Osittainen omavaraisuus on pienituloisen palkankorotus

Olen koko kevään ja alkukesän pohtinut tapoja valmistautua ensi vuonna eteen loikkaaviin muutoksiin päivätyössäni. Tuloni tippuvat 600e kuukaudessa, kun muutamia vuosia kestänyt sijaisuuteni päättyy. Jäljelle jäävä summa riittää juuri ja juuri peruselämiseen, muttei yhtään mihinkään ylimääräiseen. Mietin tosissani olisiko minusta sivutoimiseksi yrittäjäksi ja saisinko sitä kautta raavittua kasaan muutaman satasen kuukausittain. Tutustuin luoviin monitoiminaisiin Sonjaan ja Anuun kuullakseni heidän kokemuksiaan yrittäjyydestä. Pitkän pohdinnan jälkeen jouduin toteamaan ettei oma firma mahdu arkeeni juuri nyt.

Päätin antaa itselleni kuitenkin toisenlaisen palkankorotuksen!


Suurimpia kulueräni on ehdottomasti ruoka (ja koirat), eikä esimerkiksi asuntolaina. Gluteeniton kasvisruoka ei ole halpaa ja olen elänyt remonttiajan eineksillä. Kuvittelin itseni hiki hatussa huhkimassa päivätyön jälkeen iltaisin ja viikonloppuisin vielä lisää töitä yrittäjänä, saadakseni rahaa, jonka hyvin todennäköisesti käyttäisin juuri ruokaan. Voisiko tuosta yhtälöstä vain yksinkertaisesti poistaa yhden vaiheen, voisinko viljellä osan ruuastani itse? Silloin säästyisin kaikilta yrittäjyyden harmeilta, minun ei tarvitsisi myydä ja tyrkyttää kenellekään mitään ja vuorokauteen voisi jopa jäädä tunteja nukkumiselle.

Voisiko osittainen omavaraisuus olla pienituloisen palkankorotus?


Joku saattaa siellä naureskella romantisoidulle idealleni oman ruuan viljelystä, mutta olen aikaisemminkin saanut paljon turvaa tiukkoina aikoina kasvimaani sadosta. Viljelyharrastukseni on aina ollut tavoitteellista. Menestyvää hyötypuutarhaa ei kuitenkaan rakenneta hetkessä ja tuntuu että olen joutunut aina muuttamaan, ennen kuin maa on alkanut kunnolla tuottamaan. Toivon että tällä kertaa on toisin.

Päätös hyötypuutarhan kehittämisestä tuntuu minulle yrittäjyyttä luonnollisemmalta tavalta turvata toimeentuloani. En kuvittele että omien kasvisten, marjojen ja hedelmien viljely on pienellä pihalla mitenkään helppoa, mutta olette ehkä huomanneet ettei helpot projektit oikein innosta.


Onko linjoilla muita suuremman skaalan kotitarveviljelijöitä? Kuulisin mielelläni ajatuksianne ja olisi mukava vierailla puutarhassa, josta riitää satoa koko talveksi.

Lue myös:
Kolme herkkukasvista joita kannattaa viljellä
Miten teet kasvimaaviljelystä taloudellisesti kannattavaa
Näin perustin kasvimaan puoli-ilmaiseksi

Terveisin, Stella

Inspiroidu vihreämmän elämän remontista ja liity Kummitustalon kirjekaveriksi


Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä.
SHARE:

28 kommenttia

  1. Hei, meillä riittää omat perunat, porkkanat, sipulit, punajuuret ym. Koko talven. Meitä 4hlö perhe, ja viljely tapahtuu KÄSIN! Tosin meidän mummun kotitilalla, ihan pelolla että sinänsä ei ole tilanpuutteetta. Ja samassa paikassa on 30-luvulla tehty maakellari, jossa juurekset säilyy hyvinä. Rohkeasti vaan kokeilemaan, ja meillä ainakin perunan siemen otetaan edellisvuoden sadosta, ja idätn saunassa kuten jo isoisovanhempani tekivät. Muut siemenet sitten ostetaan..
    mehut keitellään itse, sienet talteen syksyllä, ja marjat myös. Säästää kyllä pitkän pennin, vaikkei nyt rikkaaksi tee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu rikkaus ei minullakaan ole tavoitteena vaan ruokakulujen pienentäminen ja turvallisuuden tunne. Minullakin on onneksi maakellari, muttei mitään hajua miten se toimii. Loukku on täynnä hajonneita purkkeja, mutta pakkasen sijaan syyllisiä voivat olla myös lähistön lapset. Paikka on ollut tyhjillään muutamia vuosia ennen muuttoani. Ajattelin laittaa ensi talveksi jotain maakellariin kokeeksi ja katsoa miten ne säilyvät.

