Yksinkertaisemman elämän remonttipäiväkirja

Maalla ilman autoa?

Aika moni on sitä mieltä että omakotitalossa asuminen maalla vaatii aina auton. Olen asiasta vähän toista mieltä ja ajattelin kirjoittaa tämän lohduttavan tekstin muille autottomille haaveilijoille. Ilman autoa pärjää monella Uudenmaan syrjäkylällä (enkä ota kantaa siihen mikä tilanne on muualla Suomessa).


Pystyn asumaan syrjemmässä ilman autoa vain koska tunnen itseni paremmin kuin pärjäämistäni epäilevät ulkopuoliset. Rakastan ulkona olemista, kävelyä ja pyöräilyä säällä kuin säällä. Olen aikaisempina vuosina saanut kokeilla eri pituisia työmatkoja asuessani eri paikoissa ja huomaan minkälaiset matkat muuttuvat arjessa taakaksi. Olen harrastanut talvipyöräilyä jo joitakin vuosia ja tiedän minkä verran jaksan pyöräillä huononakin päivänä. Muutos on tapahtunut hitaasti ja olen oppinut monta asiaa ylilyöntien ja erehdysten kautta. 

Olen välillä pyöräillyt päivässä 25 kilometriä, lenkittänyt siihen päälle koirat kolmesti ja tehnyt remppaa. Onko moisessa järkeä pidemmän päälle vain koska se mahdollista? Ei. Matka, jonka jaksan tarvittaessa pyöräillä bussille tai junalle myös 20 asteen pakkasessa pimeässä joka ikinen päivä pienessä flunssassa on vain pari kolme kilometriä per suunta. Lisäksi työmatkani eivät voi koirien takia venyä yli tunnin mittaisiksi. Päädyin asumaan taajaman reunalle, jossa voin onneksi viettää melko maalaista elämää. 


Jos maalla asuminen ilman autoa kiinnostaa, parasta olisi päästä jollain tavalla testaamaan kulkemista ennen lopullista päätöstä. On aivan eri asia kävellä kauniina kesäaamuna kylätietä bussipysäkille kuin tarpoa lumimyrskyssä pimeässä auraamatonta reittiä. Meillä päin on vuodessa ollut 1-5 sellaista päivää kun esimerkiksi talvipyöräily ei vain ole ollut fyysisesti mahdollista. Talvipyöräily onkin oikeastaan ihan oman postauksen arvoinen juttu. 

Vaikka Uudellamaalla on melko hyvä julkinen liikenne, olen huomannut joidenkin seutujen bussien olevan kuitenkin todella epäluotettavia. En ensimmäisenä muuttaisi kylälle, jossa kulkeminen perustuu vain muutamaan päivittäiseen vuoroon, aina on oltava vaihtoehtoja (ja liukuvat työajat). 


Pärjään ilman autoa koska:
  • En asu keskellä metsää, vaan muutamien kilometrien päässä kaupasta ja julkisesta liikenteestä
  • Pyöräilen osan työmatkoista, kauppaan ja asioille kesät talvet, mutta jos sää on vaikka lumimyrskyn takia liian huono, pystyn kävelemään tai ottamaan taksin
  • Käytän tarvittaessa muutenkin taksia (olen tarvinnut kerran), koska oman auton omistamiseen verrattuna se on edullista 
  • Satsaan kulkemiseeni yhtä paljon kuin auton omistajat, minulla on hyvä pyörä ja sopivat varusteet. Opettelen vielä huoltamaan itseäni yhtä hyvin kuin autoja
  • Tiedän rajani enkä halua elämän olevan pelkästään pitkiä bussimatkoja tai kilometrien polkemista pilkkopimeässä
  • Minulla on tukiverkko ja saan aina tarvittaessa apua autollisilta 
  • Ostosten ja hankintojen tarkempi suunnittelu on taito, jota en osaa, mutta helpottaisi autotonta elämää kummasti
  • Postimyynti on autottoman unelmakeksintö!


Pärjään siis perusarjessa mielestäni hyvin ilman autoa, koska en asu kunnolla maalla (tosin siitäkin on kokemusta). Nyt päästään kuitenkin tämän tekstin mutta-osioon. Elämässä kaikki ei valitettavasti ole sitä rauhallista perusarkea. 

Kolmen koiran omistajana tuntuu että välillä ravaan eläinlääkärissä jonkun kanssa viikottain, ja miltei aina tilanteet ovat sellaisia ettei julkisia voi käyttää. Myös remontin suhteen olen ollut täysin riippuvainen apumiehen autosta ja lainaperäkärryistä. Autollinen miesystävä on siis ihana asia monella tapaa :D 

Nämä poikkeustilanteet ovat saaneet minut haaveilemaan ajokortista. Olisi myös mukava päästä koirien kanssa liikkumaan vapaammin ja hurauttaa fiiliksen tullen vaikka meren rantaan ja syvempiin metsiin. Minulla on kuitenkin suuria pelkoja liittyen autolla ajamiseen, enkä ole ihan vielä varma pystyykö mikään autokoulu saamaan minusta turvallista kuskia. Siihen asti pärjäilen hyvin näin. 

Terveisin, Stella

Lue myös kirjoitukseni: Talvi ilman juoksevaa vettä

Ryhdy Kummitustalon kirjekaveriksi
Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä
SHARE:

52 kommenttia

  1. Me asutaan maalla itäisellä Pirkanmaalla. Meillä on kaksi autoa, isoa farmaria. Työmatka molemmilla 16 km. Eri työnantajat, sama pysäköintipaikka. Samalla autolla kulkeminen mahdotonta, ihan eri työaikojen takia. Ei ole onnistunut yhteisten 24 vuoden aikana kuin ihan satunnaisesti.
    Pyöräily mahdollista kesällä, ei talvella, ihan vaan oman turvallisuuden vuoksi. Julkiset eivät kulje niin, että pääsisi niillä töihin. Olisi kyllä ihanaa hypätä kovilla pakkasilla bussiin, omalla autolla kulkemisen sijasta. Pysäkki olisi kuitenkin vain vajaan kilometrin päässä!

    Lisäksi kun meidän omavaraisteluun kuuluu tuo karja, niille on haettava heiniä, kuivikkeita sun muuta. Auto ja peräkärry on välttämättömyys. Ainakin me sen niin koemme ja parin kymmenen maalla asutun vuoden kokemuksella toteamme. Kyllä toisista riippuvaisena oleminen remontoinnin ja lapsiperhe-elämän kanssa olisi aikanaan ollut aikas haastavaa.

