Pienempiä taloja ja suurempia pihoja kiitos!

Kaupungissa kerrostalossa asuva työkaverini tuskaili kahvipöydässä kesän menevän ohi liian nopeasti, eikä sitä oikein saa aikaiseksi lähteä työpäivän jälkeen nauttimaan auringosta. Lause muistutti minua elämästä, josta olen itse onnistunut pääsemään eroon.


Olen pyrkinyt järjestämään arkeni niin että en kaipaisi rinnalle kesämökkiä maalla, kuntosalijäsenyyttä tai ohjattua joogatuntia. Haluan tavallisen arkeni olevan niin ihanaa, ettei minun tarvitse lähteä erikseen suorittamaan rentoutumista tai tässä tapauksessa KESÄÄ.

Oikopolku parhaaseen kesäfiilikseen on ollut ehdottomasti oma piha!

Koska mökkeröni on pieni, eikä siellä ole mukavuuksia, vietän työpäivänäkin ulkona helposti neljästä viiteen tuntia. Käyn koirien kanssa kaksi tai kolme kertaa päivässä lenkillä, ravaan ulkohuussissa ja saunalla, kokkaan kesäkeittiössä, pyöräilen työmatkoja ja touhuan puutarhassa. Lasken kaikki nämä toimet hyviksi kesäaktiviteeteiksi ja saan todellakin nauttia hyvistä ilmoista, jotka tosin juuri nyt ovat vähän liian kuumia.


Piha on asumismuodossani parasta ja pelkään menettäväni kosketuksen vuodenaikojen vaihteluun, sitä kukaan kun talooni tulee lisää mukavuuksia.

Talvella eräs herra naureskeli junassa kamppailulleni toppahousujen kanssa: "Ei siellä nyt noin kylmä ole". Tajusin pukumiehen kävelleen ulkona sinä aamuna vain parin metrin matkan suuresta talosta valmiiksi lämmitettyyn autoon ja parkkipaikalta junaan. Minä olin sinä aamuna tehnyt lumityöt, istunut pariin otteeseen ulkohuussissa, pessyt naamani kylmässä saunassa, kantanut vettä, lenkittänyt koirat ja polkenut pakkasessa asemalle. Tunsin eläväni Siperiassa, hän ehkä Karibialla.


On surullista, että jopa meillä Suomessa monet elävät elämänsä olematta kovinkaan paljon kosketuksissa luonnonvoimien kanssa. En väitä että oma tilanteeni tekisi välttämättä ketään muuta onnelliseksi. Väitän kuitenkin, että vietämme ihan liian paljon aikaa sisällä, koska kotimme ja arkemme ovat sellaisia ettei ole syytä mennä ulos. Minä hommasin pienen talon ja ison pihan, koska halusin viettää enemmän aikaa ulkona.

Alla olevassa videossa on hyvin esitetty yksi näkökulma siihen, mitä suuret tiiviit kotimme meille tekevät. Itse uskon syvästi siihen, että luonnosta vieraantuminen aiheuttaa myös paljon laajempia ongelmia.



Terveisin, Stella

Mitä ajatuksia sinulle aiheesta heräsi? Vietätkö aikaa riittävästi ulkona?

Inspiroidu vihreämmän elämän remontista ja ryhdy Kummitustalon kirjekaveriksi!
Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä.

SHARE:

28 kommenttia

  1. Mä eilen just mietin ihmisten elämiä ja kuinka voimakkaasti asuinpaikka vaikuttaa arjen sisältöön. Minusta ei ole kerrostaloeläjäksi. Olwn kokeillut ja masentunut (ehkä siihen oli muitakin tekijöitä mutta koen että yksi syy oli asumismuoto). Vaikka voi se jollekin muulle olla oikea valinta. Kiitos blogistasi, sitä on mielenkiintoista lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kokeillut kerrostaloelämää ja molemmilla kerroilla olen sairastunut masennukseen ja toiminnallisiin vatsavaivoihin. Tästä tiiviisti asumisesta ja sen ongelmista olen ajatellut joskus kirjoittaa ihan oman juttunsa. On siitäkin vähän liikaa sanottavaa.