      Poista
  2. Sama tavoite täälläkin :) Suurimmat haasteeni omavaraisuuden kehittämisessä ovat tällä hetkellä maakellarin ja ajan puute. Tai maakellari on, mutta se on sadan kilometrin päässä "arkipuutarhasta", joka ei ole kovin käytännöllistä. Jos suuremmin viljelisin perunaa ja juureksia, kellari olisi ihan ehdoton. Ja ihan kiva se olisi myös mehuille ja hilloille.

    Kokopäivätyö ilta- ja matkatöineen on haastavaa kasvukaudella, erityisesti touko-kesä- ja elokuussa. Se, että viljelyyn kuluu keskimäärin 1 tunti /päivä, ei lohduta elokuussa, kun työpäivän päälle pitäisi keittää marjamehua, tomaattikastiketta, hilloa, kerätä ja säilöä mustikat ja parhaassa tapauksessa vielä puolukat siihen perään + kitkeä ym ym. Tilaa viljelylle ja vaikka eläimille kyllä riittäisi. Nyt juuri pitäisi varmaan kerätä ja kuivata yrttejä, kasteluun on mennyt joka päivä ainakin puoli tuntia ja joka paikka rehottaa rikkaruohoja. Viljelyn lisäksi kun on fiksattu terassia ja rakennettu aitaa. Puutarhan hoito on kivaa mutta työtä sekin, ja itse haaveilen osa-aikatyöstä yhdistettynä omavaraisuuteen. Silloin voisi ehkä harkita esim. kanoja torjumaan lehtokotiloita ja lampaita pitämään tonttia siistinä.
    Niin, älä unohda metsän antimia, missä sitä työtä tosiaan on vain siellä loppupäässä :)

    Kokeilin muuten laittaa vinkkisi innoittamana mangoldia kasvimaalle, mutta se ei edes itänyt :( Mahtoikohan kuivuus vaivata … Olisiko sinulla vinkkejä ensi kesää varten, miten innostaisin siemenet itämään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on onneksi maakellari, mutten yhtään tiedä miten toimiva se on.
      Mikähän lienee ollut ongelma itämisen kanssa. Jotkut salaattilajit eivät idä helteellä, voisikohan mangoldilla olla samaa vikaa?

      Poista
  3. Olen kummastellut noita ihmisiä, jotka jaksavat naureskella ajatukselle oman ruuan viljelystä ja pitävät sitä jotenkin romantisoituna (heitä nimittäin on). Minusta ainakin touhu on perin pohjin järkevää, jos sellaiseen vain on mahdollisuus :) Eikä siitä nyt niin kauaa ole, kun se vielä oli monien kotitalouksien elinehto!

    Aihe on pohdituttanut paljon täälläkin. Varsinkin viime kesä herätti ajattelemaan asiaa: kesäkuun sademäärä oli suurin koko Suomessa täällä Tampereella, ja kaikki mitä koitit viljellä, kirjaimellisesti hukkui hengiltä. Silloin tuli kiiteltyä, että onneksi ei ole perheen elanto omasta sadosta kiinni... Tänä vuonna painitaankin sitten toisenlaisen ongelman kanssa, kun kuivuus vaivaa :D

    Parhaimmillaan osittainen omavaraisuus voi olla mitä huojentavin apu kun penniä pitää venyttää, mutta etenkin täällä Suomen arvaamattomissa sääoloissa se voi olla myös todella suuri stressin ja huolen aihe, mikäli sen varaan laskee hirveän paljon. Meillä tosin ollaan myös vasta alkutekijöissään ja rakennusvaiheessa koko omavaraisuustouhun kanssa, joten tämä on ihan vain mutua ja pohdiskelua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen ajatellut että monipuolisuus auttaa katovuosiin. Aina joku onnistuu. Viime vuonna oli esimerkiksi hyvä marjavuosi ja kylmää sietävät kasvit kasvoivat. Tänä vuonna joku muu taas pärjää hyvin.

      Poista
  4. Itselläni siintää toiveissa olla edes osaltaan omavarainen kasvisten suhteen. Tällä tontilla vain tulee jossain vaiheessa tila vastaan. Ensimmäinen tavoite on ollut viljellä kesän salaatit itse ja tämö tuntuu nyt onnistuvan. Myös perunaa on laitettu jonkin verran ja riittäneet ainakin jouluun saakka jos vain sato onnistuu odotetusti. Muu on vielä pientä piperrystä, mutta nyt lasten kasvaessa alkaa aikaa jäädä puutrhalle enemmän. Marjapensaat hyödynnetään myös tarkkaan, samoin raparperi ja metsän herkut. Kyllä se rahallisesti auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkaan tonttini ei ole iso, perinteinen 1200 neliön rintamamiestalon piha. Toisaalta minulla onkin pääasiassa vain yksi suu ruokittavana.