    Mutta hetkeäkään en antaisi pois ja meidän maalla asumisen ei olekkaan ollut tarkoitus etsiä kurjuutta ja kärsimystä elämäämme. Vaan iloa ja nautintoa elämään!

    Hyvä neuvo kokeilla, miltä tuntuu kulkea työmatkat maalla ilman autoa. Meiltä on lähimpään isoon kaupunkiin 5o km ja ensimmäinen bussi tästä ohi menee aamulla puoli kahdeksan. Täältä maalta ei löydy sellaista työpaikkaa, jossa työt alkaisivat niin myöhään. Tai ainakin tosi harvassa ovat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kaikissa tilanteissa olekaan mahdollista asua maalla ilman autoa (työajat, eläimet, lapset), mutta haluan silti kirjoituksellani herätellä toivoa ettei autoton elämä ole täysi mahdottomuuskaan. On varmasti minuntapaisia tyyppejä, joille auton ajaminen ei ole ihan yksinkertainen juttu.

      Poista
  2. Hyvä postauksen aihe jota olen monesti itsekin päässäni pyöritellyt!

    Haaveilen maalle muutosta, johonkin missä naapurit ovat kaukana ja ympärillä on metsää ja peltoa. Kuitenkin yksi haaste tämän toteuttamiselle on ollut juurikin ajokortin puute. En ole pyöräilyihminen (vaikka haluaisin).

    Minulla on myös kokemusta maalla asumisesta ilman autoa. Kyllähän sitä tarpoi umpihangessa 10km kylälle ja 10km takaisin kun oli pakko. Mutta jo se että kauppa on 10km päässä aiheuttaisi itselleni ongelman koska en sitä matkaa ilman hevosvoimia jaksaisi jatkuvasti kulkea.

    Olen ajatellut ajaa sen ajokortin, jossain vaiheessa, ehkä... Mulla siihen liittyy myös paljon pelkoja ja estoja ja vaikka se joskus toteutuisi ja pääsisin maalle muuttamaan niin ajaisin vain välttämättömät matkat lähimmälle juna-asemalle jne.

    Ihanaa kuitenkin että otit tän asian esiin ja valoit ehkä hieman toivoa taas mullekin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin itsekin olen sen auton ajatellut, ajan vain syrjäteitä moikkaamaan vanhempiani ja lähikylälle kauppaan. Saa nähdä tuleeko suunnitelmasta mitään.
      Olen asunut myös enemmän maalla kuin nyt ja ikävintä on jos pimeimpään lumettomampaan aikaan joutuu taivaltamaan juuri pitkiä matkoja kauppaan. Jos joskus pääsen siihen tilanteeseen, että voisin tehdä töitä kotona, lähden hippulat vinkuen syrjäseudulle. Totuus on juuri ettei päivittäin jaksa kovin pitkiä matkoja, mutta kerran viikossa tehty kauppareissu onnistuu pidemmällekin. Itse laskin joskus, että minulla olisi ihan hyvin varaa hurauttaa taksilla kauppaan vaikka pari kertaa kuussa.

      Poista
  3. Otsikko ehkä hieman harhaanjohtava, oikeasti maalla asuminen on tosi hankalaa ilman autoa. Minusta parin kilometrin päässä palveluista asuminen ei ole ehkä sitä mitä yleensä mielletään maalla asumiseksi, sehän on sama kuin asuisi pikkukunnan taajamassa. Lapsuuteni ja nuoruuteni asuin pienen kunnan kirkonkylällä ja meillä oli silti kauppaan matkaa pari kilometriä ja kouluun lähes kolme ja tietenkin ne kuljettiin pyörällä tai kävellen, mutta ei me missään maalla silloin asuttu vaan keskustassa :) Nyt me asutaan minusta oikeasti maalla ja meillä on matkaa lähimpään kauppaan 17 km ja kaupunkiin 65 km. Päivän ainoa bussi menee ohi klo 10.30 ja tulee takaisin klo 12 arkena, viikonloppuna ei aja yksikään bussi eli sillä ei paljon töissä käydä, toki kaupassa ehtisi käydä jos elelisi täällä vaikka eläkeläisenä. Pakko omistaa kaksi autoa vaikka paljon etätöitä tehdäänkin, niin silti työt vie välillä molempia päinvastaisiin suuntiin. Ja autojen on oltava melkein nelivetoja, koska ei näitä maaseudun teitä ole aamuisin aurattu, kun töihin pitäisi lähteä. Eikä täällä kyllä kesälläkään pysty millään matalalla autolla ajamaan, kun asfaltti on niin huonossa kunnossa ja valtiolla ei ole näitä maaseudun teitä varaa korjata varmaan enää koskaan... Mutta vaikka autot on pihassa, niin ei niillä joka päivä ajeta mihinkään, tänäänkin tehdään töitä kotona eikä kauppaankaan tarvi lähteä, joten autot ei liiku metriäkään.

    Ja niin kuin Marketta yllä kirjoitti, niin kyllä meidänkin omavaraisteluun kuuluu niin paljon asioita joita on pakko tehdä autolla plus peräkärryllä, että ei tulisi kyllä mitään, jos koko ajan pitäisi olla joltain autoa lainaamassa. Ei eilistäkään peuranruhoa olisi pellolta nylkykopille siirretty pyöräntarakalla. Eikä niitä lukuisia rakennustarvikkeita, multaa, taimia, koiranruokaa jne. On tietysti eri asia lainata autoa muutaman kilometrin matkalle, mutta jos meidän pitää jotain erikoisempaa rakennusmateriaalia hakea, niin auton mittariin tulee heti 130 km ja se on laina autolle jo aika paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudellamaalla kyläkauppa muutamien kilometrien päässä ei ole vielä "keskusta" ja muokkasin tekstiäni vähän niin ettei kuvitella minun puhuvan koko Suomesta, koska siitä en tiedä :D Tuollaiset matkat kaupunkiin eivät täällä ole mahdollisia.

      Poista
    2. Mua alkoi hymyilyttää yhä enemmän lukiessani tätä postausta, koska mun käsitykseni mukaan et asu maalla etkä oikeastaan ole edes autoton, kun sulla on tuo apumies käytössäsi. :)

      Maalla, oikeasti maalla, ei mene parin kilometrin päästä busseja, paitsi ehkä koulukyyti aamulla sinne ja iltapäivällä takas. Maalla on kauppaan ja terveyskeskukseen matkaa kymmeniä kilometrejä. Kyläkaupat ja kauppa-autot, jotka ennen mahdollistivat autottoman elämän, ovat kuolleet.