      Poista
  2. Muistan sen tunteen vielä hyvin kun viisi vuotta sitten muutimme pienkerrostalosta omaan mökkiin.
    Mietin pitkään että jokaisen pitäisi saada kokea joskus miltä tuntuu kun on oma piha.
    Sitä oikeastaan siinä yhteydessä tajusi luonnon merkityksen, jos sitä ennen ei samlla lailla ymmärtänyt.
    Se mahtava onnellisuuden fiilis mikä siitä seurasi. Eikä se mihinkään ole kadonnut. Uskon vahvasti luonnon parantavaan voimaan monessa asiassa. Meillä on niin upea luonto nautittavaksi.
    HP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Itse toivoisin suuresti että lähiluontoa jätettäisiin myös kaupunkeihin sisälle, eikä niin että pitää lähteä oikein bussilla ulkoilemaan luontoon. Minäkin toivon että kaikilla olisi mahdollisuus jos ei omaan pihana, niin kuitenkin paikkaan luonnossa.

      Poista
  3. Muutin tontilleni kuusitoista vuotta sitten. Koko tämän ajan on huomioni kiinnittynyt siihen, että kesäisin pihoilla näkee ihmisiä vain niissä taloissa, joihin asujat ovat muuttaneet muualta. Voihan se olla, että maanivlijelijät saavat ulkoilusta tarpeekseen työnsä myötä, mutta enemmistö alkuasukkaista ei ole maanviljelijöitä. Ehkä pihasta, luonnosta ja ulkona olemisesta osaa nauttia enemmän, jos se ei ole ollut koko elämää itsestäänselvyys?
    Ajan kulun hahmottaminen on tosiaankin aika erilaista eri olosuhteissa. Kuulosti hullulta, että jonkun mielestä kesä kuluu liian nopeasti. Tämä kesä on ulkoihmiselle ollut hurjan pitkä. Kesäkuun lopussa oli takana jo kaksi kuukautta kuumaa kesää ja sain itseni kiinni haistelemasta syksyn merkkejä. :D

    Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu myös että kevät oli lyhyt mutta kesä pitkä :D Olen syksyihminen. Omassa naapurustossa tuntuu olevan minun tapaisia aina-pihalla-tyyppejä ja sitten niitä joista ei näy pihaustakaan. Odotan kyllä innolla lokakuuta kun kaikki siirtyvät sisälle ja saan hyppiä saunan jälkeen tontillani vähissä vaatteissa ihan vapaasti.

      Poista
  4. Mullekaan ei kerrostalo asuminen sovi, mutta omassa elämäntilanteessa muut vaihtoehdot on todellakin kiven alla. Oon paininut sen asian kanssa jo seitsemän vuotta. Pelkällä opintotuella kun ei voi asuntolainaa ottaa, ja vuokratarjonta on tosi niukkaa. Vielä kun pitäisi olla lähellä koulua, ettei tarvitsisi autoa, ja opintotuella ja asumistuella maksettavissa oleva vuokra. Haaveilen, että löytäisin sellaisia kavereita, joiden kanssa voisi yhdessä vuokrata vaikka vähän isommankin omakotitalon. Onneksi sentään vanhemmat asuu sen verran lähellä omakotitalossa, että pääsen sinne viikonloppuisin ja kesäisin puutarhahommiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurkkaappa alla kirjoittaneen kerrostaloasujan kommentti.
      Asuminen on kyllä (varsinkin Etelä-Suomessa) tehty tolkuttoman kalliiksi. Noita kavereita kannattaisi ehkä ihan itse etsiä aktiiviseksi, olen huomannut että esim. fb-ryhmissä heiluu samanhenkistä porukkaa tai ehkäpä joku superryhmästä Pelastetaan vanhojen talojen naiset -kaipaisi alivuokralaista. Itse asuin erään toisen perheen yläkerrassa 7 vuotta ja se toimi meillä tosi hyvin.

      Poista
  5. Kirjoitat täyttä asiaa. En voisi olla enempää samaa mieltä.

    VastaaPoista
  6. Itse elelen aika samanlaista elämää, siellä kerrostalossa tosin. Tai no ei ole ulkohuussia eikä lumitöitä, mutta yli puolet vuodesta on parveke täynnä viljelyksiä, palstalla kevät, kesä ja syystyöt, lisäksi villivihannesten, marjojen, kasvien, sienten ym. keräys.
    Töihin liikutaan pyörällä tai jalan. Kesällä uidaan ja patikoidaan, talvella luistellaan ja hiihdellään. Käydään ehkä pilkillä.
    Ei ole varaa eikä halua ottaa asuntovelkaa ja mahdollista hometaloa, joten siksi näin :)
    Silti voi elää paljon ulkona. On pikemminkin ehkäpä asennekysymys kuin asumiskysymys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti! Olet varmasti oikeassa! Itse huomasin Helsingissä asuessani että oli välillä ihan muutamasta kilometristä kiinni, miten paljon luonnossa pystyi arjessa liikkumaan. Kaikilla seuduilla se ei ollut mahdollista, joillakin alueilla juuri noin kuin kuvailit.