      Poista
  5. Mä toivoisin että joku uudistaisi ruokaa perheelle omasta maasta -kirjan https://www.kampinkirjakauppa.fi/tuotteet.html?id=9/10282 olisi helpompi suunnitella määriä/alueita/lajikkeita kun osaisi arvioida vuosikulutusta ja varastointitiloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=1253 on ainakin jotain määriä. Itse olen yllättynyt miten vähän tietoa on kasvissyöjän omavaraistelusta tai kokonaan vegaanisesta viljelystä. Minua ei oikein kiinnosta tukea kanojen tehotuotantoa ostamalla kaupan kanankakkaa :P

      Poista
  6. Yritystä kohti omavaraisempaa elämää on meilläkin. Tällä hetkällä kasvimaa näyttää lohduttomalta, mikään ei idä kun on niin kuivaa. Maa-artisokka ja kesäkurpitsa sentään kasvavat ja helmikuusta asti kasvatetut purjotkin on vielä hengissä. Toisaalta koska on hyvä maakellari, niin esim. perunat ostamme syksyllä suoraan naapurin viljelijältä ja näin ostettuna peruna on niin halpaa ettei sitä oikein edes kannata viljellä itse.
    Meillä omavaraisuus perustuukin ehkä enemmän metsästäjä-keräilijä linjalle. Marjoja, sieniä ja villiyrttejä kerätään niin paljo että varmasti riittää koko vuodeksi. Kalastamme itse ja mies metsästää, joten kalaa ja lihaa ei kaupasta osteta. Kalastus ja metsästys tosin vaativat isompia alkuinvestointeja, mutta monet varusteet esim. vene on sellaisia "kerran elämässä"-hankintoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi selvittää olisiko tälläkin seudulla hyviä perunantuottajia, lapsuudessa luulin että kaikki ostavat perunan ja jauhot suurissa säkeissä :D Kotitarveviljelyn täydennys luonnon antimilla on mielestäni miltei elinehto.

      Poista
  7. Hei!
    Minulla on noin 900-neliön rintamamiestalon tontti käytössä. Ja kun siitä suurimman osan vie talo ja valtava ulkorakennus, niin viljelytila on pieni. Mutta näppärästi melko tehokkaassa käytössä. Omenoista saa takuuvarman sadon joka vuosi. Pakastan lohkoina, sokerittomana soseena ja mehuna. Lisäksi mustaherukkapensaat tuottavat hyvän sadon. Luumupuut kasvavat yhdessä nurkassa ja tykkäävät kovasti paikasta, ovat ihan perinteistä suomalaista lajia.
    Tontille mahtuu myös pieni kasvihuone, jossa on yleensä tomaatit, kurkut, pinaattia, salaattia ym. kokeiluja. Viime vuoden joulukuussa nautittiin vielä kasvihuoneen salaatista. Muut viljelmät ovat lavoissa, perunaa, porkkanaa, palsternakkaa ym.ym. Myös yrtit viljelen itse ja kuivatan markkinoiden halvimmalla kuivurilla.
    Koska itse olen vegaani, saan aika paljon ruokaa omasta pihasta. Talon alla on kellari, mutta en vielä ole kokeillut miten siellä säilyy, ensi talveksi laitan jotain.
    En tiedä tämän puuhastelun kannattavuudesta, mutta ainakin tiedän mitä syön.
    Läheiseltä tallilta olen käynyt pummimassa hevosenkakkaa. Ilmaista lannoitetta.Kukkia pihassa on vain itsekseen viihtyviä lajeja lähinnä pörriäisiä houkuttelemassa.
    Yllättävän paljon syötävää riittää.
    Mukavia viljelypuuhia sinne!
    -Apris-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan tämän vuoden omenasatoa innolla, viime vuonna taisi tulla kokonaista kaksi kappaletta. Sokeroimaton omenasose on herkkuani puuron kanssa. Olisipa minullakin naapureita keneltä kehtaisin hakea hevosenkakkaa. Heppoja on kyllä seudulla paljon.

      Poista
  8. Meillä on viisihenkinen perhe. Asutaan maalla vanhassa rempatussa hirsitalossa. Kaikki on tehty pienellä budjetilla pikkuhiljaa ja omin käsin suurin osa. Jotenkin sinun juttuja lukiessa tulee muistot mieleen rempasta ja muista pohdinnoissa.

