25 neliön koti

En tiedä mikä siinä on, mutta olen aina viihtynyt ja tuntenut oloni turvalliseksi pienissä tiloissa. En ole ikinä haaveillut kartanosta tai suuresta kyläkoulusta. Ehkä pidin lapsena liikaa yksinolosta omassa huoneessani, tuntui että tilaan mahtui koko maailma. Ensimmäinen oma asuntonikin oli vain 12 neliön kokoinen.

Haluankin näyttää teille mitä toimintoja pieneen talooni on tulossa nyt.


Olen remonttini ajan asunut mökkini "uudessa" osassa joka on noin 20 neliön kokoinen huone. Mahdun elelemään hyvin kolmen sopuisan koiran kanssa, mutta myönnän että tunnelma tiivistyy heti vieraiden saapuessa. Jatkossa tästä tilasta tulee puolilämmin työtila kaikelle luovalle ja sotkuiselle. Pärjäisin kyllä aivan hyvin ilman tätä osaa talosta.


Olen remontoinut talon vanhenpaa 50-luvun puolta varsinaiseksi lämpimäksi asuintilaksi. Tilaa tässä tulevassa kodissani on 25 neliötä, eli normaalin kaupunkiyksiön verran. Koko talo on siis 45 neliötä, eikä mökissä ole yläkertaa. Ennen remontin alkua vanhalla puolella oli enemmän ovia kuin nyt ja pienemmät ikkunat. Jatkossa tulen asumaan yhdessä yhtenäisessä J-kirjaimen muotoisessa tilassa. Toki WC on tietenkin oma huoneensa.


Tilaan mahtuu 160cm sänky, pari nojatuolia, kamiina, puuliesi, neliön kokoinen työtila, paikka pienelle jääkaapille ja pakastimelle, pöytä ja tuolit viidelle, työtaso, kahden levyn sähköliesi, tiskiallas, jonkun verran kaappitilaa ja muita kalusteita. Huonejärjestys on minulle tehty. En ole esimerkiksi omistanut sohvaa ja tavallista olohuonetta kymmeneen vuoteen.


Kylpyhuone on alle kahden neliön kokoinen ja sen rakennetta olen pohtinut blogissani aikaisemminkin. Pesuallas on uusissa suunnitelmissa vaihtanut paikkaa eikä sisälle tule tässä vaiheessa remonttia ollenkaan suihkua. WC rakennetaan kuitenkin niin, että esimerkiksi suihkukaapin lisääminen onnistuu myöhemminkin. Uuteen kylpyhuoneeseen saan suihkun tilalle vaikka oikean pyykinpesukoneen pulsaattorin tilalle, hurjaa.

Ja nyt vain toteuttamaan näitä suunnitelmia! Onneksi edessä on neljän viikon loma.
Mitä tuumaatte? Ahdistaako teitä pienissä tiloissa, vai ymmärrättekö tiiviin tunnelman päälle

Terveisin, Stella

Inspiroidu vihreämmän elämän remontista ja ryhdy Kummitustalon kirjekaveriksi!
Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä

SHARE:

20 kommenttia

  1. Pienet kodit <3 Nykyinen kotini on vanha "kotiapulaisensiipi", jonne muuttaessa arvioin tilaa olevan runsaasti plus40m2,kunnes mittanauhan kanssa oli pakko todeta, että ihan 32m2 tuntui itsestäni väljältä. Kyllä tämä on maksimi yhdelle naiselle ja koiralle tunteakseen olonsa kotoisaksi. Jos tila ei riitä voi vain todeta, että tavaraa on liikaa. Enkä oikein ymmärrä sitä, että kuivuvat vaatteet tms. elämän kesken eräisyys pitäisi piilottaa jonnekin kodinhoitohuoneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse pärjäisin tosi pienessä, jos ei olisi tilaa vievää harrastuksia (puuta, kangasta, koneita, lankoja). Se on jotenkin hassua että ihmiset ymmärtävät miksi kerrostaloasunnot ovat pieniä, mutta omakotitalon on oltava linnan kokoinen.

      Poista
  2. Itsekkin viihdyn pienemmässä tilassa. Meillä mieheni ja koiran kanssa noin 67 neliötä ja aina välillä ollaan keskusteltu että pienempikin riittäisi.aika tilava kaksio siis. Sitten kun lasten lapsia on kylässä ja porukkaa eneeemmän silloin tila tuntuu passelilta.Pojalla on pihalla oma mökki joka on noin 20-25 neliötä ja hyvin tuokin tuntuu viihtyvän. Mitä pienempi joutuu tarkempaan miettimään tavaroiden määrät ja jää ne mitä oikeasti tarvitsee. Tosin meilläkin vähän liikaa vaikka olenkin aika hyvä tuossa tavaran karsimisessa.
    Ei hirveästi tuohon lämmitykseen mene jos talo on pieni. Meillä kaksi pönttistä ja keittiössä puuhella, aika pitkälle pärjätään lämmittämällä niitä, tosin wc tilassa on sähköpatteri että kuivaa hyvin ja on lämmin.
    T.-HP-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse aina älähdän kun taloa tai asuntoa kaupataan sanalla "runsaasti säilytystilaa" siitä tulee aina se olo että kodit eivät ole meille vain tavaroillemme. Itse olen vähentänyt aika paljon omaisuutta, mutta jos pääsen syksyllä muuttamaan, pitää vähentää vielä lisää.