      Poista
  7. En ole vähään aikaan ehtinyt istahtaa kunnolla blogeja lukemaan, olipa ihana lukea täältäkin useampi postaus kertaheitolla! (Kauniit nuo edellisessä postauksessa esittelemäsi lattiat muuten! Tosi varteenotettava vaihtoehto tuonne meidän yläkertaankin...)

    Ajatuksia herättävä kirjoitus, ja tuo video oli pysäyttävä. Muistan itsekin vielä kerrostaloajoiltani nuo fiilikset siitä miten "kesä menee ohi" ja "ei saa aikaiseksi nauttia". Kontrasti nykyiseen on hämmentävä, kun valtaosa päivän askareista sijoittuu kelillä kuin kelillä ulkosalle. Vaikka kaupungissakin ulkoilin paljon (tähän on onneksi Tampereella ihan keskusta-asujillakin hyvät puitteet), niin oli se vaan kovin erilaista, kun ulos piti lähtemällä lähteä ja esimerkiksi säätilasta sai usein hyvän tekosyyn jäädä sisälle. Mutta mutta... Kuten iive tuossa yllä kirjoitti, tässäkin asiassa se on varmaan pitkälti asenne, mikä ratkaisee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asenne ratkaisee varmasti. Kaikilla ei ehkä vain riitä itsekuria ja tahdonvoimaa lähteä ulos. Ilman koiria olisin itsekin kaupungissa viettänyt paljon enemmän aikaa sisällä.

      Poista
  8. Kerrostaloasujalle puutarhapalsta ja kaupungin iso puistoalue, johon on jätetty luonnonmukaisia alueita, on pelastus, että pääsee ulos rauhoittumaan. Ulkona on ihana olla. Jos olisi oma piha, varmaan nukkuisinkin kesät ulkona. Toivoisin löytäväni otsikon mukaisesti pienen talon ja ison pihan, mutta niitä ei olekaan kovin paljon tarjolla. Lisäksi pankki oli sitä mieltä, että kerrostaloon laina onnistuu helposti, mutta vanhempaan taloon, jossa olisi se piha, ei. Asuntokaupoille ei yleensä mennä ostamaan pihaa ja puutarhaa ja talo tulee vasta sen jälkeen. Siinä mielessä olen vähän omituinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata luovuttaa! Pankkien suhtautuminen voi vaihdella ja muuttua. Itse sain lainan arvottomaan taloon tekemällä kirjallisen selvityksen tarvittavista kunnostustöistä ja niiden budjetista itse tehtynä. Kauppahinta vastasi pelkän tontin arvoa, joten kaipa pankki ajatteli että tontit ovat tässä pääkaupungin kupeessa riittävän hyvä sijoitus. Kyllä vanhoihin taloihin saa lainan jos hinta on kohtuullinen!

      Poista
  9. Olen asunut elämäni puoliskot aika tasan kerrostalossa ja omakotitalossa, tällä hetkellä en muuta kuin omakotitaloasumista voisi ajatellakaan.Olen ulkotöissä ja se on kyllä kivaa näin kesällä, ei mene kesä ohi. Joudun huonojen kulkuyhteyksien vuoksi olemaan kauneimman kesän ajan eli reilu kaksi kuukautta viikot kaupungissa ja kerrostalossa. Töitten jälkeen rötkähdän sohvalle ja tuijotan illan telkkaria. Kotona, omakotitalossa täällä maalla,käyn juttelemassa kasveille ja kukille ja jatkan ulkoelämää, telkkaria en edes omista. Minusta ainakin kerrostalo tekee passiivisen olennon.Onnekseni on oma piha, metsä ja luonto lähellä, pelto alkaa portilta.Näkee vuodenajat ja tuntee ne juurikin toppahousuissa huussissa tai vaatteitta pihalla kesäaikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minustakin kerrostaloelämä passivoi, mutten uskaltanut sitä tuohon kirjoittaa, koska mielipide on kärjistetty. Minulle kaupungissa ei ole mitään kivaa tekemistä :D

      Poista
  10. Hei! Täälläkin kaikki asumismuodot on kokeiltu läpi. Enää en voisi asua muualla kuin omakotitalossa. Asun isossa talossa pienellä tontilla mutta asun lähes ulkona keväästä pitkälle syksyyn. Talven horrostan sisällä takkatulen ääressä. Myin autoni pois vuosia sitten ja pyöräilen läpi vuoden. Toppahousut on luotettava toveri. Kyllähän meillä suomalaisilla on hyvin asiat, voi valita melko vapaasti miten elelee. Nautitaan kukin omista valinnoista
    -apris-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, onneksi voimme itse valita!!! Se on tämän blogini ydinajatus, toivon että ihmiset uskaltaisivat luottaa omiin haaveisiinsa ja lähteä toteuttamaan niitä, vaikka ne poikkeaisivatkin "normista".

