Yksinkertaisemman elämän remonttipäiväkirja

Pakkorentoutusta panikoijalle -Kokemuksiani TRE-tärinäterapiasta

Ensi viikolla lupaan palata mökkini remonttikuulumisten pariin. Kuu vaihtuu ja silloin on myös uuden videon aika. Sitä ennen minun on pakko jatkaa edellisen postauksen teemalla. Kerroin saaneeni pahimpaan stressivaiheeseen apua luonnosta ja Rosen-terapiasta. Haaveilin myös joogan ja meditoinnin aloittamisesta, mutta eihän minusta sellaiseen ole. Aivan liian vaikeaa.

Sen sijaan Rosen-terapeuttini opetti minulle jotain paljon helpompaa, joka on sopinut keholleni ja mielelleni todella hyvin. Tämän kokemuksen haluan jakaa myös teille, jospa joku muukin saa tekniikasta apua.


Menetelmän nimi on TRE-terapia. TRE tulee englanninkielen sanoista trauma- and tension releasing exercises, jotka kuvaavatkin tekniikkaa hyvin. Menetelmää ei ole varmaankaan tieteellisesti tutkittu, mutta en silti puhuisi mistään uskomushoidosta. Menetelmä pohjautuu ihmisen luonnolliseen kykyyn palautua stressistä, oli stressin aiheuttaja sitten äkillinen vakava trauma tai vaan pitkittyneet arjen kiireet. Terapiamuoto kehitettiin erityisesti kriisialueiden ihmisille itsehoitoon.

Menetelmän voi oppia youtube-videoiden kautta kotonakin, mutta on hyvin suositeltavaa kokeilla sitä ensimmäistä kertaa ohjatussa turvallisessa ympäristössä, koska kyseessä on aika vinkeältä tuntuva juttu, johon kaikki reagoivat eri lailla. Tutustumiseen riittää yhden päivän kurssi, jonka jälkeen tekniikan hiomista voi jatkaa kotona. Minä ja apumieheni voimme suositella lämpimästi esimerkiksi Karita Palomäkeä ja hänen kurssejaan Uudenmaan alueella.


Harjoitus aloitetaan tekemällä sarja pöhköltä vaikuttavia yksinkertaisia liikkeitä, jotka lopulta laukaisevat ihmisessä eräänlaisen alkukantaisen tärinäreaktion, joka voi olla kaikkea pienestä tutinasta suurieleiseen sätkimiseen. Tärinä nousee kehosta automaattisesti eikä itse tarvitse oikeastaan tehdä mitään, helppoa. Reaktio on sama, jos vaikka kätesi on vapissut joskus läheltä piti -tilanteen jälkeen.

Tärinän tarkoituksena on purkaa kehoon varastoitunut stressi pois ja ilmiö on kaikinpuolin hyvä ja luonnollinen. Harmillista kyllä, nykyihminen on usein lapsuuden jälkeen menettänyt tämän kyvyn täristä ja stressi jää pitkittyessään kehoon. Kuulostaako huuhaalta? Lisää tietoa TRE-menetelmän toimintatavoista vaikka tämän linkin takana.


Rentoutumisrutiinini on aikaisemmin kuulunut punaviini, mutta se on pidemmän päälle vähän huono vaihtoehto. Korkki onkin pysynyt nyt jo jonkin aikaa kokonaan kiinni ja olen kehitellyt vaihtoehtoja perjantailasilliselle. TRE-tärinä on ollut mahtava tapa purkaa ylivirittynyttä olotilaa ja siitä onkin tullut rakas osa arkeani.


Koska menetelmä nostaa joskus esille asioita kaukaakin menneisyydestä, alku oli kohdallani aika... noh ajatuksia herättävä. Olen lapsena sairastanut epilepsiaa eikä menetelmää suositella sairaudesta kärsiville. Itse TRE-tärinässä on mielestäni jotain hyvin samanlaista epilepsian kanssa ja luulin ensimmäisen harjoituskerran aikana saavani kohtauksen. Tunne oli niin omituinen. Itse harjoittelin menetelmää useita kertoja varmuuden vuoksi ensin terapeutin kanssa.

Ensimmäisillä kerroilla kehoni tärisi tavalla jota en olisi voinut ikinä saada itse tahdonalaisesti aikaan. Tärinä oli hyvin syvällä lihaksistossa ja muistutti ehkä ulospäin nähtynä pieniä sähköiskuja. Ensimmäisen harjoituskerran jälkeen nukuin syvemmin kuin koskaan. Koska stressi jumittaa erityisesti lantion alueen syvät lihakset, muistan kuinka erilaiselta kävely tuntui harjoittelun myötä. Lantioni liikkui lenkillä! Olin vakuuttunut.