    Nyt ollaan siinä vaiheessa, että saadaan omasta maasta kaikki juurekset koko talveksi. Lisäksi marjapensaita, omenapuita, ja kasvihuone. Yrttejä kasvatellaan, joita sitten kuivataan sekä pakastetaan. Metsästä kerätään marjoja ja sieniä paljon. Naapurista saadaan maitoa ja kananmunia. Lähituottajilta tulee jauhot.

    Kaikki tämä päivätyön ja lasten harrastusten lisäksi. Kyllähän se välillä on työlästä, mutta olen sitä mieltä, että ollaan säästetty pitkä penni ruokakuluissa, jotka muuten olisi huikeita! Itselläni olisi tavoitteena joskus vähentää töitä, jotta voisi elää vähän enemmän asioille, joita rakastan.

    Lisänä itse kasvatetusta ruuassa houkuttelee tietty puhtaus ja maku! Rohkeasti vaan kokeilemaan, kannattaa ihan varmasti! Meillä on mennyt lähemmäs 10 vuotta, että ollaan tässä pisteessä...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu uskon ettei touhu onnistu hetkessä. Joskus iskee myös laiskuus, että onko hommassa järkeä kun asun suurimman osan ajasta yksin. Sitten päätän että kyllä on! Jos ei muuten niin juuri tuon puhtauden ja maun takia. Apu olisi kyllä välillä paikallaan.

      Poista
  9. <3 Kirjoitukselle! Vaikka itselläni on tulojen kanssa käynyt päinvastoin,olen sairastumisen, alanvaihdon ja uudelleen kouluttautumisen jälkeen vihdoin kammennut itseni takaisin kuukausipalkan piiriin (yli kolminverroin tuloja, kuin hetki sitten) ja päin vastoin muistuttelen itseäni siitä, että minulla on varaa (ja halu ja velvollisuus) valita ne kotimaisen viljelijän luomumansikat tms. Mutta koska en vielä ole oppinut olemaan tyytyväinen hetkeen, kokoajan päässä hyrrää ajatuksia siitä, mitä jos maksaisi opintovelat pikimmiten ja mitä minä haluan, mökin marjapensailla vai oman viljelypastan kilometrin päästä kotia? Näitä mietteitä pallotellessa ja sua seuratessa olet kyllä suuridoli. Terveisin nainen ja koiravanhus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ollut helpot pari vuotta kun ei ole kaupassa tarvinnut laskea pari penniä. Ennen sitä rahaa oli kuitenkin todella todella vähän ja uskon että pääsen takaisin vanhaan pihistelymoodiin, kun vähän harjoittelen. Onneksi asia ei nyt tule yllärinä, vaan minulla on aika valmistautua.

      Poista
  10. Viljelyni on hyvin pienimuotoista puolen aarin palstalla ja muiden kiireiden takia en saa sitäkään hyödynnettyä niin hyvin kuin olisi mahdollista. Silti oman ruuan tuotannolla on taloudellistakin merkitystä: yrittäjänä tuloni katkeavat kesäksi ja rahat ovat yleensä vähimmillään elo-syyskuussa, ja silloin on kyllä ihanaa saada ruokaa omalta palstalta. Muutamien yrttien sekä vadelmien suhteen olen palstan ansiosta ollut omavarainen jo pitkään, mutta muuten määrät eivät kovin pitkälle riitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna uskalsin pyytää lomani ensimmäistä kertaa elokuuksi ja luulenkin että se on paras mahdollinen ajankohta sadonkorjuuta ajatellen.

      Poista
  11. Me olemme olleet 25 vuotta koko vuoden omavaraisia perunan, porkkanan, punajuuren, lantun, sipulin, valkosipulin, kesäkurpitsan, tillin, persiljan, pensaspavun, mustaviinimarjan ja vadelman suhteen. Mustikkaa ja puolukkaa poimitaan niin paljon kuin lähimetsässä kunakin vuonna on. Mutta en nyt kauhean suuria säästöjä katso saaneeni. Perunan kilohinta säkittäin ostettuna on noin 0,60€, joten jos käytämme nykyisin, kun lapset ovat jo muuttaneet kotoa, noin 75 kg perunaa vuodessa, niin säästö on 45€. Ja sama on muittenkin juuresten hinnan taso. Suurimmat säästöt tulevat mielestäni tillistä ja persiljasta, koska käytän koko talven vain omaa pakastetilliä ja koska syömme paljon kalaa, tilliä kuluu. Jos ostaisin tuoretilliä purkissa, olisi kovin kallista. Mutta tilliä ja persiljaakin saa loppukesästä torilta valtavia puntteja parilla eurolla - joten yhtä hyvin sitä voisi pakastaa eikä hinta suuri olisi. Jos suostuu syömään pääasiassa kotimaisia juureksia, mielestäni kasvisruoka on kaupasta ostettunakin ylen halpaa, varsinkin jos syksyllä ostaa maakellariin juurekset säkeittäin. Me viljelemme lähinnä huviksemmme ja oma peruna kyllä on AIVAN eri kasvis kuin kaupasta ostettu lötsö mauttomuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä pääkaupungin kupeessa on huonosti saatavilla kasviksia suurissa säkeissä, ehkä juuri siksi ettei ihmisillä ole kellareita ja monilla ei ole autoa. Koska omaa satoa ei vielä ensi talvena ole, olin ajatellut metsästää näitä suursäkkejä jostain.

