Yksinkertaisemman elämän remonttipäiväkirja

Marjaomavaraisuus on helpompaa kuin luulet

Kaikki omavaraisuuskirjat neuvovat traktorin ja eläinlauman hankkimisen sijaan keskittymään ensin johonkin pienempään projektiin, johonkin jonka saavuttaminen ei tunnu mahdottomalta. Itse olen lähtenyt liikkeille jutuista jotka ovat ilmaisia, koska silloin epäonnistuminen ei ole kovin vaarallisia. 

Kaikenlainen keräily onkin mahtava tapa täydentää kodin ruokavarastoja. Pakastin täynnä marjoja on arjen suurimpia ekotekoja, varsinkin jos kaukaa lentäneet eksoottiset hedelmät jättää talvikuukausina kauppaan. Tein marjojen keräämisestä yhden havainnon, joka saattaisi kannustaa sinuakin tavoittelemaan totaalista marjaomavaraisuutta.


Minä en ole aina pitänyt marjojen poimimisesta. Pitkäveteistä kykkimistä, toisin kuin esimerkiksi sienestys. Äitini on himomarjastaja, mutta vasta viime vuosina omat taitoni ovat alkaneet kehittymään. En vieläkään ole hommassa kovin nopea ja tänäkin vuonna valtaosa mustikoista vain ilmestyi pakastimeeni. Olen kuitenkin perinyt hyvin vahvan himon marjojen syömiseen ja tarvitsen päivittäisen marja-annoksen selvitäkseni. 

Laskin karkeasti syöväni vähintään desin marjoja päivässä, se tekee 3.65 10 litran ämpäriä. Ensin ajattelin, että apua, en ikinä jaksa poimia niin paljon marjoja. Jos minut laittaisi mustikkametsään kolmen neljän ämpärin kanssa, tiedän etten selviäisi urakasta. Tekemäni suuri havainto on niin naurettavan yksinkertainen, että vähän jopa nolottaa kertoa siitä. 


Jostain syystä tajusin vasta nyt että vuodessa kulutettava määrä marjoja tulee täyteen yllättävän helposti yhdistelemällä eri marjoja ja poimimalla niitä pitkin koko kautta. Kannattaa myös satsata helposti poimittaviin marjoihin, kuten jättisuuriin karviaisiin. Olin jo ennen mustikoiden maagista ilmaantumista kerännyt jonkin verran mansikoita, viinimarjoja ja karviaisia ja vadelmia. Pienissä erissä niiden poimiminen ei ollut yhtään kamalaa. Koska halusin jättää tilaa myös puolukoille ja tyrneille, ei niitä vaikeita mustikoitakaan tarvittu huimaa määrää. 

Luulen, että viime vuonna marjoja oli pakastimessa jopa liikaa, koska en ollut oikeasti laskenut paljonko yksi ihminen kuluttaa. Kokonaismäärän laskeminen auttaa ehdottomasti eri marjamäärien suunnittelussa. Koko talven marjat kuulostaa mahdottomalta urakalta, mutta kolme ja puoli ämpärillistä taas saavutettavissa olevalta jutulta. Mitähän sitä laskisi ja toteuttaisi seuraavaksi?


Oletko sinä omavarainen marjojen suhteen ja kestääkö hermosi niiden poimimista?

Terveisin, Stella
Ai niin, kokeilen loppuvuoden ajan tiuhempaa postaustahtia ja julkaisen seuraavan kirjoituksen jo maanantaina!

Sinua saattaa kiinnostaa myös aikaisemmat kirjoitukseni:
Ryhdy Kummitustalon kirjekaveriksi
Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä
SHARE:

15 kommenttia

  1. Hermot kestää marjojen keräämistä, mutta selkä ei meinaa kestää! ='D Marjastamisessa mekin harrastetaan sitä, että mennään pienten astioiden kanssa metsään ja käydään pari kolme kertaa keräämässä niitä.
    Lapsuuden marjastustraumat on tullut juuri siitä, että mennään kamalan sankoarsenaalin kanssa metsään ja kerätään koko suvulle kerralla kaikki talven marjat! =O

    Tänä vuonna meidän nurkilla ei mustikkaa juurikaan ollut, joten ostin ämpärillisen mustikkaa. Samoin mansikat ostin. Syystä, että meidän kylällä on kaksi mansikkatilaa ja olen todennut, ettei mansikan kasvattaminen itse ole kannattavaa. Ainakaan näillä taidoilla ja pelloilla! ;D
    Puolukkaa ei myöskään tule tänä vuonna kuin ihan satunnaisia mättäitä kosteille paikoille. Puutarhamarjatkin epäonnistuivat. Mutta eiköhän tässä pärjätä!

    Olen samaa mieltä kanssasi tuosta, että miten omavaraisuutta kannatta lähteä tavoittelemaan. Se, että hommaa elukat ensin, on väärä tapa. Eläinten hoito vie todella paljon aikaa kaikelta muulta. Lisäksi ajatus lihan sun muiden eläinperäisten tuotteiden omavaraisuus usein kaatuu siihen, että elukoita ei pysty/raaski teurastaa. Ja sitten on lauma lemmikkejä, jotka vievät paljon resursseja muulta. Tosin, kyllähän eläimet pitävät pellot kunnossa ja raivaavat ryteiköt, jos sellaisia tontilla on.
    Kasvisten ja marjojen omavaraisuus ensin ja sitten voi alkaa "rönsyilemään", jos aikaa ja jaksamista riittää.

    Mukavaa syksyä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvissyöjänä ei nuo eläinasiat ole edes tulevaisuudessa haaveissa.
      Täällä on ollut kyllä mukavasti sekä puolukkaa ja mustikkaa. Viime vuosi oli puolukan suhteen niin super että pakkasessa on edellisen vuoden jämiä ja kääpaapissa survosta.

