Mitä opin ennätyskuivasta kesästä

Tämä kuiva kesä on saanut minut arvioimaan uudelleen haavettani kotitarveviljelyn laajentamisesta. Olen kuitenkin oppinut viime vuosina näkemään kurjissa jutuissa myös mahdollisuuden kehittyä. Loputon kuivuus on paljastanut tavoitteeni ongelmakohdat ja tiedän nyt paremmin minkälaisiin toimiin minun on ryhdyttävä voidakseni viljellä edes osan omasta ruuastani.

Väitän että kotikyläni on ollut Etelä-Suomen kuivimpia ja vettä on tullut niin vähän, etten ole oikeasti halunnut edes puhua koko asiasta, sillä kiihdyn samalla sekunnilla. Jokainen saunanlämmitys ja kastelu on tehty tuskanhiki otsalla: "Riittääkö vesi?" Toistaiseksi se on riittänyt, koska olen karsinut kaikesta mistä olen voinut.


En ole siis pystynyt kastelemaan kaikkia viljelyksiäni. Olen jakanut vettä ruukuissa kasvaville köynnöspavuille, yrteille ja tomaateille sekä lavoissa kituuttaville kurpitsoille. Suuremmasta kaivosta vettä olisi ehkä riittänytkin, mutta oma kaivoni on pieni ja siihen kerääntyy vettä vain vähän kerralla. Koska kaivo on minulle elinehto, olen joutunut suosiolla siirtämään suurempia viljelysuunnitelmia taas seuraavaan kauteen.


En ole kuitenkaan vaipunut tavoitteeni kanssa epätoivoon, päinvastoin. Joudun kuntani määräysten takia liittymään ehkä jo ensi kesänä kunnan vesiverkkoon ja silloin kasteluvettä on aina saatavilla. Kuivuus sai minut näkemään tässä minulle hyvin kalliissa pakotteessa hyvätkin puolet.

Ilman vettä, ei ole viljelyä ja on hyvä jos veden saamiseksi on useita tapoja. Aion tietenkin kerätä sadevettä ja käyttää kaivoni vettä kasteluun myös jatkossa, mutta jos samanlainen kuiva kesä toistuu, en ole pulassa kunnan veden takia.

Samaa monipuolisuuden ajatusta aion soveltaa myös viljelyyn. Ei vain kasvatettavissa lajeissa, mutta myös viljelytavoissa. Jos joku menetelmä pettää, jotain muuta on varalla.   

Tänä kesänä on ollut aivan mahdotonta saada esimerkiksi mikään pysymään hengissä kohopenkeissä. Tilanteen pelasti ruukkuviljely ja syvemmällä maassa elävät kasvit. Ruukut pystyin tarvittaessa vaikka siirtämään varjoon tai upottamaan vesisaaveihin. Entuudesta tiedän myös minkälaiset astiat pitävät parhaiten kosteuden sisällään.


Nyt kun lienee selvää, etteivät ääriolosuhteet lopu Suomessa tähän, olen entistä enemmän alkanut kiinnostumaan kasvihuoneviljelystä, joka tasaisi äkillisiä muutoksia säässä. Tulevaisuudessa omalla pihallani tullaan näkemään mahdollisimman monenlaisia kasvuympäristöjä, isompi ja pienempi kasvihuone, avomaalla oleva kasvimaa, kohopenkkejä, ruukkupuutarha ja tietenkin paljon pensaita ja puita. Järkeilen että edes näin joku onnistuu. Ja jos ei onnistu, voi satoa onneksi paikkailla metsän antimilla

Terveisin Stella

Huomasit ehkä pienet muutokset blogin ulkoasussa. Jatkossa kotitarveviljelyyn ja keräilyyn liittyvät kirjoitukset löytyvät yhdestä paikasta. 

Inspiroidu vihreämmän elämän remontista ja ryhdy Kummitustalon kirjekaveriksi!
Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä

SHARE:

13 kommenttia

  1. Yksi kuivaa kesää pelastava ja kastelun tarvetta vähentävä asia on ollut meillä viherkatteem käyttö. Varmasti tuttu asia, mutta tulipahan mieleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, auttaa paljon. Tänä kesänä on ollut vaan ongelmia kun minulla ei oikeastaan ole ruohonleikkuria eikä edes leikattavaa kohtaa pihalla. Käytin niitettyä heinää, jossa oli ihan liikaa rikkojen siemeniä :D

      Poista
  2. Heikku puhuu asiaa! Kateviljelyn lisäksi tulee mieleen syyskylvö - silloin siemenet saavat hyödynnettyä kevätkosteuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyskylvö olisi varmasti tänä vuonna toukokuussa auttanut. Tämä oli tosin kasvimaani ensimmäinen kesä.

      Poista
  3. Allekirjoitan tuon monipuolisuuden tarpeen, sillä ensi kesä voi taas olla ennätyskostea tai ennätys tuulinen tai myös ennätyskuiva..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, nämä ennätyskelit eivät ole loppumassa :(