      Poista
  3. Tuo kuulostaa minun korviini ihan täydelliseltä pikku kodilta, on hauskaa että jaat näitä juttuja täällä! Minäkin olen aina viihtynyt parhaiten pienissä tiloissa, mitä pienempi tila sen kodikkaampi ja turvallisempi fiilis. Huoneeni lapsuuden kodissani oli pieni koppero, koska se oli alunperin isomman huoneen osa, joka jaettiin väliseinällä jotta pikkuveljeni ei menisi kaikkiin tavaroihini. ;) Sinne oli mukava vetäytyä lukemaan ja vaan oleilemaan, kun kaipasi rauhaa. Toisaalta olen joskus leikitellyt myös ajatuksella sellaisesta isommasta tilasta, jonka voisi jakaa hyllyillä ja verhoilla pikku huoneiksi. Esim. joku vanha varasto- tai teollisuustila. (Ei siis mikään tyylikäs loft-viritelmä, vaan sellainen vaan omanlainen.)

    Itse sanoisin silti, että tuo puolilämmin uudempi osa voi osoittautua hyväksi lisäksi kotiasi. Kun vaikka talvella et voi samalla tavalla hääräillä pihalla, niin sisäinen luova tila saattaa olla kiva. Meillä on vanhassa talossamme (siinä toistaiseksi vapaa-ajan kodissa) kaksi kerrosta ja yläkerta on huonommmin eristettynä kesähuoneena. Pienempi huone on varastona, jossa on tällä hetkellä ekovillaa ja yksi vanha kaappi. Isompi sitten minun kesähuoneenani, johon vetäydyn olemaan yksin.

    Nautinnollista lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sellaiselle sotkuiselle työhuonetilalle keskin kyllä käyttöä, varsinkin sellaiselle jonka saa oven taakse piiloon :D

      Poista
  4. Oon asunut 12, 16, 21 ja 29 neliössä yksin, 21, 29, 45 ja 58,5 neliössä kaksin. Lapsuuden 160 neliössä 6 hlön perheessä. Sukujen kesämökit vaihtelevat 25 neliöstä 450 neliöön. Oma nykyinen 58 m + parveke on sopivin. Ahtaus ei ole mukavaa. Kesällä jättihuvila on ihana, mutta yhtä hyvin riittää tavallinen kompakti hirsimökki. Sen verran pitää kodissa olla tilaa, että mahtuu kunnolla leipomaan ja että pianolle on akustisesti riittävä tila. Pitää olla oma huone/hlö. Muuten kärvistellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heti kun asuu toisen kanssa tilaa tarvitsee kyllä enemmän, ainakin minun on pakko saada olla välillä "yksin". Uskon että piano tarvitsee oman tilansa :D

      Poista
  5. Mä oon kovasti miettinyt myös sitä, voisinko asua pienessä talossa. Oon tullut siihen tulokseen, että käsityöihmisenä tarvitsen tilaa. Sekä tarvikkeiden varastoinnille, että niiden projektien levittämiselle. Sähän olet myös käsityöihminen. Miten oot ratkaissut tarvikkeiden varastoinnin, vai ostatko esimerkiksi lankaa vain sitä mukaan, kun aloitat uusia projekteja?

    Oon lukenut blogiasi pitkään ja perustin ihan hiljattain omankin. Pohdin tätä aihetta siellä juuri tänään. Ajattelin, että sua tai lukijoitasi voisi kiinnostaa käydä kurkkaamassa, kun samoista aiheista selvästi olemme kiinnostuneet. Toivottavasti et pahastu tästä pienestä mainonnasta :)

    https://taivasranta.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä käsityötarvikkeet ovat suurin murheenkryyni. Kun välillä mietin jopa asuntoautoa asumismuotona olin valmis muokkaamaan harastustani pienempään suuntaan, esim. piirtäminen ja maalaminen ei vie niin paljon tilaa ja tosiaan lankojakin voi olla maltillisesti. Yhdessä muutossa luovuin säkkikaupalla hamstratuista kierrätyskankaista ja vieläkin minulla on arkullinen kankaita, ja muutamia ikeakassillisia lankoja. Ei auta kuin tunkea jonnekin sängyn alle... nyt ne ovat vielä väliaikaisvarastossa.

      Poista
    2. Minä olen käyttänyt tämän päivän yrittämällä tehdä kotia talonpuolikkaaseen ja todennut käsitöiden harrastamisen hirveäksi ongelmaksi. Niin valtava määrä hamstrattua matskua, joka ei enää mahdu mihinkään. Jos jaksaisin, pistäisin pystyyn käsityötarvikekirppiksen.

      Sun suunnitelma näyttää toimivalta, ja ymmärrän hyvin olohuoneen tarpeettomuuden.

