti pakota asumaan kalliisti, ostamaan uusia autoja ja tuhlaamaan rahat tyhjänpäiväiseen shoppailuun. Esim. sijoittamalla ylijäävät rahat voi myöhemmin saada liikkumavaraa oravanpyörästä hyppäämiseen, kun sijoitusten tuotoilla voi osittain rahoittaa elämäänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on totta. Itsehän käyn töissä ja olen juuri yrittänyt miettiä tapoja "sijoittaa" rahat johonkin joka hyödyttäisi tulevaisuudessa.

      Poista

Blogger Template Created by pipdig