      Mutta oli tässä ajattelemisen aihetta. Mä olen asunut viimeiset 8 vuotta paikassa, joka vastaa ilmeisesti sinun elinympäristöäsi, mutta se on silti virallisesti kaupunkia. Siellä tulisi aivan hyvin toimeen ilman autoa (jos ei kävisi töissä postissa, jonne pitää päästä aamulla ennen muun maailman heräämistä), mutta meillä on paitsi kaksi autoa, myös kaksi mopoa ja mönkijä. Pelkkää mukavuusylellisyyttä kaikki. Polkupyörää on tullut poljettua todella harvoin, kun autolla pääsee niin paljon nopeammin.

      Joskus vähän kaihollakin muistelen sitä, kun olin yksin ja autoton. Talvisin kävelin 8 km:n kauppareissun joka päivä ja jos oli enemmän ostoksia kuin repussa sai tuotua, vedin tavarat pulkassa. Hyvää liikuntaa.

      Poista
    3. Mielenkiintoista pohdintaa siitä mikä on maaseutua :D Kirjoitan tosiaan aika uusmaalaisesta näkökulmasta ja jos noin ajattelee, koko Uusimaa on ehkä sitten kaupunkia? Olen kotoisin seudulta jossa tosiaan tuo bussi meni 2,5km päässä mutta ympärivuotisia naapureita ei ollut näköetäisyydellä, se oli kuitenkin maaseutua. Ja mielestäni muualla asuvan miesystävän auto ei ole kuitenkaan sama asia kuin oma auto.

      Poista
    4. Eli tämä postaus oli siis Uudellamaalla asuvan mahdollisuuksista autottomaan elämään, koko muu Suomi elääkin sitten siinä toisessa todellisuudessa, jossa auto on maalla asuvalle välttämättömyys.
      Toki meistä jokainen voi sitä omaa autolla ajoaan miettiä ja pyrkiä vähentämään. Tarpeeksi kaukana kun palveluista asuu, niin tulee kyllä ihan luonnostaa yhdistettyä mahdollisimman paljon hoidettavia asioita samalle autoreissulle. Kauppaan ei muutaman pikkujutun takia lähdetä ajamaan.

      Poista
    5. Uusmaalaisesta kuplasta kirjoitettu kyllä, muokkasin sisältöä, jotta se onisi selkeämpää. Tekstin pointti ei myöskään ole arvostella auton käyttöä, haaveilenhan siitä itsekin...

      Poista
  4. Meillä on kylälle matkaa 20 km. Omistetaan auto. Talvella kulkee koululinja-auto. Kesällä ei kulje mitkään julkiset. 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se varmasti monella seudulla onkin. Eikä autossa mitään pahaa ole, kaikille sen ajaminen ei ole vain mahdollista.

      Poista
  5. Voi, tätä on tullut pohdiskeltua jo jokunen vuosi. Asumme 17km:n päässä "kirkolta" ja teoriassa autoton elämä olisi mahdollista. Houkuttavaakin, kun viehän nuo saamarin kotterot aivan tuhottomasti rahaa!
    Toistaiseksi vielä mukavuudenhalu ja se sellainen turvallisuuden tunne, jonka auton olemassaolo tuo,vievät voiton. Täältähän ei pääse julkisilla muuten, kuin kävelemällä ne (klassiset?) 2,5km lähimmälle pysäkille koulukyydin kulkuaikaan ja paluu takaisin kuuden tunnin kuluttua.
    Silti tässä hiljalleen karsitaan kulkuja. Muutama kuukausi meni aikanaan opetellessa vain kerran viikossa kaupassakäynti ja kyllä tuon voisi jo joka toiseen viikkoon pudottaa. Omavaraisuus kasvaa pikkuhiljaa ja käyntien tarve vähenee. Onnekkaasti teen (vähäisiä) etätöitä; muualla työssäkäyvänä en voisi edes haaveilla autottomuudesta.
    Elinkulujen ja kulutuksen minimoimisella ei välttämättä ole sitten mitään tekemistä kurjuuden maksimoinnin kanssa. Tähän typerään sanapariin aina välillä törmää - ja provosoidun. Näissä oloissa, syrjässä maalla, tulee vaan pohdittua omaa osuuttaan luonnon kuormittamisessa ja auton omistamisen välttämättömyys on yksi näistä harkinnan alla olevista luopumisista, kun se ei meille ole elinehto.

    Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjuus merkitsee eri ihmisille niiiiiiiin eri asioita :D Minulle on tärkeintä taloudellinen turvallisuuden ja pärjäämisen tunne ja haluan ne saavuttaakseni joustaa "mukavuuksista".
      Autoa voi onneksi ajaa ekologisestikin ja moni varmasti näin tekeekin.

      Poista
  6. Kiitos, kiva teksti. Minulla tuli mieleen mopoautot; voisiko sellainen olla ratkaisu jos tarvitsee ajella satunnaisesti yksin, koirien tai tavarakuorman kanssa muualla kuin moottoriteillä? Naapurustossani asuu poika, joka huristelee kesät talvet mopoautolla, joka muistuttaa miniatyyri-kuorma-autoa. Näyttää näppärältä menopeliltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo olen näitä tutkinut, ovat aika edullisia mutta ilmeisesti niin vaarallisia että vakuutukset ovat arvokkaita. Pitäisi käydä joskus itse "koeajamassa". Moni on vaihtanut mopoauton laadukkaaseen mönkijään kun ovat kai onnettomuustilanteessa turvallisempia, tosin kalliita.

      Poista
    2. Mopoautojen tilalle on tulossa "kevytautot", eli normaalit autot rajoitetuin nopeuksin. Eli ainakaan nyt ei mopoauton hankinta kyllä kannata, aika näyttää mihin hintoihin nuo nopeusrajoitetut sitten asettuvat.

      Poista
  7. Selvästi ajatuksia ja fiiliksiä herättävä postaus sulla taas. :)

    Me asumme kaupungissa, ja minun työni vaatii toimivan julkisen liikenteen, koska olen kortiton ja kuljen eri paikkoihin eri päivinä. Olen tässä vuoden sisään ihan vakavissani kuulostellut kortin hankkimista, koska se toisi vapautta. Mutta myös mulla asiaan liittyy pelkoja. Vuosiin en edes tajunnut niitä, kun en korttiakaan haikaillut. Mutta viime aikoina olen havainnut niitten olemassaolon hyvinkin selvästi, kun olen seuraillut liikennettä ikään kuin (ehkä) kuskinkin näkökulmasta. Saa nähdä haluanko viime kädessä lähteä koko touhuun.