      Poista
  6. Lukaisehan Gaston Bachelardin Tilan poetiikka. Siinä pohditaan viehtymystä pienniin pesämäisiin asumuksiin.

    Omista kodeista kaikkein tärkein ja toimivin oli 27 neliötä, siihen mahtui kaikki tarvittava.

    -Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, pitää tutustua. Olen itse myös huomannut pitäväni siitä että asun yhdessä tilassa, kaipa se luo turvallisuutta kun näkee kodin kaikki nurkat kerralla, ehkä jotain ihmiseen sisään rakennettua sekin.

      Poista
  7. Itse olen pienimmillään asunut opiskeluaikoina 20 neliön yksiössä, ja siellä asui lisäkseni vieläpä viisi jyrsijää tilavine häkkeineen sekä osa-aikakoira :)

    Oman talonetsintäprosessini aikana kävin katsomassa useita eri kokoisia taloja. Kaikkein viihtyisämmäksi koin oloni pienissä, noin 50-60 neliön mummonmökeissä, vaikka lopulta päädyinkin ostamaan melko keskiverto-rintamamiestalon kokoisen torpan. Minulta vei jonkin aikaa oivaltaa, että mieleni yhdisti kodikkuuden nimenomaan talojen kompaktiin kokoon, samoin kuin joissakin selkeästi isommissa (isoin katsomani talo taisi olla 120 neliötä) taloissa tunsin oloni jotenkin kolkoksi.

    Täytyy silti myöntää, että aikuisikäni yksiöissä ja kaksioissa asuneena koen plussaksi sen, että minulla on nyt useampi makuuhuone. Erillisen harrastustilan organisoiminen yhteen makuuhuoneista kuuluu minullakin suunnitelmiin. Silti, jos joutuisin rakentamaan kokonaan uuden talon, se olisi ehdottomasti alle 50 neliöinen minitalo. Olen tämän taloprojektini aikana herännyt yhä enemmän kyseenalaistamaan nykyisiä kulutus- ja asumisnormeja, ja vaikka itselläni tilaa onkin, aion silti tulevien remonttien yhteydessä haastaa itseäni tietoisesti pohtimaan, voisiko vähemmän sittenkin olla enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tuli taloa etsiessä monessa näytössä pala kurkkuun suurissa taloissa, koin niin vahvasti ettei ne olleet minua varten ja miten kurjana siellä haahuilisin suurissa huoneissa. Lapsiperheille sopivia, ei minulle. Tässä pääkaupunkiseudulla pikkuruisia mökkejä on ollut myynnissä tooooosi vähän.

      Poista
  8. Terkkuja 45m2 harmaasta torpasta :) talvella joskus kaipaisin lisähuonetta vieraiden kestittämiseen, mutta lähinnä tarvitsisin lämmintä säilytystilaa. Mikrotilalla on paljon tarvikkeita jotka vaatisivat hiiretöntä lämmintä säilytystilaa (esim mehiläiskalustot, valjaat yms)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tuosta 45 neliöstä puolet saa olla juurikin epäesteettistä outoa lämpimähköä säilytystilaa. Välillä mietin että pitääkö minulla olla jotenkin mahdollisuus ottaa vieraat paremmin huomioon, sitten laskin että minulla on viime vuosina käynyt yövieraita kaksi kertaa :D En ota paineita.

      Poista
    2. Mulla on ollut tähän asti saunatupa vieraille, mutta nyt sitä ei voi käyttää :/ mutta eipä niitä vieraitakaan talvella pahemmin ole.

      Poista
  9. Olen asunut pienessä yksiössä ja alivuokralaisena yhdessä pienessä makuuhuoneessa. Hyvänä pidin sitä, että todella nopeasti sai siivotuksi koko kämpän. Mutta oikeasti viihdyn laajoissa tiloissa ja laajoissa maisemissa. Unelma olis kaksvooninkinen pohojalaastalo keskellä peltoaukeaa ja puut todella kaukana :) En siis ole Pohjanmaalta, mutta rakastan laajoja näkymiä ja rannattomia ulapoita. Tavaraa en taloon kaipaa, vaan sisälläkin saisi olla avaraa ja väljää.

    VastaaPoista
  10. Täytyy tähän todeta, että toisinaan pienet tilat vaativat kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa, kun asujia on enemmän. Asumme 60 neliössä - kaksi aikuista ja kaksi teiniä. Käytössä on kaksi huonetta ja keittiö, pesutilat tosin löytyy kellarista. Joskus kaipaan omaa rauhaa ja sitä nämä neliöt eivät tarjoa, mutta tällöin tuleekin lähdettyä helposti ulos. Uskon, että hyvä henkilökemia on kuitenkin oleellisin asia siinä minkälaiset asuinneliöt riittävät. Pienissä tiloissa toiset on pakko ottaa huomioon, halusi tai ei, toisaalta myös lähestyminen on mutkatonta, kun kaikki eivät ole linnoittautuneina omiin huoneisiinsa.

    VastaaPoista

Blogger Template Created by pipdig