Jouduin harjoittelun alussa käymään läpi myös epämiellyttäviä tunteita liittyen lapsuudessa sattuneeseen pahaan auto-onnettomuuteen ja eroon. Harjoittelun pitäisi oikeastaan parantaa kehoa, mutta minulla se nosti muutamaksi viikoksi esille vanhoja vaivoja, jotka olin jo luullut voivani unohtaa. Naaman tunnottomaksi vetävä ja näköhäiriöitä aiheuttava migreeni meni niin kummalliseksi että kävin jopa lääkärissä tarkastamassa etten ole saamassa aivoverenvuotoa. Kuin tyhjästä kumpuavat kyyneleet ja muut jo unohdetut keholliset muistot ovat normaalimpi osa TRE-tärinää.


Alun jälkeen harjoittelu on kuitenkin ollut pelkästään positiivista, eikä kaikilla harjoitteluun kuulu edes menneiden vatvominen. Olemme yksilöitä. Voisin kuvitella että minunlaiseni levottomista jaloista kärsivät kokevat tärinän erityisen miellyttäväksi. Omalla kohdalla tärinä laskee kierroksia ja rentouttaa, sekä avaa yläselän ja lantion jäykkyyksiä. Olen tärissyt nyt miltei vuoden säännöllisen epäsäännöllisesti, välillä pari kertaa viikossa, ja välillä pitänyt pidempiä taukoja.

Tärinä tulee päälle nykyään aina kun annan sille luvan, enkä tarvitse alkuun erityisiä liikkeitä. Mielestäni on mukava välillä varata harjoitteluun aikaa, ottaa esille kynttilät, laittaa juutuubista sateen ropinaa tai muuta luontoääniä taustalle ja täristä joogamatolla lempivillasukat jalassa. Saman asian ajaa myös hetki saunan lauteilla tai ennen nukahtamista sängyssä. Tapoja on monia. Ohjaajani kertoi tärisevänsä telkkaria katsellessaan. Reaktio ei siis vaadi välttämättä kehon ja mielen yhteistyötä. Aivot voi laittaa vaikka pois päältä, mikä sen parempaa.

Terveisin, Stella

Ryhdy Kummitustalon kirjekaveriksi
Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä
SHARE:

11 kommenttia

  1. Mielenkiintoinen, kävin hieman lukemassa siitä lisää. Kiitos kun jaoit tämän meille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin ilmiö on nimenomaan mielenkiintoinen ja on jännää oppia koko ajan lisää.

      Poista
  2. Tosi mielenkiintoista, haluan kokeilla! Itse olen käyttänyt rentoutumiseen joogaa, meditaatiota ja luontoa, mutta tämä kuulostaa siltä, että senkin voisi ottaa listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet yhdistävät TRE-tärinän joogaharjoittelun loppuun, koska tärinä lähtee liikkeelle vähän väsytetyistä lihaksista.

      Poista
  3. Olen itse käynnyt Karitan ryhmässä ja tuo on tosi tehokas tapa.
    Mutta mikä kohdallani on ollut vieläkin tehokkampi on Karitan vetämä rentoutusryhmä.
    Se on aivan huippua ollut ja siitä oli aivan käsittämätön apu.
    Ihanaa loppuviikkoa -Hellen

    VastaaPoista
  4. Kiinnostava juttu, pitääpä tutkia lisää. Mutta ihan en ymmärrä miksi perjantai-illan punaviinilasillinen olisi pahasta? Hyvä keino rentoutua (ellei tietenkin ole alkoholisti tms, mutta silloin tuskin jää perjantailasilliseen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskimpa onkaan huono juttu. Itseäni vain alkoi ärsyttämään miten se oli muuttunut itsestäänselväksi tavaksi. Alkoholi sopii myös huonosti yhteen keliakian ja anemian kanssa.

      Poista
  5. Todella mielenkiintoista! Aion tutustua tuohon lähemmin.
    Olen muutaman vuoden harrastanut joogaa, ensin ohjattuna ja nykyisin itsekseni. Alussa tuntui, ettei sovi minulla ollenkaan, kun piti maata aloillaan ja rentoutua....hengityksenkin tasaaminen tuntui vaikealta, mutta pikku hiljaa alkoi onnitua..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen luovuttanut heti alkumetreillä. Hengitys on erityisen vaikeaa. Eniten olen tykännyt hitaammasta yin-joogasta, mutte en ikinä pääse kursseille kahden koiran yksinhuoltajana.

      Poista
  6. Kiitos tästä postauksesta! Tämä oli kolmas kerta, kun törmäsin aiheeseen. Aiemmin olen lukenut lehtijutun ja nähnyt kansalaisopiston tarjonnassa kurssin. Päädyin blogistasi hakemaan lisää tietoa netistä ja tajusin, että minähän osaan täristä. Testasin sitten mennä joogamatolle makuulle ja annoin tärinälle luvan tulla. Se onnistui! Tänään oli vapaapäivä ja puolen tunnin jälkeen nukuin sikeästi kuusi tuntia. Herätessä olo oli levännyt ja rentoutunut. Portaita noustessa huomasin, että varsinkin oikea puoli lantiosta tuntui ihanan pehmeältä. Olen innoissani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, olet luonnonlahjakkuus! Tuosta on helppo jatkaa ;)

      Poista

Blogger Template Created by pipdig