    Ja sitten voisin loogisena ihmisenä (siis epä) todeta, että meillä on kyllä auto...Auton korjaaminen on aviomiehen rakas harrastus, mutta toki sillä myös säästää kun autot ovat vanhoja ja itse osaa huoltaa ja ropata.

    Nuorempana aina hermostuin kun näkemyksiäni pidettiin kaupunkilaisen naisen viherpiiperryksenä. Nykyään olen rauhassa sitä mieltä, että kaikki idealismi ei ole mahdollista kaikkien kohdalla, mutta ilman sitä olisi minusta ihan turha elää ollenkaan. Tai ainakaan yhtään onnellisena. Ja kyllä se pakkanen jäädyttää ihmisen samalla tavoin pääkaupunkiseudulla, jos ei ole kunnolla pukeutunut. Ja sudet tulevat aina vaan enemmän ihmisasutuksen ja helpon ruoan ääreen siellä maalla, kun laumasta ammutaan niin monta yksilöä ettei lajinomainen saalistus onnistu siellä korvessa. Anteeksi tämä viimeinen ei virallisesti kuulu tänne, mutta tulipahan sanottua. :D



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin idealismin suhteen ajattelen, että vaikka en voi pelastaa maailmaa, en voi olla yrittämättä. Saa nähdä uskallanko julkaista näitä mun muita listalla olevia idealismikirjoituksia kasvissyönnistä ym. Tämän blogin kommentoiduin kirjoitus on ollut tekstini Viisi vuotta ilman telkkaria, radiota ja sanomalehteä, huhuhuh. Tähän autoasiaan minulla ei ole edes mitään suurta ekologista syytä olla ajamatta, vain nämä pelot ja traumat.

      Poista
    2. Niinpä. Eivät syyt valintoihin aina ole pelkästään ekologisia tms., ihmisillä on usein monia eri tarinoita ja syitä toimia omalla tavallaan. Mikä on minusta aina kiva kuulla. Julkaiset ne jutut jotka sitä tuntuvat vaativan, minusta tapasi kirjoittaa ei ole muitten valintoja arvosteleva, vaan omiasi valottava. Mutta on totta, että monet aiheet somessa saavat kommenttivyöryjä aikaan.

      Poista
  8. Olen laskenut tarkastikin, voisiko auton korvata tässä taajaman liepeillä esim. sähköisellä tavarafillarilla + vuokra-autoilulla. Voisi ja kannattaisi, jos osaisi suunnitella remonttihankinnat paremmin ja toinen perheenjäsen ei tarvitsisi autoa työssään. Kustannuksia säästyisi niin paljon, että voisi ostaa ainakin 5 uutta fillaria vuodessa, vaikka joka sääolosuhteisiin omansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet tuttavani ovat vaihtaneet vuokra-autoihin ja käyttävät niitä säännöllisesti mökkireissuihin ym. Minäkin laskin joskus auton kuluja ja osaan kyllä heittää faktat pöytään jos joku arvostelee pyöräni hintaa :D

      Poista
  9. Meinasipa raivostuttaa jokuset saamasi kommentit! Musta tämä kirjoitus oli hyvä, sillä ei minusta ole mitään järkeä ajatella niin mustavalkoisesti, ettei autoton ihminen saisi koskaan tarvita toisten autoja. Pääpointti mielestäni on, että arki voi sujua ilmankin ja sen eteen joutuu tekemään kompromisseja, kuten esimerkiksi kuinka syrjässä on riittävän syrjässä, että voi sanoa olevansa maalla.

    Vaikka omistan auton, on se käytössä pääasiassa kaikilla muilla ja ajelen itse vain satunnaiesti esim. eläinlääkäriin. Pidän sitä yhteiskäyttöä fiksuna, jos sillä pystyn ehkäisemään jonkun tarpeen hankkia omaa autoa. Minä en näe ilmaston kannalta nykymuotoisessa autoilukulttuurissa mitään järkeä ja en uskaltaisi sen varaan tulevaisuutta suunnitella, esim. muuttaa kovin syrjään ympärivuotisesti.

    Eli otan ilolla vastaan kaikki vastaavat kirjoitukses, hyvä vaan tuuletella välillä luutuneita ajatuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä pääpointtini oli antaa edes jotain toivoa autottomille ihmisille, koska se ei aina ole edes ekologinen tai taloudellinen valinta, vaan esimerkiksi juuri terveydellinen tai henkinen juttu. Yritän kertoa omista valinnoistani, en arvostella muiden valintoja.

      Poista
  10. Sun ratkaisu esim. asuinpaikan valinnassa on ollut hyvin harkittu just liikkumisen kannalta. Harva valitettavasti harkitsee ihan näin tarkkaan. En minä ainakaan, ja riippuvaisuus autosta harmittaa päivittäin! Muuten olen sitä mieltä, että jos aiot hankkia ajokortin, tee se mieluummin heti. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeammaksi oppiminen tulee tässä asiassa. Ja jos joku suostuisi opettamaan sinua ettei tarvitse mennä autokouluun, suosittelen lämpimästi. Saat harjoitella rauhassa niin pitkään kun tuntuu, eikä tarvitse stressata autokoulun taksoista. Harjoitteluun voi hyödyntää myös ihan tarpeellisia ajoja, joten ylimääräistä ajoa ei välttämättä tule paljonkaan. Eihän omaa autoa tarvitse ostaa, yhteiskäyttöautot tulee ja vuokra-autotkin tosiaan on vaihtoehto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajotaidon opettelu olisi minulla varmasti vuosien projekti ja olet oikeassa että pitäisi aloittaa heti, mutta se on vaikeaa. En pelkää muiden kyydissä enkä pelkää että minulle sattuu jotain. Pelkään kuitenkin kuollakseni että aiheutan omalla törttöilylläni jotain muille. Olen ollut kahdessa kolarissa (joista toinen oli paha ja vamma vaivaa välillä vieläkin) ja nähnyt kolmannen metrin päästä. Olen myös menettänyt läheisiä auto-onnettomuuksiin. Otan autolla ajamisen ihan supervakavasti.

