Yksinkertaisemman elämän remonttipäiväkirja

Ikuisuusremonttien puolesta!

Kävin viikonloppuna Loviisan wanhat talot -tapahtumassa inspiroitumassa ja kuuntelin sivussa ihmisten kysymyksiä talojen omistajille. Kaikkia tuntui kiinnostavan kauanko remontti oli kestänyt, milloin olisi valmista, ja miten remontin keskellä oikein pystyi asumaan? Omistajat vastasivat kohteliaasti uteluihin, mutta tiedän mitä he ajattelivat.

Vanha talo ei ole ikinä valmis, ja hyvä niin!


Myönnän olleeni itsekin samanlainen kyselijä ja vasta nyt alan pikkuhiljaa oppimaan ettei aikatauluilla ole oikeastaan väliä. Vanha talo on kuin luonnonvoima, jonka käänteitä ei voi ennustaa ja remontteja on hankala suunnitella. Mikään ei ole niin varmaa kuin eteen tulevat yllätykset.

Olen iloinen, että Loviisan vanhat talot -tapahtumassa on mukana myös keskeneräisiä remonttikohteita. Minua tietenkin kiinnostaa erilaiset korjausratkaisut, mutta samalla tapahtuma näyttää suurelle yleisölle ettei taloa korjata vuodessa tai kahdessa, vaan se vaatii aikaa. Remontti ei ole elämästä irrallaan oleva ajanjakso, vaan osa vanhan talon arkea.

Remontin keskellä on opittava elämään tai elämä jää elämättä.


Loviisan wanhat talot -tapahtuma on mielestäni hyvä tapa miettiä ovatko omat mielikuvat vanhassa talossa asumisesta realistisia. Tietenkin kesäisen viikonlopun voi kulkea vaaleanpunaiset lasit silmillä valikoiden pelkät kirsikat kakun päältä, mutta viimeistään juttelu talojen omistajien kanssa palauttaa maan pinnalle.


Paras esimerkki lienee Nina Wiklundin Lilla Ljuva. Talo on monen suosikki LWT-tapahtumassa ja näin jälkikäteen on ehkä vaikea uskoa remontin mittakaavaa. Tässä artikkelissa kuvataan hauskasti Ninan muuttoa sähköttömään ja viemärittömään vuosia tyhjillään olleeseen taloon. Arvaatte ehkä että pystyn samaistumaan paremmin kuin hyvin.


Toivoisin ihmisiltä (ja itseltäni) lempeämpää suhtautumista remontointiin. Tv-ohjelmien suosituin formaatti lienee superrnopealla tahdilla tehdyt supermuutokset, jossa kaikki pistetään superruusiksi. Pitkään kestäneet remontit esitetään sen sijaan usein negatiivisessa valossa, ja meille taviksille tulee olo ettei hitaasti tekeminen ole hyvä juttu ja remppa-arjen todellisuus on monelle liikaa.


Mielestäni talon kunnostukseen voisi suhtautua kuin puutarhan hoitoon. Se on prosessi, jolla ei ole alkua tai loppua. Samoin kuin puutarha kasvaa ja elää, myös omat tarpeemme ja elämäntilanteemme muuttuvat, ja talo siinä rinnalla. Vanha talo on elämäntapa, ja siinä sivussa joutuu tahtomattaan myös elämäntaparemontoijan saappaisiin. Hurraahuuto ikuisuusremonteille! Niissä ei ole mitään pahaa.


Terveisin, Stella


Ryhdy Kummitustalon kirjekaveriksi
Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä
SHARE:

23 kommenttia

  1. "Remontin keskellä on opittava elämään tai elämä jää elämättä." Naulan kantaan! Täytyypä laittaa linkki tähän postaukseen aviomiehelleni, joka joskus tuppaa unohtamaan tämän. ;)
    Mutta niinhän se on elämässä muutenkin - ja monille erityisesti työelämässä - että valmista ei aina tule, vaan on opittava elämään keskeneräisyyden kanssa. Itsekin olen tämän teeman kanssa oman osani taist..työskennellyt ja haasteellista se on.