      Poista
  11. Löysin tämän blogin eilen ja luin heti monta juttua. Ihana ajatusmaailma sinulla ja inspiroiduin teksteistäsi. Tällä hetkellä joudun vielä olosuhteiden vuoksi asumaan rivitalossa, mutta vuokrasin 1,5 v sitten mökin, johon pääsen järven rannalle touhuamaan pienen kasvimaan kanssa ja lepuuttamaan sieluani. Ihania kesäpäiviä sinulle :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet rivitaloasunnothan ovat melkein mukavampia kuin keskelle tonttia tökätyt suojattomat talot. Ihanaa että sinulla on mahdollisuus myös luonnon rauhaan.

      Poista
  12. Aivan rrrrrakastan tätä uuden blogisi ilmettä! Ja sisällöstä puhumattakaan. Seuraan ihaillen elämäntyyliäsi, se on niin inspiroivaa ja herättelevää. Meillä on myös koettu kerrostalolähiöelämä, ja siinä ei vaan ollut tarpeeksi sisältöä meille. Oma piha on aivan korvaamattoman ihana asia. Itse toivoisin saavani vielä siitepölyallergiat paremmin kuriin, niin sekään ei rajoittaisi moninaisia pihapuuhasteluja. Tsemppiä sinne projektin keskelle, toivottavasti tää helle pian hellittää.........

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heini. Visuaalinen muutos on juu ollut iso, nyt alan itse jo tottua :D

      Poista
  13. Olen asunut 30 vuotta kerrostaloissa ja nyt 30 vuotta maalla - olisko tää nyt sitte omakotitalo...? Kaipaisin kyllä vähän pienempää pihaa. Perfertionisti minussa haluaisi järjestelmällistä pihaa, mutta tätä lääniä (3 hehtaaria) on täydellisen mahdoton hallita ja sitten tulee plääh, en viitti mitään -olo. Työmäärä on aivan tolkuton pihalla ja pellolla (siis emme viljele myyntiin, mutta kotitarpeiksi), saas katsoa kauanko jaksamme. Miehen voimat ja tekniset taidot ovat aivan välttämättömät, jo esimerkiksi puiden kaataminen ja pilkkominen talvilämmitykseen olisi minulle mahdotonta, kun en takuulla koske moottorisahaan, kirves nyt kyllä pysyy käsissä, mutta niin hidasta sekin homma on, että kaikki kevätkuukaudet saisin klapeja hakata, jos se minun varassani olisi. Vanhassa talossa myös koko ajan hajoaa jokin - vaikka kaivon vesipumppu. Jos jokaiseen hommaan pitäisi maksullinen työntekijä tilata, eivät rahat riittäisi mihinkään. Lisäksi mieluiten kävelen tiellä, joten suuntia on tasan kaksi, kun lähtee lenkille. Usein ajan autolla kaupunkiin kävelemään, että näen vähän jotain muutakin. Sinänsä kyllä tykkään asua maalla - niin kauan kuin saan ajaa autoa ja pääsen täältä pois säännöllisin väliajoin. Ja niin kauan kuin mies pysyy terveenä ja vahvana ja tekee kaikki voimia vaativat hommat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onhan isoissa pihoissa ja taloissa haastettakin. Itse pidän siitä että maalla oman mökin kanssa saa päättää mitä tekee ja mitä jättää tekemättä. Oma pihani on hyvin luonnontilassa ja ei vaadi näin hoitoa :D Inhoan kerrostalossa ja kaupungissa sitä että naapurit valittavat heti jos nurmikko on leikaamatta ja eteen saattaa tulla turhiakin remontteja kalliilla hinnalla vain siitä syystä että taloyhtiö päättää.

      Poista
  14. Olen 'riehunut' eli tehnyt hommia pihalla näillä helteilläkin, mutta välillä on pakko olla varjossa. Toisaalta ensi viikolla alkaa työt, joten on pakko saada nauttia pihapiiristä siihen asti. Kaupungissakin viihdyn ihan kohtalaisen hyvin, mutta pääasiassa nautin siitä, että saan säännöllisesti vaihtaa maisemaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahden elämäntyylin yhdistelmä on varmasti toimiva. Ehkä päädyn itsekin joskus sellaiseen ratkaisuun :D

      Poista

Blogger Template Created by pipdig