      Poista
  11. Pärjäsin minäkin, mutta sitten posahtivat rasituksen ja nostelujen seurauksena välilevyt selkäruodosta. Ei ollut yhtäkkiä jalkoja, joilla pyöräillä, kävelläkään, seuraksi lyöttäytyivät hermokivut, jotka vain voimistuivat leikkausten jälkeen. Ilman autoa en pärjää, enkä enää voi haaveillakaan sinkkuäidin omakotitaloasumisesta. Ei olusi paljon asuttavaakaan; ihana nätti rintsikkamme 1900-luvun alun hirsinavetalla, 3 hehtaarin pelloilla lahoaa tyhjillään 11. vuottansa. Julistettiin asumiskieltoon laajojen mikrobiesiintymien ja kosteusvaurioiden sekä sädesienen vuoksi jo kauan sitten. Tänä päivänä nautin keskusta-asumisesta. On lämmintä, ei tartte pihatöitä tehdä, vesi juoksee, kusti polkee ovelle. Naapureista on seuraa. En hingu takaisin maalle mullanhajuun (joka usein tuntuu myös sisätiloissa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos olet asuintilanteeseesi tyytyväinen, sehän on tärkeintä.
      Itsellänikin tuli kaksi välilevytyrää viime syksynä rempan tai muun takia ja kyllähän se pisti miettimään että oliko tämä tässä. Onneksi vaiva on vuodessa parantunut itsekseen. Itselleni keskusta-asuminen on aiheuttanut kuitenkin enemmän ongelmia, enkä pidä sitä vaihtoehtona.

      Poista
  12. Todella mielenkiintoinen ja lukijoita haastava kirjoitus! Minun piti harkitsevana ihmisenä jättää eilen kommentointini väliin ja lukea teksti sekä kommentit tänään vielä kertaalleen läpi - mutta siis jo ammattinikin puolesta minun on aivan pakko kommentoida.

    Ensinnäkin: Arvostan! Olet tehnyt sen, mitä moni ei ymmärrä tehdä - ja toisaalta kaikki eivät edes voi. Et ollut ns. perillisen vanki (eli sait valita itse asuinpaikan) ja toisaalta osasit myös arvioida asuinympäristön suhteen liikennejärjestelmään. Pointsit kotiin!

    Uudellamaalla julkiset kulkevat ihan eri tasolla kuin muualla Suomessa. Valitettavasti. Esim. Turun seudulla voin arvioida, että asut samaisella joukkoliikenteen palvelutasoalueella kuin noin 12 km Turun kauppatorilta asuvat tällä hetkellä. 12 km kauppatorilta; noh, on siinä maaseutuakin ympärillä, mutta on se kovin taajamaakin. Kuten tuolla edellä joku kommentoikin, muualta Suomesta katsottuna tämä ei ole enää maaseutua. Täällä muissa maakunnissa maaseuduksi nähdään melkeinpä se ydinmaaseutu. Kaupungin läheinen maaseutu on jo kaupunkiseutua :)

    MUTTA: mikä on erona? 12 km Turun kaupppatorilta, ja erittäin harva käyttää julkisia. Erittäin haastava saada heitä käyttämäänkään julkisia. Auto on se joka kuljettaa, valitettavasti. Siksi toinen arvonnosto sinulle: sinä kuljet julkisilla, vaikka todennäköisesti sinulla olisi todennäköisesti mahdollisuus käyttää myös autoa (jos ajatellaan vaikka pihan parkkipaikkatilaa). Toisaalta Helsingin seudulla on ruuhkat ja on haasteita pysäköidä määränpäässä. Turun seudulla ei ole näitä. Helsingin seudulla siis pääsee julkisille monesti mutkattomammin määränpäähän, mutta muualla Suomessa tällaista kilpailuetua ei ole. Julkinen on monesti hitaampi.

    Summa Summarum: minä, joka tiedän tämän kaiken asun 1,5 km kauppatorilta, 1,5 km työpaikalta, 200 m ruokakaupasta, 10 m päiväkodista, 150 m esikoulusta. MUTTA torppamme sijaitsee ydinmaaseudulla, jossa on lähimpään ruokakauppaan (30 m2-kokoinen kyläkauppa) 6 km, ja lähin seutulinja Turkuun kulkee 30 km päässä. Kyseisellä etäisyydellä on myös kauppa, jossa on valikoimaa "vähän" enemmän kuin kyläkaupassa. Arjen liikkumisen tarve on siis minimoitu minun ja lasteni osalta (Mies käy töissä maaseudulla autolla, jonne ei kulje kunnolla bussit), mutta viikonloppuna lähdemme ihan kunnolla törsäämään ja hurautamme kilometrimittarit kaakkoon. Eikä sinne torpalle todella pääsisi ilman autoa, taksia tai vuokra-autoa. Yhteiskäyttöautoja - ja parempaa joukkoliikennettä; niitä olen itsekin kehittämässä, ja toivotaan, että sieltä löytyy sekä rahallisia että päästöllisiä säästöjä tulevaisuudessa.

    Kiitos kirjoituksestasi! Oli inspiroiva selvästi, kaikista lukuisista kommenteista päätelleen ainakin :) Ja jos minulta kysytään: älä aja ajokorttia. Olet pärjännyt tähänkin asti, joten pärjäät ihan varmasti tämänkin jälkeen. Ajokortin hankkimisen jälkeen huomaat, kuinka paljon hepommin tartut auton rattiin, ja arkiliikkumisesi vähenee helposti nykyisestä. Arkiliikkuminen on nykysuomalaisilla todella alhaista, ja jasinä olet siinä se parempi esimerkki. Eli kolmanteen kertaan: arvostan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko vielä täsmentää, etten missään nimessä väheksy kenenkään maaseutukäsitettä, vaan yritin pehmentää asiaa edellä tulleiden kommenttien valossa - kun eri puolilla Suomea maaseutu vain on aika erilaista etenkin liikenteen palvelujen osalta. Kun ylläolevista kommenteista tuli joistain vähän risteävää kantaa asian tiimoilta. Mukavaa syksyistä sunnuntaita sinulle ja muillekin lukijoille 😊

      Poista
  13. Kommentoinpa vielä tänäänkin, kun aihe on pyörinyt mielessä eilisestä asti. Meillä ydinmaaseudulla asuvien ongelmahan on se, että palvelut on kaukana ja joukkoliikenne olematonta ja se vähäinen jota vielä on, ei palvele työssäkäyviä. Uusi tänä vuonna tullut ongelma on taksien saanti. Uusi taksilakihan vapautti taksit ja poisti päivystysvelvollisuuden ja niinpä nyt syksyn tultua tällaisessa maaseutu kunnassa ei ole iltaisin yhtään päivystävää taksia. Jos siis tarvitsisi lähteä vaikka päivystykseen lääkäriin (joka on 70 km päässä kaupungissa iltaisin) niin omasta kunnasta ei taksia saa. Myös lähimmät vuokra-autofirmat on siellä 70 km päässä.

