Yksinkertaisemman elämän remonttipäiväkirja

Hulluimmat ideat on tehty toteutettaviksi - Otetaan vastaan koirankarvaa


Kun viime keväänä tutustuin lammastilallisiin ja pohdiskelin eettistä langantuotantoa, harmittelin etten itse ikinä pysty ottamaan lampaita. Mietin, että olisi hauskaa viedä omavaraisuusajattelua myös käsitöihin ja kädentaitoihin. Kasvivärjäyksen opettelu oli hyvä alku, mutta ovatko lampaat ainoita eläimiä, joista saa lankaa?

No eivät ole!!! Tajusin että sängylläni köllöttelee kolme pulskaa hyvin karvaista kaveria!


Omat terrieri- ja mäyräkoirasekoitukseni eivät tuota parasta mahdollista materiaalia langan tekoa varten, eikä se langan kehrääminen värttinällä ollut ihan niin helppoa kuin olin ajatellut. En kuitenkaan lannistu vaan jatkan treenaamista. Seuraavaksi ostoslistalla on toimiva vanha rukki.

Ominaisuuksiltaan koirankarvalanka on superlankaa, paljon lämpimämpää kuin lampaanvilla ja mielestäni todella pehmeää. Lyhyeen karvaan on pakko lisätä kaveriksi vähän lampaanvillaa, mutta pidempi kehräytyy yksinkin. Ja ei, pestynä valmis lanka ei haise koiralta.

En siis pääse ihan heti neulomaan villapaitaa omien koirien karvoista. Olen kuitenkin ennakkoluulottomasti kokeillut muita tapoja käsitellä koirankarvaa. Huovuttaminen ja kutominen on osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi.


Ehdin jo julistaa itseni tulevaksi maailman kuuluisimmaksi koirankarvataiteilijaksi, johon siskoni totesi "olet sekaisin". Se jos mikä on yleensä hyvä merkki ja villit kokeiluni koirankarvan kanssa jatkuvat. Jotta en tuki blogiani karvavuorilla, olen perustanut uudelle harrastukselleni oman instatilin @pawwool.

Jos haluat auttaa minua kehittelyssä, otan mielelläni syksyn mittaan vastaan erilaatuisia koirankarvoja. Valitettavasti leikattu karva ei käy, mutta kammalla irrotettu pohjavilla on oikein sopivaa aineista kehrättäväksi ja huovutettavaksi. 
Lähetä sähköpostia osoitteeseen kolmasluonto@gmail.com niin kerron enemmän.

Terveisin, Stella

Ryhdy Kummitustalon kirjekaveriksi
Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä

SHARE:

23 kommenttia

  1. Yksi tuttuni teki omien koiriensa karvoista lapaset. Hienot tuli! Voi vitsi, meijän Nipsulta on lähteny koko kesän ajan ihan kauheasti karvaa, minkä olisin ilomielin luovuttanut. (Suomenpystykorvan ja norjanharmaan sekoitus, vaalea ehkä vähän hunajan värinen.) Nyt karvanlähtö on kumminkin rauhoittunut ja hän kasvattelee jo uutta talvipeitettä. Mutta jos ensikeväänä haluat karvalähetyksiä, niin täältä pesee! 😄 Mukavaa viikonloppua! T. nennalaa (instagram)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tulen ottamaan asian uudelleen puheeksi karvanlähtöaikaan :D Hunajanvärinen olisi kyllä ollut hyvä lisä, nyt on valikoimissa vain valkoista ja harmaata.

      Poista
  2. Kiitos hauskasta aamulukemisesta! Harmi kun meidän nykyisen koiran (vesikoira) karvaa en voi tarjota, tuo karvakuono kun on todella tuottelias karvan kanssa. Me leikataan tai ajellaan karva ja silloin sitä pyörii matoilla ja lattioilla ihan kiitettävästi...

    Kaikki blogisi aiheet ovat tervetulleita, mutta ymmärrettävästi tällaiset ihanat projektit voivat lähteä lapasesta. Koirankarvaisesta mielellään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tulen palaamaan tähän koirankarva-aiheeseen täälläkin blogissa, nou hätä, tämä ei jää tähän. Vesikoiran karvaa olen saamassa testiin yhdeltä tutulta, koska joidenkin lähteiden mukaan sen pitäisi toimia, vaikka onkin leikattua.

      Poista
  3. Toivottavasti saat paljon hyvää koirankarvaa projektiisi :) Samojedin karva on vissiin kaikkein parasta. Muuten kanit ovat myös yksi vaihtoehto, angorakanit erityisesti. Mutta eläimien pitäminen vain karvan takia on minusta vähän kyseenalaista, siksi koirat jotka ovat joka tapauksessa lemmikkinä ovat ihan hyvä karvanlähde. Toki kani voi toimia myös ruohonleikkurina ja tuottaa lannoitetta hyötypuutarhaan. Talvella lämpimän tilan järjestäminen on sitten toinen juttu - kani on aika sotkuinen kuivikkeineen ja rehuineen.
    Ihailen tuota värttinällä kehräämistä. Olen sen taidon joskus nuorena opetellut, mutta kun en ole käyttänyt niin taito on kadonnut. Pitäisi opetella uudestaan... Samoin kuin rukilla kehrääminen. Värttinä vain on jotenkin niin ihmeellisen yksinkertainen ja nerokas laite!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kanejakin pitäisi kai olla aika suuri määrä, että niistä saisi sitä karvaa riittävästi. Pidän noita omia hyötyeläimiä siinä mielessä että pitävät minut liikkeessä ja mielenterveyden kunnossa, okei joskus aiheuttavat kyllä harmaita hiuksia. Karvaharrastus on kuitenkin mukava lisä ja motivoi harjaamaan useammin :D

      Poista
    2. Koira on ehdottomasti hyötyeläin juurikin mainitsemistasi syistä :)

      Poista
  4. Eikö leikattu käy? Muinainen naapurimme kuitenkin teki villakoiransa karvoista ihan puseroitakin. Nyt mietin, mitenkähän hän sitten sitä karvaa irroitti, kun villakoirien karvat kuitenkin yleensä leikataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen saamassa pienen erän villakoiraa testiin. Joidenkin lähteiden mukaan ainakin vesikairan karvan pitäisi jotenkin toimia, joten ehkä villakoirankin, varsinkin kertomasi mukaan.