      Poista
  4. Meillä eniten taisi kärsiä juuri kasvihuoneen asukit, vaikka toinen kasvihuone on osittain syreenikaaren alla ja kasvit ovat saaneet joka toinen päivä runsaasti vettä - meillä oma porakaivo pelasti kesän. Mutta, kasvihuoneissa tosiaan on ollut ihan mahdotonta. Se kuumuus niiden sisällä on ollut kaikista kikkailuista huolimatta liikaa. Toisessa kasvihuoneessa ei ole edes kattoa toisella puolella (myrsky vei paneelit)ja kaikki lävet ovat olleet auki, kasvihuoneita on suojattu pimennyskankaillakin, mutta ei.. kun sisällä lukemat on kuin huonosti lämmitetyssä saunassa, kasvit ei jaksa tuottaa. Meillä noin puolet tomaateista kukki hurjasti, mutteivat jaksaneet tehdä tomaatteja. Myrkikurpitsat myös kukkivat kuin mielipuolet, mutta ainuttakaa kurpitsaa ei tullut. Monikurkut kasvoivat suoraan keltaisiksi, vaikka saivat vettä tiuhaan tahtiin ja inkamaissit kasvoivat niin pitkiksi, että tila loppui kesken, mutta pölyttäjät ei tainneet kyetä pölyttämään siinä kuumuudessa ja maissitähkiä taitaa tulla vain pari. Täällä ollaan mietitty paljon tätä kuivuutta ja kasvihuonehaastetta, mutta konstit loppuivat kesken :( Noissa kasvatuslaatikoissa, joissa on 50cm multapohja, kasvit kesti kohtuullisen hyvin, koska sitä vettä oli saatavilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu olen kuullut että varsinkin pienissä kasvihuoneissa on ollut tänä vuonna tuskaa. On kyllä vaikea suunnitella kasvien kasvatusta kun näköjään pitäisi osata varautua kaikkeen lumimyrskystä tropiikin helteisiin.

      Poista
  5. Mielenkiintoista pohdintaa. Millainen on hyötytarhasi luonnollinen kasvualusta? Onhan se tontin muhevimmalla ja kosteimmalla paikalla? Mikään kastelu ei auta jos pohjamaa on moreenia mistä vesi livahtaa nopeasti läpi. Onko kaivossasi keväisin enemmän vettä? Me pumppaamme kalliolle nostettuihin suuriin säiliöihin vettä keväällä silloin kun sitä kaivoon tulee nopealla tahdilla. Sieltä sitten laskettelen tankeista veden kesän aikana kasveille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienellä tontilla ei oikein voi valita mihin kasvimaan perustaa. Tonttini toinen pää on hiekkaista kivikkoa ja toinen missä nyt kasvatan, kivistä savikkoa ohuen hiekkapedin alla. Vettä on ympäri vuoden tasaisen vähän. Lähistöllä kasvaa suuri koivu, jonka olin ajatellut säilyttää mutta nyt mietin auttaisiko koivun kaataminen kaivoveden tasoon.

      Poista
  6. Me olemme eläneet kolmekymmentä vuotta oman kaivon vedellä. Olemme tulleet tulokseen, että veden käytöllä ei ole merkitystä kaivon vesimäärään kuin siinä mielessä, että jos yhdellä kertaa ottaa määrättömän määrän vettä kaivoata, niin kuivana aikana vesi hetkellisesti voi loppua ja uusi tulo on hidasta. Mutta muuten kaivon veden määrä riippuu pohjaveden määrästä, mihin muutaman ihmisen veden normikäyttö ei vaikuta käytännössä mitään, vaan veden määrä on riippuvainen säistä.

    Sen olemme myös huomanneet, että vaikein aika veden suhteen on keväällä ennen lumien sulamista. Se toki sitten jatkuu, jos lunta ei paljon ole. Tätä ongelmaa ei ainakaan täällä päin tänä keväänä ollut, vaan lunta oli runsaasti. Toisaalta usein niinä talvina, jolloin ei ole ollut lunta, on sataa lotkottanut silkkaa vettä, joka kaivojen kannalta ajaa saman asian.

    Meillä on kerran vesi kaivosta lähes loppunut. Silloin oli kaunis aurinkoinen syksy eikä vettä satanut. Sitten tuli yhtäkkiä aikainen talvi ja routa ja lunta. Silloin oli keväällä haettava juomavedet kunnan vesipisteestä. Pesuvedet sulatimme lumesta, jota olikin runsaasti. Kun kaivo meni ihan tyhjäksi, tilasimme tankkiautolla vettä. Ja vaikka sanotaan, ettei kannettu vesi kaivossa pysy, niin meillä auttoi. Vesi tosin solahti heti kaivon kautta maahan, mutta ilmeisesti kasteli mennessään maa-aineksen niin, että ulottui syvemmällä olleeseen pohjaveteen, josta sitten kapillaari-ilmiön mukaan vettä taas alkoi nousta kaivoon ja kaivoon tuli pohjavettä jälleen.

    VastaaPoista
  7. Olisi sinun mahdollista kerätä sadevettä tynnyreihin tai saaveihin keväällä lumien sulaessa vai valuvatko kattovedet sadevesiviemäriin?

    VastaaPoista
  8. Jep, meilläpäin ei myöskään satanut, kolmea pisaraa enempää koko kesänä. En kastellut mitään, tosin viljelyni ovat tosi vähäisiä. Nurmikon leikkuu oli tosi vähäistä, koska sekin pirulainen uhkasi palaa, mutta sen verran, että ensimmäisellä ajokerralla sain jonkinmoisen katteen levitettyä, toisella eli viimeisellä ajokerralla vahvistettua. Ja tuo sateettomuus teki sen, ettei se kate kadonnutkaan mihinkään vaan kuivahti paikalleen ja maa pysyi kosteana aika pitkään, mulla oli siis onnea matkassa aika paljon, ajoitus osui vahingossa ihan kohdilleen. Tarkka pitää tosiaan olla, ettei päästä siemenvaiheeseen mitään, millä aikoo kattaa. (en jaksa kirjautua)

    VastaaPoista

Blogger Template Created by pipdig