    Sitä mietin, että voisiko täällä ydinmaaseudulla olla ratkaisuna kylän yhteinen auto? Onkohan missään päin Suomea kokeiltu sellaista? Auto olisi vaikkapa kyläyhdistyksen nimissä ja yhdistys vuokraisi sitä kyläläisillä. Tämä ei toki ratkaise ajokortittomien liikkumista, mutta saattaisi monissa perheissä vähentää kahden auton tarvetta. Bisnestähän tällaisella autovuokrauksella ei pysty maaseudulla tekemään, mutta jos vuokraajana olisi kyläyhdistyksen tyylinen yleishyödyllinen yhdistys, niin silloin homman ei tarvitsisikaan tuottaa voittoa.

    Yleisesti ottaen meillä ydinmaaseudullakin asuvilla on paljon petrattavaa autolla ajamisen määrässä, vaikka siitä kokonaan luopuminen monelle on varmasti mahdotonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo taksihomma kuulostaa kyllä aika hurjalta juuri sairastapauksia ym. ajatellen. Toivon että yhteisen autojen tapaiset toimintamallit tulisivat syrjäkylillekin. Helsingissä erilaisten vuokra ym. yhteisten autojen hinnat ja saatavuus ovat jo niin hyvät ettei autolla tee mitään. Käyttökin on kännykkäsovellusten ym. kautta kuulemma tosi helppoa.
      Itsekin jäin tätä vielä miettimään, koska voin sanoa että kyllä minua on vähän painostettu hankkimaan ajokortti. Yhden kommentin innoittamana olen tosin viettänyt monta tuntia tutkimalla mihin nykyiset sähköpyörät pystyvät tai millaisia sähkömopoja on saatavilla.

      Poista
    2. Jos emäntä luet vielä näitä kommentteja, tsekkaa tämä palvelu: https://bloxcar.fi 😊 Eli on mahdollista; tarvitaan vain joku joka auton omistaa ja tarjoaa lainaan. Tämän palvelun kautta jonkun pitäisi kyllä vastailla lainauskyselyihinkin, eli yhdistykselle koituisi vähän töitä. Muita vastaavia ei heti tullut mieleen, mutta tuon yllämainitun etuna ovat etenkin vakuutukset 😊

      Stella: sähköpyörä tai -mopo on tosiaan hyvä vaihtoehto. Toki niilläkin kulku talvimyräkällä helpottuu, jos teiden kunnossapito on kunnossa ☺️

      Poista
  14. Ottamatta kantaa mikä on maaseutua ja mikä ei (koska muut näyttävät tietävät tämän asian paremmin), olen kanssasi samaa mieltä. Itse olen ajotaidoton mutta omistan terveet jalat ja polkupyörän. Käyn kerran viikossa kylillä ja juomavettä joudun tuomaan samalta suunnalta hieman harvemmin mutta isoilla kanistereilla. Hankin nyt syksyllä pyörän peräkärryn ja se on aivan mahtava peli - sillä hoituu isommatkin ostokset ja hankinnat. Minä pärjään näin ja ilman autoa, ajokortti on joskus ohimennen vilahtanut mielessä mutta ei tarpeeksi painokkaasti, jotta ryhtyisin siihen. Tuntuu olevan enemmänkin muille ongelma minun kulkeminen pisteestä toiseen mutta itse otan sen hyötynä - ja keho kiittää monin tavoin. Lisää tällaisia jutunjuuria, jotta saadaan yhtä vilkas keskustelu kommentein aikaan - hyvä sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos saisin tehdä töitä kotona asuisin ehdottomasti vieläkin syrjemmässä ja voisin polkea pidempiäkin matkoja kauppaan ym. Viime talvena kannoin juomavettä välillä töistä rinkassa kanistereissa. Kyllä tunsin itseni vähän pöhköksi ruuhkajunassa pullojen hölskyessä.

      Poista
  15. Todella mielenkiintoinen kirjoitus ja keskustelu. Hatunnosto autottomalle maalaiselle! Asun itse täällä Norjassa, joka on yksityisautoulun suhteen kimurantti maa. Kaupunkilaisena koen, että julkinen liikenne toimii täällä hyvin ja käytän sitä itse lähes päivittäin. Olen ennen tänne muuttamista ajanut aina omaa autoa, mutta nyt auto on myyty. Syyt tähän ovat lähes yksistään taloudellisia tai johtuvat byrokratiasta.
    Autoilua täällä pyritään rajoittamaan tiemaksuin, käyttöveroin, nastarengasmaksulla ja kalliilla pysäköinnillä(myös asukaspysäköinti on kallista). Lisäksi samoin kuin Suomessa, polttoaine on kallista ja vakuutuksetkin pitää olla kunnossa.
    Norjalaiset tuntuvat kuitenkin ajattelevan, että auto on jokaisen oikeus ja autoiluun liittyvien maksujen nostaminen saa norjalaiset raivoihinsa. Täällä keskustassa asuessa koen kuitenkin, ettei auto todellakaan ole välttämättömyys. Ymmärrän kuitenkin, että jos asuu "maalla" on kulkeminen ja asioiden hoitaminen todella paljon vaikeampaa. Julkisen liikenteen lonkerot kun eivät joka paikkaa ylety.
    Täällä autoiluun liittyy vielä muitakin ongelmia. Tiestöä on vaikea rakentaa ja ylläpitää vuoristoisessa maassa, jossa maanvyörymät tukkivat teitä tuontuostakin. Tunnelit ovat alttiita kolareille ja niiden huoltotyöt sulkevat usein koko tieosuuden. Parkkipaikoista on todella kova pula ja työmatkalaiset joutuvatkin usein jättämään autonsa pendelöintiparkkiin ja kulkemaan julkisilla loppumatkan.
    Täällä julkiset kulkuneuvot toimivat hyvällä käyttöasteella ja syystäkin. Myös sähköpyörät ovat tosi suosittuja ja niiden hankkimista helpotetaan verotuksen avulla. Tosin täytyy sanoa, että pyöräteiden rakentaminen on lapsenkengissä. Monet täällä asuvat vuokraavat tai lainaavat autoa silloin kun sitä tarvitsevat ja kulkevat muuten muilla keinoin.
    Sanottakoon vielä, että jos asuisin kaukana keskustasta omistaisin todennäköisesti auton ja kärsisin keskivaikeasta ahdistuksesta joka kerran kun joutuisin ajamaan keskustaan ja maksamaan kalliit tiemaksut ja etsimään hiki päässä parkkipaikkaa. Näin Norjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tämänkin kirjoituksen kommentointi jollain lailla osoitti että auto on herkempi asia kuin ajattelinkaan. Ehkä siinä on samanlaista ajattelua että se on "perusoikeus". En ole yksityisautoilua vastaan, mutta haluan antaa ihmisille vaihtoehtoja, tai ajattelemisen aihetta, tai jotain...