      Poista
  5. Hei!
    Meillä oli aikoinaan Samojedin pystykorva, jonka karvaa lähetettiin säännöllisesti kehräämöön, jossa siihen muistaakseni sekoitettiin lampaanvillaa. Lähes 40 vuotta koiran kuoleman jälkeen perheemme kulkee yhä Santtu-paidoissa, lapasissa ja kaulureissa. Täydellisen kuohkeita, ihanan lämpöisiä, päällä kulkevia muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, ovatpa olleet kestäviä muistoja! Juu koneellisesti koirankarvaa ei voi yksinään kehrätä, vaan vaatii lampaanvillaa avuksi.

      Poista
  6. Meillä varsinkin tuosta isoimmasta romanialaisesta paimenkoirasta irtoaa karvaa kesät talvet niin, ettei ole pyhä tosikaan. Keräilin sitä säkkeihin ja hamstrasin pusseissa laatikkoon, mutta just kun olin aikeissa kokeilla sen sekoittamista villaan tässä lampaiden villoja karstatessani niin en löytänyt säkkiä mistään... Pahaa aavistelen, että mies on laatikoita siivoillessaan heittänyt kaiken menemään :D Tästä postauksesta tuli mieleen että pitääpä kysyä, kun häntä joskus näen kun töiltään kotiin kerkiää!

    Ihailen kyllä tuota sun luovaa hulluuttasi, täällä nimittäin toinen, joka aina hahmottelee mitä villeimpiä ideoita ja joka saa aina täystyrmäyksen lähipiiristä, että eihän tuosta nyt tuu yhtään mitään. Nykyään sen ottaa juurikin vaan kannustuksena :D eli anna palaa vaan <3

    Ja komppaan täysin tuota Suutarin lapsen yllä jättämää kommenttia, että eikös angorakanit voisi olla siellä sun minitilallasi ihan loistava ratkaisu? Angora tietty vaatii omanlaistaan hoitoa ja kuivat tilat, jottei villa huovu, mutta omavaraistaloudessa ovat kyllä varsin monihyötyisiä ja ihania eläimiä. Meille saapui justiin eilen kaksi uutta angoraa lisää, tuo rotu on vienyt ihan mennessään. Pitänee kirjoitella noista blogiinkin, kun tässä on näemmä päässyt ura lipsumaan myös kanifarmariksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulla näitä ideoita riittää!!! Blogiin päätyy ideoista ehkä 2% ja aina jotenkin suodatettuna. Toteutus ei vaan ole aina yhtä tehokasta :D
      En pysty edes kuvittelemaan mitään kanien ottoa, mun koirat menee vaikka seinästä läpi jos sellaisen näkevät ja sitten on ruumiita. Kauhulla odotan mitä ensi kesän kesäkanakokeilusta edes tulee. Voi olla että mun ainoa tuotantoeläin tulee ikuisesti olemaan itäiset metsäterrierit.

      Poista
  7. Meillä on nii lyhytkarvainen tuo otus että siitä ei kehrätä mitään... imuroida saa kyllä ahkerasti ;) Onnea uuden taidon oppimiseen ja peukkuja omavaraisuuden etenemiseen. Kaikki ideat kannattaa aina kokeilla vaikka tulisi vastustuksia, koskaan ei tiedä mitä kaikkea kivaa etten voi tulla <3 ps. Kanat on oikeasti tosi helppoja hoidokkeja, meillä ollut ...hmm.. nelisen vuotta eikä olla kaduttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanoja ehkä tulee ensi kesänä. Koirien ja kanojen ja naapureiden yhteiselo vähän hirvittää :D

      Poista
  8. Minulla oli lapsena mummuni neuloma koirankarvavillatakki. Heillä oli villakoira jonka karvoja mummu ilmeisesti itse kehräsi koska muistan rukin. Muistan että se oli ihanan lämmin ja pehmeä ja tuoksui kivalle, ehkä vähän Roope- koiralle mielestäni :) en tiedä pesikö mummu karvoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm... tämä villakoiran karva alkoi nyt kiinnostaa, kun jo muutama kehunut. Pistetään kokeiluun.

      Poista
  9. Äitini joskus kokeili kehrätä koiran karvoja. Se sitten jäi kun ei ollut kotona enää millä kehrätä. Ihana idea sinulla ja mahtavaa kun saa koirankarvatkin hyötykäyttöön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, hitaasti mutta varmasti, vuorokauteen tarvitaan lisää tunteja!!!

      Poista
  10. ehkä jokin koiratrimmaamo voisi toimittaa sinulle nypityt karvat mielellään, oletko kysellyt? terkuin sari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä olen miettinyt. Jotenkin vain nolottaa mennä paikalliseen trimmaamoon keskustelemaan aiheesta. Noh, koiraihmiset on tunnetusti vähän pöhköjä, joten ehkä se menee hyvin.

      Poista
    2. Menehän ihmeessä! Ihan mahtavaa. :D

      Poista

Blogger Template Created by pipdig