    Remonttia vanhassa talossa on helpompi ja kivempi tehdä, kun tuntee taloa ja sen luonnetta jo hiukan paremmin. Mielestäni se näkemys, että ensin on asuttava talossa ennen kuin kannattaa suuremmin remontoida on hyvä perusohje. On ainakin toiminut meillä kakkoskotimme kanssa. Ehkä olemme myös välillä hyvinkin mukavuudenhaluisia ja silloin on mukava vaan olla, eikä tehdä jotain. Aina ei toki ole vaihtoehtoja ja rakenteelliset 'viat' ym. on hyvä paikka mistä aloittaa. :)

    Onkohan tällaisesta hitaammasta remontoinnista ja vanhoista taloista tehty mitään dokkareita tai vastaavia? Itseä ainakin sellaisten katsominen kiinnostaisi kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm en oikein tiedä onko mitään dokkaria. Jotain ihan kivoja ohjelmia vanhoista taloista on tehty Ruotsissa.
      Itsekin näin jälkikäteen toivon, että olisi ollut mahdollisuus asua ensin talossa ja miettiä rempat rauhassa. Se ei vain mikrobiongelmien takia ollut mahdollista.

      Poista
    2. Juu ne on vaan pakko hoitaa ensin. Meilläkin oli eteisen lattian puruihin päässyt kellarin hajua ja se oli pakko korjata ensin. Poimureilla vaan puruja pois jne. Mutta nykyään kellarista ollaan poistettu ne kosteutta keräävät jutut ja siellä on ihan raikas hajua.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Minä kuvittelin kerrankin pääseväni Loviisan vanhoja taloja tutkimaan, mutta taas osui samalle viikonlopulle toinen juttu, joka oli tällä kertaa tärkeämpi. Jospa ensi kesänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä laitan aina alkuvuodesta tapahtuman jo kalenteriin. Viime vuonna olin kuumeessa, enkä päässyt, tänäkin vuonna jäi samasta syystä toinen päivä vaisuksi.

      Poista
  3. Mä jotenkin ajattelen, että juuri ne talot joissa on aina remontti kesken pysyvät kunnossa ja terveinä. Ei tuudittauduta siihen, että remontti on ohi ja kaikki on kunnossa.

    Rakastan vanhoja taloja. Asun tällä hetkellä uudessa talossa, mutta täältä puuttuu se jokin.Jotenkin ajattelin, että se on iisi vaihtoehro mutta kun ei tunnu omalta. Olisi kaikkea ilmanvaihtokoneen hoitoa sun muuta, mutta motivaatio sellaisiin on välillä nolla.Varsinkin kun en tahdo ymmärtää nykyaikaisista jutuista mitään 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoissa taloissa on kyllä parasta ymmärrettävä tekniikka. En mäkään tajua uusista mitään :D Näistä vanhoistakin oppii parhaiten miten jutut toimii, kun ne on itse tehnyt.

      Poista
  4. Juuri näin! Allekirjoitan kaiken kirjoittamasi.

    Olen muuten palaamassa blogimaailmaan myös oman blogin päivityksillä; saan uuden (käytetyn) koneen ensi viikolla :D

    VastaaPoista
  5. Ihana kirjoitus! Osu ja upposi tällaiseen ikuisuus-remontoijaan! Se on juurikin noin, on hyvä katsoa rempan tarvetta hitaasti rakentaen ja jos pystyy asumaan samalla talossa, näkee, miten mikäkin toimii ja remontoi sen mukaan.

    Ja sitä paitsi vanhojen talojen kunnostaminen ja remontointi on "kamalan" ihanaa, voi suorastaan tuntea, miten aika huokuu seinistä ja materiaaleista. On ihana nähdä vuosikymmenien kerrostumia. Jotenkin oppii arvostamaan taloa, kun näkee vuosikymmenten käsityön jäljen, ihan eri tavalla kuin sen että tilaa valmiin talopaketin tehtaalta, tietämättä juurikaan mitä se pitää sisällään... (anteeksi talopaketin ostajille)... Mukavia remppahetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrosten kuoriminen on hieno tapa tutustua omaan vanhaan taloon ja sen historiaan, kumpa vain ihmiset muistaisivat remontoidessa myös jättää jotain vanhaa.