      Poista
    2. Autoilu tosiaan on herkkä asia :D Aika harva on valmis myöntämään, että lopulta kyse on omista valinnoista: missä asun ja teen töitä. Itse olen tehnyt vähemmän fiksuja valintoja ja olen riippuvainen autosta. "On pakko olla auto" on kuitenkin omien valintojen seuraus. Niitä lukuisia valintoja on todella hankalaa lähteä purkamaan vaikka halua olisi. Mutta siis itsellä on kuitenkin vastuu valinnoista, en voi mennä sen taakse että kun mulle ei ole järjestetty bussivuoroja ;) -Suutarin lapsi -

      Poista
    3. Kirjoitit sen mitä itse en kehdannut :D Tämä tulee esiin aika monessa kohdassa. Monesti varsinkin naiset "syyttävät" perhettä siitä että eivät ole saaneet tehdä elämässä kaikkia haluamiaan valintoja ja sen on kurjaa. Ymmärrän että kaikki on otettava huomioon, mutta sellaiseen pysähtyneeseen luovuttamisen tilaan ei saisi mennä, vaan aina, ihan aina voi tehdä valintoja.

      Poista
    4. Onpas ihanaa kun jotkut muutkin sanovat näitä ääneen, en ole siis ainoa. Olen tosin ihan opetellut etten tutuille ja ystäville jatkuvasti lataa täydeltä laidalta omia näkemyksiäni. ;) Olen ihan samaa mieltä, että omista valinnoista on viime kädessä kysymys aina. Ja aina voi tehdä uusia, vaikka miten 'mahdottomalta' se tuntuisi.

      Poista
  16. No ompa tästä kommentteja kirvonnut.
    Niin kyllähän se niin on että auto tuo vapautta. Voithan käydä edelleen julkisilla töissä mutta sitten kun haluaa
    lähteä muuten liikkumaan , on auto kyllä hyvä vaihtoehto. Ei aikatauluja ja eläinten kanssa helppo liikkua.
    Meidän perheessä kolme asukasta ja kolme autoa. Asun minäkin keski uudella maalla, mutta ei täällä pääse ilman autoa mihinkään.
    Juna asemalle 5 km ja sekin lakkaetettu. En voi pyöräill koska se käy minulla kovin niskaan ja aiheuttaa huimausta.
    Siksi annoinkin pyöräni pois. Samaa mieltä yhden kirjoittajan kanssa , kannattaa mennä autokouluun niin ettei siirrä sitä pidemmälle. Kynnys nousee korkeammalle jos sitä siirtää:)
    Hyvä kirjoitus ja kyllä se vaatii kuitenkin määrätyn laista sinnikkyyttä kesät talvet pyöräillä/ tarpoa lumessa ja sateessa.
    Ei minusta siihen olisi.
    HP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloin taas ihan pitkästä aikaa laskemaan tätä autotouhua ja kyllä se on myös taloudelle niin iso rasite, ettei senkään puolesta ole mahdollista. Varsinkin jos työmatkan menee julkisilla, nekin maksavat 160e/kk.

      Poista
  17. Herättävä kirjoitus. Kun luin 1. kerran arvasin että kommenttia tulee. Mutta ymmärsin pointtisi. Itse asun pikkukaupungissa omakotitalossa. Paikka on valittu mahdollisimman läheltä lasten kouluja, juna-asemaa, työpaikkoja, kauppoja, terveyskeskusta ja kaikki tämä 5 km säteellä. Silti asumme rauhallisessa paikassa ja autottakin pärjäisi. Vaan mies ei halua. Itse myin autoni pois jo vuosia sitten. Pyöräilen kesät ja talvet enkä suostu käyttämään autoa. Vaateostokset ym. Hoidan junalla 40 km päässä. Tiedän olevani onnekas. Nettikaupat toimivat ja kotiinkuljetuskin on halvempaa kuin omistaisin vaikka pakettiauton jolla kuljettaisin isot asiat. Ai niin...nyt aiheutan kateutta - eläinlääkäri 3 koiralleni on vajaan kilometrin päässä ja sieltä olen jaksanut kantaakin koirani kotiin. Valintoja valintoja....ihanaa syksyä niin maalle kuin ei niin-maalle :)
    -apris-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillekin tuli kylälle eläinlääkäri viime keväänä, mutta sieltä saa vain peruspalelut ja ensiapua! Pyöräkärryllä pienemmät koirat pystyisi sinne kuskaamaan, mutta ne on tietenkin opetettava siihen ensin. Isompaa mummokoiraani en enää asialla rääkkää ja olen hyväksynyt sen että jatkossa koirien on oltava vähän pienempiä.