      Poista
  12. Kasvatan itse, vaikka saisinkin halvalla suursäkeissä. Minun vaatimattomilla viljelyksilläni ei käytetä torjunta-aineita ja makukin on omissa parempi. Säästöäkin on tullut; olen pystynyt perusruojavarastojen avulla pidentämään kaupassakäyntivälejä. Mitä harvemmin käyn, sitä vähemmän tulee hankittua sitä turhaa ylimääräistä herkkua.
    On se sellainen turvakin. Ruokaa on aina jemmassa, vaikka rahat olisivat aivan loppu.
    Juurekset, pavut, marjat omasta maasta koko vuodeksi. Metsämarjoja ja sieniä myös, jos luonto suo.
    Penkkeinä minulla on puolet kohopenkkiä ja puolet maan tasassa olevaa. Märkinä kesinä kohopenkit tuottavat paremmin, kun eivät lillu vedessä, kuivina taas kohopenkit tuppaavat kuivumaan ja vaativat enemmän ylimääräisiä kasteluja.
    Sitäpaitsi kasvattaminen on kivaa ja ne omat ruokajemmat tuovat kovin mukavan turvallisuudentunteen.

    Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin itsekin että on hyvä tehdä erilaisia penkkejä. Tuo kauppareissujen vähentäminen on ihan totta. Onneksi inhoan kaupassa käyntiä ja kun kaikki pitää vielä raahata repussa pyörällä, hankkii juttuja vain tarpeeseen.

      Poista
  13. Kyllä, meillä on todella monipuolinen pienehkö puutarha, ja viljelemme melkein kaikkia vihanneksia omiksi tarpeiksi ja hiukan myyntiin. Näin katamme viljelykustannukset. Myös kasvihuone löytyy. Herneet pakkaseet, sipulit ja perunat varastoon, kaalit kellariin ja kurkuista säilykkeitä. Toisaalta olen itse ammattipuutarhuri, joten osaamista on, mutta viime vuosien säät ovat olleet aivan järkyttävät viljelyn kannalta. Yhteensä meillä on viljelyalaa useita aareja ja syöjiä kaksi, viljelemme luomuna. Onhan se todella työllistävää, eikä edes edullista koska vihannekset kaupoissa ovat niin halpoja, mutta eipä kunnon kurpitsaa tai kotimaisia sokerimeloneja mistään saa. Myös meillä on gluteeniton talous, ja täytyy sanoa että kaupasta ei kannata niitä tuotteita ostaa, ehkä juuri makaroonia. Tilaanne jauhot isoissa pakkauksissa suoraan myllyltä ja leivomme itse aivan kaiken. Suunnattoman paljon edullisempaa ja maukkaampaa kuin kaupan tavarat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu monet kaupan gluteenittomat tuotteet ovat aika kurjan makuisia. Miltä myllyltä tilaatte tuotteet? Olisi mukava saada puutarha-aiheeseen lisäkoulutusta, minulla olisi muutaman kilometrin päässä mahdollisuus peltoonkin ja jopa traktorin lainaan :D

      Poista
    2. Virtasalmen Viljatuote on mielestäni paras, ja niiden omasta nettikaupasta saa laatutuotteita 5 kg säkeissä edullisesti. Lämmin suositus. Puutarhaoppia kaipaavien kannattaa kurkistaa tänne:
      http://www.kumpulankanitila.fi/puutarha/puutarhakurssi-2018/
      Kurssipäivä siirtyy edemmäs.

      Poista
    3. Hei kiitos tuosta jauhovinkistä, olen sivuilla joskus käynytkin mutten ole aikaisemmin huomannut suurempia jauhomääriä. Pitää laittaa tilaukseen. Kurssejasikin kävin katsomassa. Autottomalla on aina tämä liikkumisongelma :D

      Poista

Blogger Template Created by pipdig