      Poista
  2. Lapsena inhosin kykkiä marjametsässä, mutta nyt aikuisena se on mukavaa puuhaa. Oon myös huomannut, että kun keräilee pienissä erissä hommasta ei tuu liian puuduttavaa. Menen siis metsään pienen sankon kanssa, mutta monta kertaa viikossa. 😊 Täälläpäin suomea on puolukat nyt kyllä aika kiven alla, mutta viikonloppuna on aikomus suunnata mökille ja aijon ettiä ne puolukat. Keräilen ne muutamat vaikka sieltä täältä. Kyllä niistä jonkinlainen saalis kertyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolukat oli täällä niin ajoissa, että meinasin kokonaan myöhästyä, lämpö varmaan. Se on hyvä jos marjametsät ovat niin lähellä että nopea luhyt reissu kannattaa. Minulla puolukkaan pääsee helposti, mutta mustikoita joutuu joskus vähän etsimään, ainakin jos haluaa enemmän.

      Poista
  3. Varmaan useimmat on lapsena inhonneet marjastusta, varsinkin jos metsään on ollut pakko mennä. Nykyisin kyllä tulee omat marjat kerättyä, kaikki metsästä (mökiltä) koska omaa puutarhaa ei ole. Viimeviikonlppuna keräsimme yhdessä mieheni kanssa sangollisen karpaloita. Oli mahtava kerätä, koska niitä oli p a l j o n! Eniten tykkään kerätä puolukkaa, koska ne kerään koneella ja silloin homma käy nopeasti. Mustikoita tulee kerättyä aina pari litraa, tilanteesta riippuen ehkä vain puoli litraa kerrallaan.

    Mutta tulevana viikoloppuna täytyy mennä tarkastamaan suppikset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karpalo ja tyrni ovat suosikkimarjojani, rakastan hapanta. Ovat myös hankalimpia poimia. Täällä karpalot ovat aina todella pieniä eikä niitä ikinä saisi kerättyä suurta määrää. Puolukka on kiva ja helppo kerättävä ja putsatava kyllä.

      Poista
  4. Hyvä ajatus tuo oman kulutuksensa miettiminen etukäteen, sitä voisin enemmänkin pohtia. Muutenkin kuin marjojen osalta. Omavaraisuuskirjat kun mainitsit, oletko törmännyt Maria Österåkerin kirjaan (olikohan ruotsiksi useampikin), blogiin
    ja instagramiin? (Lev mer på mindre.)

    Kiva juttu tuo lisäpostaus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hommasin kirjan jo ennen kuin se käännettiin suomeksi ja blogia olen seuraillut pitkään. Hyvä kirja, paljon asiaa.

      Poista
    2. Joo vähän niin arvelinkin. Itse lainasin kirjan just kirjastosta, törmäsin tähän vasta ihan hiljattain. Instagramiin liittymistä olen pohtinut, kun monia kivoja tilejä ja paljon ihania kuviahan siellä tulee katseltua kummiskin. :)

      https://www.youtube.com/watch?v=qaeEiN_t954 Valkosipuleista on 6.26 alkaen, mutta koko video on mielestäni ihana.

      Poista
  5. Rakastan marjoja, etenkin puolukoita. Mulla on 200l pakastimet täynnä (osa kyllä omenasoseesta), mutta eksistentiaalikriisi siitä, miten olen hankkinut marjani tänä vuonna lähinnä torilta, enkä juuri päässyt itse pusikoihin. Kaiholla muistelen Kainuu-vuodestani syksyä, jolloin pääsin joka päivä kotini vierestä keräämään kaikkea karpaloista mustikoihin. Eli mun kulutuksen miettiminen on niin helppoa, että "kaikki menee". Välillä se on tarkoittanut litraa päivässä, kun tyhjentänyt pakastinta muuton edeltä. Mun maailmassa marjastuksessa pääsee helpolla verrattuna viljelemiseen, sen kun menee korjaamaan sadon ilman vaivannäköä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta että marjastaminen on kyllä viljelyä helpompaa. Itse odotan innolla päivää kun tämän talon sähköt saadaan kestämään kunnon pakastinta, nyt ei oikein tehot tahdo riittää kovinkaan kummoisiin vehkeisiin.

      Poista
  6. Pakastimet täynnä marjoja ..lähinnä viinimarjoja, mansikkaa ja karviaista tänä vuonna. Marjoja olen kerännyt jo pienestä asti vanhempien kanssa ja niiden syöminen on ns. jäänyt päälle ;) joten ei tuota minkäänlaista ongelmaa keräillä edelleenkin. Kun vielä keksisi miten saa pidettyä yli-innokkaan koiran, jolla osallistumisprosentti 100, hiukan kauempana marjapurkista keräilyvaiheessa niin hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innokkaat koirat voi tosiaan haitata. Mun koirat saa kerätä itse, purkista ei syödä :D

      Poista
  7. Omalta äidiltäni olen oppinut niksin, ettei marjametsään kannata lähteä kymmenen litran ämpärin kanssa (kuin poikkeustapauksissa), vaan pakata reppuun useampia litran jugurttiämpäreitä. Voi aina lopettaa siihen kun ämpäri tulee täyteen, olkoon se sitten sinä päivänä yhden tai kolmen ämpärin jälkeen. Samalla tekniikalla poimin tänä kesänä 7 litraa metsävadelmia pahimpaan helleaikaan, jos olisi kymmenen litran ämpärin kanssa niitä lähtenyt yhden päivän aikana hakemaan, itku olisi päässy moneen kertaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä niksi. Kannelliset pikku jugurttiämpärit sopii kyllä moneen.

      Poista

Blogger Template Created by pipdig