      Poista
  18. Arvostan kovasti sitkeyttäsi! Toisaalta kannustaisin kyllä käsittelemään traumat ja voittamaan pelot ja hankkimaan kortin, ei se tarkoita, että pitäisi ostaa oma auto. Maaseudun määrittelyt huvittavat minua. Olen itse kotoisin maalta: siis 7 km päästä Raumalta, syntyisin Rauman maalaiskunnasta. Kyllä se ihan maaseutua on! Kokemusta on myös Sodankylän Kieringistä, josta oli keskustaan 67 km. Maaseutua sekin. Nyt asun Helsingissä ratikkareitin varrella. Minulla ei ole omaa auto, mutta puolisollani on. Hän ei kuitenkaan käy autolla töissä, vaan pyöräilee päivittäin yht. 14 km. Talvella käyttää ylitäyttä bussilinjaa, josta hyvällä tuurilla saa istumapaikan. Käytämme autoa eniten viikonloppureissuilla: molemmilla vanhemmilla on mökit, toiselle on 250 km ja toiselle 450 km. Perille asti ei pääsisi julkisilla ja mukana kulkevat myös lemmikit. Jos menen mökille yksin, katson halvimman bussiyhteyden. Eräs tuttavani on remontoinut 4 asuntoa Itä-Helsingissä vuoden sisällä. Hänellä ei ole autoa. Remonttitarvikkeet ovat kulkeneet metrolla, laina-autolla ja taksilla. Kyllä se tarkoittaa, että on ns. yksi auto vähemmän, jos tyytyy vain aika ajoin lainailemaan autoa. Eräs kissanomistajaystäväni askarteli eläinlääkärireissuja varten kuljetuskärryt kissoilleen. Niin että tsemppiä talven koittaessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri aamulla katsoin kun eräs rouva kuljetti suurta eläintenhäkkiä sellaisella vedettävällä "kalja"kärryllä. Kyydissä ei ollut koiraa, mutta mietin että juu, noinhan se käy myös!
      Periaatteessa olen myös sitä mieltä että pelot on hyvä kohdata, autolla ajaminen on vain sellainen jutut etten tiedä miten pystyn sitä harjoittelemaan aiheuttamatta muille vaaraa, ei ole kuitenkaan varaa miljoonaan ajotuntiin ohjaajan kanssa. Tiedän myös ettei ajotaito kehity ja pysy yllä jos sitä autoa ei säännöllisesti aja, siinä mielessä se omakin pitäis olla.

      Poista
  19. Beetasalpaajat kehiin ekoille ajotunneille. Kyllä sen taidon oppii noin fiksu ihminen. Aloittaa voi vaikka isolla hiekkakentällä. Ja on totta, että ensi alkuun on hyvä tiiviimminnpitää taitoa yllä. Sen voisin omista havainnoista vielä mainita, että sellainenkin tuttava löytyy, jolla on auto (reissuja varten) mutta ei halua ajaa pimeällä ja liukkaalla, joten pitää autoa talvisin seisontavakuutuksessa vain. Mutta onhan se auto taloudellisesti lähes aina surkea sijoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auto on järkyttävän kallis kapistus pitää :(

      Poista
  20. Perheemme asuu maalla, pohjoiskarjalaisella maaseudulla, meillä on lähimpään kauppaan ja bussipysäkille matkaa vain viisi kilometriä pimeää hiekkatietaivalta. Me olemme pystyneet luopumaan toisesta autosta sähköpyörän avulla. Pyörän hankintahinta on suurempi kuin perusmankelin, mutta pienempi kuin auton. Käyttökulut ovat autoon verrattuna mitättömät. Sähköavustus helpottaa pyörän valintaa kulkupeliksi huonollakin säällä. Olen ajanut työmatkaanikin (30 km suuntaansa) sähköpyörällä. Lapset ja ruokaostokset kulkevat peräkärryssä. Nyt olemme saaneet toteutettua (osittain) vielä yhden pyöräilyunelman ja olemme hankkineet laatikkopyörän, johon piakkoin jälkiasennetaan sähköt. Lootan painorajoitus on 80 kg, eli meidän koko piakkoin kolmihenkinen jälkikasvu mahtuu kyytiin. Ja tosiaan vauvaa on aika pienestä alkaen turvallista kuljettaa laatikkopyörän turvakaukalossa. Vinkkinä myös, että moneen lootaan on lisävarusteena ostettavissa koirahäkki, jolloin eläinlääkärireissutkin tällaisella yhdistelmällä onnistuvat. Isompia eläimiä, eli meillä hevosia, varten eläinlääkäri tuleekin sitten kotiin. Klinikalle jos joudutaan, niin traileri ja vetoauto joudutaan vuokraamaan.

    Minusta on mielenkiintoista seurata tätä keskustelua ja sitä, miten tärkeää on ottaa kantaa, mikä on oikeaa maaseutua tai oikeaa autottomuutta. Olosuhteita on monenlaisia. Ehkä jokainen kohdaltaan voi miettiä, mitä mahdollisuuksia kullakin voisi olla auton käytön vähentämiseen. Kyseessä ei ole ainoastaan joko tai, harmaan sävykä löytyy kyllä. Meillä oli ennen kaksi autoa, nyt on yksi. Se on meistä hienoa, kukkaron ja ympäristön kannalta. Jokaisella toki omat olosuhteensa ja tilanteensa, meillä näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä kommentista! Ajattelin jo hetken että onko muu Suomi oikeasti näin vahvasti yksityisautoilun puolesta. Laatikkopyörään sähköllä olen nyt itsekin kallistumassa. Haaveilen vain aika laadukkaasta pelistä kahdella akulla, joten rahat ei ihan takataskusta heti löydy. Olisi hienoa kuulla miten teillä laatikkopyöräily sujuu talvella raskaalla taakalla.

      Poista
    2. Hankintahinta on toki kallis, mutta kulut ovatkin sitten hyvin pienet autoon verrattuna. Moni ottaa autoa varten useiden tuhansien lainan, siihen päälle polttoaine, verot, huollot ynnä muuta. Kaikki on suhteellista! Me satuimme löytämään erittäin hyväkuntoisen käytetyn Bakfietsin cargobike longin. Nyt säästämme vielä sähköistystä varten.

      Täytyy sanoa: kaikki, ketkä ovat meidän sähköpyörällä tai lootalla ajaneet, ovat hymyilleet koko ajan niin leveästi, että ihan itseänikin on naurattanut. Se on nimittäin aivan parasta.

      Poista
  21. Omalta kohteelta kauppaan(ja isommalle kirkolle) 30km, julkisten pysäkkiä on alle 5 km päässä. Jonkun kerran päivässä kulkevat. Kaupassa käyn 5- 8 päivän välein. Käytössä jalkapatikka tai polkupyörä. Ystävien autokyydit satunnaisesti.Mahdollisuus olisi myös kutsutaksiin. Korttia ja autoa ei ole, eikä harkinnassa. Toki myöskään 5pv/ vk työ ei ole mahdollista, siis etätyö tai lähityö kylläkin. Lähityö esim. omalla tontilla. Sähkölaatikkopyörää harkinnut. Voisi julkisten pysäkiltä tuoda isommatkin. Isommat hankinnat ja "taloustarvikkeet";esim. kynttilät ja huussinkuivikkeet tilailen kotiinkuljetuksella.

    VastaaPoista

Blogger Template Created by pipdig