      Poista
  6. Olen huomannut, ettei uusissakaan taloissa remontit lopu siihen kun nostetaan vastamaalattuun huoneeseen verhot tangoille. Uusissa taloissa asuvat tuntuvat herkemmin kyllästyvän aiempiin valintoihinsa. Tapetit, maalit ja kaikki irtosomistus vaihtuu kovin herkästi kun edelliseen kyllästyy, eikä edes keittiöt tai kylppärien laatoitukset ole erityisen pitkäikäisiä, vaikka käyttövuosia olisikin jäljellä. Sitä herkästi innostutaan siihen, mikä sattuu olemaan juuri silloin in ja siinä vaiheessa kun se tyyli on kaluttu loppuun, laitetaan vähän kaikkea katon alla uusiksi tai sitten se osoittautuukin omaan tarpeeseen ihan vääräksi valinnaksi arkikäytössä (hyvä esimerkki kuultopintaiset keittiöt, jotka oli niin in joitain vuosia sitten). Vanhoissa taloissa ehkäpä juuri se, että ei olla niin sen hetken hypessä mukana ja kaikki vie oman aikansa, tuo mukanaan sen, ettei tavallaan turhaa remonttia tehdä ihan vaan koska aiemmin valittu on so last season ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen ollut ehkä aina vähän erilainen näissä sisustusjutuissa, tyylini ei ole muuttunut vuosien saatossa kovinkaan paljon ja siitä syystä valinnat on pitkäikäisempiä. Köyhyys auttaa myös remppainnossa, ei tule päivitettyä liian usein :D

      Poista
  7. Mietin itse talon ostoa suunnitellessani, minkä suuruisiin remontteihin minun olisi mm. taloudellisesti mahdollista ryhtyä, tietysti talon ostohintaan suhteuttaen. Jossain vaiheessa oli huojentavaa tajuta, että vaikka to do -lista olisi kilometrien pituinen ja kymmeniätuhansia euroja nielevä, ei se silti tarkoita sitä, että heti ostovaiheessa täytyisi ottaa koko summan edestä lainaa ja laittaa kaikki kuntoon vuodessa tai parissa. Tietysti osa asioista voi olla nopeaa reagointia vaativia (esim. joku vuotava katto tai tiedossa olevat kosteusvauriot), mutta aika usein on myös niin, että eivät ne remonttia vaativat kohdat talossa ole siihen kuntoon ihan pienessä hetkessä menneet, jolloin niitä ei ole pakko myöskään hirveällä tulipalokiireellä korjata.

    Kun muutin talooni, minulta kyseltiin ihan koko ajan, mitä aion remontoida ensimmäiseksi. Ja siihen oli hirveän vaikea vastata. Jos nyt saisin tämän syksyn aikana nuo muuttolaatikot ensin puretuksi... Remontitkin alkavat kyllä, mutta nyt jo tuntuu, että oli ihan hyvä ratkaisu muuttaa ensin sisään ja katsella rauhassa, mitä alkaa ajan kanssa tekemään.

    Se on kyllä välillä vaikeaa, kun tekisi mieli vaan suunnitella tapetteja ja pintamateriaalien värivalintoja, mutta samalla tietää että miljoona asiaa syvemmissä rakenteissa täytyy laittaa kuntoon ensin. Mutta täytyy vain yrittää tyydyttää tätä vimmaa pienillä sisustusprojekteilla ja yrittää suhtautua mielenkiintoisena haasteena siihen, miten saa keltaisilla lastulevyillä ja ruskealla muovimatolla kuorrutetun huoneen sisustettua kivasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulosta tutulta. Olen ollut niin kypsä omaan remonttiini joka on ollut niin paljon tuota piilossa olevia rakenteita ym. Alussa olin aivan paniikissa että talo murenee jos kaikkea ei korjaa heti, nyt pystyn jo nukkumaan yöni ja siirtämään monet hommat vuosien päähän.

