Yksinkertaisemman elämän remonttipäiväkirja

Puuliesi on paikallaan!

En taida olla ainoa sanoessani, ettei vanha talo ole mitään ilman puuliettä. Omani ei ole ehkä kaunein ja kätevin kaikista, mutta on ihanaa saada se yli vuoden kestäneen purun ja remontin jälkeen takaisin käyttöön.

 


Puuliesi oli ihan ykkösjuttu etsiessäni itselleni taloa. Saimme ennen kauppoja tutustua tähän mökkiin itseksemme ja kirjoitin tuosta päivästä ja puuliesifiilistelyistä myös tänne blogiin. Tuosta hetkestä on nyt puolisentoista vuotta. Tämän syksyn ensimmäiset pakkasyöt ovat todella saaneet kaipaamaan lisälämpöä. Talossani ei ole pattereita, osa sähköistä on pois pelistä ja neliöitä on nyt tuplasti viime talveen verrattuna, huikeat 45.


Löysin taloa purkaessani kuitin, jonka mukaan 50-luvulla talon ensimmäinen liesi oli ostettu Stockmannilta Helsingistä ja matkustanut junalla lähiasemalle. Tämä peltinen puuliesi lienee 70-luvulta. Se on kevyt ja ärhäkkä kuumenemaan, mutta samasta syystä se ei varaa lämpöä ollenkaan. Ensimmäistä kertaa minulla on puuliesi, jonka uunia voi edes jotenkin käyttää. Tämä puuliesi onkin kokkailua, ei lämmittämistä varten. Seuraavaksi pitääkin aloittaa kaminan kunnostus, jotta taloon saadaan toinen lämmönlähde.


 

Puuliesi kaipasi sisältä vähän massausta, mutta muuten se on moitteettomassa kunnossa. Pellit ja ritilät näyttävät siltä ettei niitä ole ikinä käytetty. Muurin kanssa sain tehdä vähän enemmän hommia. Alunperin ajatuksenani oli laatoittaa seinä, mutta vanhojen laattojen purkamisen jälkeen muuri jäi niin epätasaiseksi, että ajattelin pinnan olevan huono uusille laatoille. Kuten kaikki talon betoniosat, muurikin on tehty aika kehnoista materiaaleista ja epäilin pysyvätkö uudet laatat kiinni, kun vanhatkin sai napsuteltua niin helposti irti.

Huuva löytyi Torin kautta naapurikylästä, mikä tuuri. Huuva on sentin pari liian leveä, mutta niin edullinen ettei se haittaa. Muurin ja huuvan maalasin pellavaöljymaalilla. 


Puuliesi edustaa minulle kodin sydäntä. Kun miltei kolme vuotta sitten teimme eksäni kanssa päätöksen erota ja tajusin joutuvani luopumaan maailman kauneimmasta talosta, oli miltei 30 astetta pakkasta. Olin laittamassa puita keittiön lieteen. Päätin tuolloin että uusi kotini on myös vanha talo ja sielläkin tulee olemaan puuliesi. Pidin lupaukseni. Otin talteen jopa laudanpalan poltettavaksi tulevan kotini liedessä kun hetki on oikea. Ehkä se on nyt.

Terveisin, Stella


Ryhdy Kummitustalon kirjekaveriksi
Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä

SHARE:

11 kommenttia

  1. Ai että! :) Puuliesi on tosiaan kodin sydän. Olen haaveillut 10-vuotiaasta asti omasta puuliedestä, eli liitasta niikun meilläpäin sanotaan. Ehkä jonain päivänä.... (huokaus)... Onneksi olen saanut nauttia edes isovanhempien luona liitassa rätisevästä tulesta aikoinaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meihin ihmisiin on johonkin sieluun laitettu rakkaus tulta kohtaan. Hassua että periaatteessa pelkään tulipaloja ja häkämyrkytystä tosi paljon, mutta silti on pakko saada asua puulämmitteisessä mökissä. Puulieden ja puulämmityksen lämpö on myös jotenkin ihan erilaista ja lohduttavaa, verrattuna pattereihin.

      Poista
  2. Olen onnellinen puolestasi. Olet saanut tuon lieden näyttämään kauniilta, vaikka se ei ole mikään antiikkivehje. Tunnelmallista syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu talossa on niin monenikäisiä osia, että tämä retrokapinekin istuu hyvin mukaan. Sitten kun vehje hajoaa, voin hankkia jonkun kauniimman.

      Poista
  3. Puuliesi on ihana. Sun huuvasta olen kade! �� Terveiset Terapiatontilta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äkkiä vaan oman alueen tori-ilmoituksia katsomaan. Ei tuo täydellinen ole, mutta 50e äärettömän komean miehen kotiinkuljetuksella oli musta hyvä hinta. Värikin oli valmiiksi aika kiva, vaikka jouduin fiksailemaan.

      Poista
  4. Oi, onpa tunnelmallisia kuvia. Upeanvärinen huuva, sopii varmasti hyvin värimaailmaasi, ainakin näin kuvien perusteella! Olen samaa mieltä, että vanhassa talossa kuuluu olla jonkin sortin puuliesi. Ja vaikkei olekaan vanhavanha, kauniimpi tuo on kuin meidän rintsikan (ajallaan purkuun menevä) rikkinäinen ja ei-varaava puuliesi. :)

    Häkävaroitin vaan seinälle, viimeistään siinä vaiheessa kun kamiina tulee taloon. Sen kanssa nukkuu yönsä rauhallisin mielin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ota turhia riskejä häkäjuttujen kanssa ja nukun pellit auki jos on yksikään kekäle takassa, ihan vaan lattialla olevien koirienkin takia.
      Kuvassa näkyy pala makuuhuoneen tapettia, keittiössä on pirteämpi värimaailma.

      Poista
  5. Meillä on tuo sama liesi. Siitä vain on uunin lämpömittari hajonnut, mutta silti olen sillä kokkaillut ihan onnistuneesti jo yli 18 vuotta. Kerran on arina vaihdettu ja Beibe on tulipesää massaillut. Upea peli, jolla teen ihan sikana ruokaa ja pesuvesi lämpiää isossa kattilassa siinä samalla.
    Lämpöähän tuo ei varaa ja meilläkään ei ole keittiössä mitään muuta lämmönlähdettä. Lattiakin on vielä repimättä auki, kun siellä ei ole olkia kummempia eristeitä. Mutta tuolla hellillä saa tosi nopeaan tilan lämpimäksi. Talvipakkasilla ehtii hyvin polttamaan pesällisen tai pari ennen töihin lähtöä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arina tuossakin on vaihdettu kun ei ihan uusi sovi paikalleen. Mun logiikkaan ei käy kierronsäätövivun oikeat asennot. Lämpiääkö uuni jos vipu on vedetty ulos? :D
      Pitäisi vielä kerran avata, harjata ja imuroida kaikki paikat, kun sitä ei meillä päin nuohoojat tee ja tälle ei ole tehty varmaan ikinä.

      Poista
  6. Puuhella on kyllä ihan must. Sen tietää esimerkiksi silloin kun sähköt on poikki...saa ruokaa tehtyä, kahvia keiteltyä ja kuumaa vettä mihin ikinä tarvitseekaan. Kiva että sait hellan vihdoinkin käyttöön <3

    VastaaPoista

Blogger Template Created by pipdig