      Poista
  8. Minä olen elänyt remontin keskellä muutaman vuoden keskivanhassa talossa pikkulasten kanssa. Se asuminen sujui ihan hyvin, olosuhteisiin tottui. Mutta remontoija (=puoliso siis) kyllä itse halusi mahdollisimman ripeästi valmista. Hän piti yllä aikataulua 5.30 töihin, 15.15 kotiin, tunti lepoa ja syömistä, remonttia tekemään, klo 21 iltapalalle ja kymmeneltä nukkumaan ja viideltä taas herätys töihin. Lauantaina 8-10 tuntia remonttia, sunnuntaina vapaapäivä. Kaks vuontta meni näin. Jos kyseessä olisi ollut uuden talon rakentaminen jossain kaukana tontilla, olisi ollut lapsille haastavaa, kun isää ei olisi juurikaan näkynyt, mutta kun remontti oli kotona, perhe-elämä sujui ihan hyvin siinä sivussa. Kovasti ihailin miehen ahkeruutta ja sinnikkyyttä ja jaksamista. Itse olin mukana siinä vaiheessa kun ruvettiin pintahommiin, maalaamaan jne. Koska talo on keskivanha ja piharakennukset myös, on toki pienempiä remontteja ollut tämän rykäisyn jälkeen useita (ja tulee olemaankin) mutta ne ovat kestäeet vain muutamia kuukausia tai viikkoja, mutta jokseenkin samalla aikataululla niissäkin on edetty. Mies on sitä mieltä, että jos isoa urakkaa tekee vain tunnin silloin toisen tällöin, työ ei valmistu koskaan, ja hän ei asioiden ja töiden roikkumisesta pidä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihailtavalta. Kyllä minäkin tykkään että hommassa on joku "rytmi" mutta ihan tuohon en pystyisi ja vielä noin kauan. Yksin tehdessä ei voi myöskään voi laittaa muuta elämää tauolle, jos haluaa syödä, hoitaa lemmikit, pestä pyykkejä, käydä pesulla...

      Poista
  9. Keskeneräisyys ei sovi luonteelleni. Meillä on nyt meneillään perusteellinen keittiöremontti, ja jotenkin koko homma stressaa aivan valtavasti. Minua stressaa käynnissä olevat remontit, ei ne suunnitteilla tai tulossa olevat. :D Keittiön jälkeen menee uusiksi katto. Uusi terassi on myös työlistalla, samoin pihavajan porrasaskelman uusiminen. Sitten ohjelmassa on kuistin ja eteisen lattioiden uusiminen. Kylmäkellarin kattopanelointi odottaa tekijäänsä, ja kunhan siitä päästään niin luultavasti on hyökättävä saunan lauteiden kimppuun. Ulkorappuset ja kivijalan rappaus kaipaavat kunnostusta ja ikkunoiden kohtalo pitäisi päättää jossain vaiheessa. En tykkää elää remontin keskellä, suorastaan inhoan sitä. Mutta onneksi nuo em. remontitkin on tarkoitus tehdä seuraavan 10-15 vuoden aikana, eikä suinkaan ensi vuonna! Pikkuisen kerrallaan tätä on tarkoitus hioa ja kunnostaa. Sen kanssa voin elää, että talo ei koskaan tule valmiiksi. Mutta on ihanaa saada välillä projekti päätökseen, niin että voi vain hengähtää ja ihailla tulosta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä jos stressaa VAIN meneillään olevasta remontista. Juu, ei remontin keskellä asuminen ole kyllä kivaa. On hienoa jos juttuja voi tehdä erissä ja osaa nauttia edetyistä askeleista.

      Poista
  10. Ihana että ajattelet vanhan talon remontin prosessiksi jossa ei ole alkua eikä loppua... niinhän se elämässäkin on... vain matkanteolla on väliä ja siitä pitää ottaa ilo irti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän tajuamiseen on mennyt aika kauan... :D

      Poista
  11. Pidetään toisistamme huolta: minä pidän mökkiä kunnossa ja hän pitää minut suojassa kun sataa, myrskyää, tuiskuttaa ja pakkanen paukkuu. Ja pikkuhiljaa oppii tekemään juttuja vaikkei mikään remonttiammattilainen olekaan. Ja eihän siellä tosiaankaan hommat koskaan valmiiksi tule, ei taida sellaiseen olotilaan olla tarvettakaan.

    VastaaPoista

Blogger Template Created by pipdig