Yksinkertaisemman elämän remonttipäiväkirja

Miten teet kasvimaaviljelystä taloudellisesti kannattavaa?

Aika usein saan kuulla ettei omien vihannesten kasvattamisessa ole mitään järkeä, kun kaupasta saa vähällä vaivalla edullisesti perunaa, porkkanaa, kaalia ja juureksia. Epäilijä ei ole kuitenkaan ymmärtänyt asian ydintä ja haluankin muistuttaa mitkä seikat tekevät kotitarveviljelystä myös taloudellisesti kannattavaa.

Taloudellisesti kannattava kasvimaa

On totta, että jos muutetaan tuntitaksaksi, mitä vaikka yhden juurisellerin kasvattaminen siemenestä suureksi helmikuusta elokuuhun vie minunlaiseltani kasvimaaharrastajalta, on lopputuloksena melko arvokas herkku. Jos sato epäonnistuu tai jää pieneksi, sitä saattaa miettiä oliko kaikki vaivan arvoista kun kauniin mehevän juurisellerin voi napata mukaansa myös kauppareissulta ilman puolen vuoden kovaa työtä.

Täydellisestä omavaraisuudesta haaveileva viljelijäsieluni ainakin pettyi huomatessaan, ettei esimerkiksi edullisten juuresten, kuten perunan tai porkkanan kasvattamisessa ole taloudellisesti mitään järkeä, jos käytettyä aika vertaa kilohintaan. Varsinkaan tilanteessa, jossa minun pitäisi ensin ostaa viljelyala, siemenet ja lannoitteet sekä kunnostaa tai rakentaa vielä kellarikin.


On kuitenkin tapoja viljellä, jotka säästävät selvää rahaa. Itse aloitin kasvimaan pidon halusta syödä laadukkaampaa ruokaa. Kaikenlaiset luomupiirit ja lähellä tuotetut kasvikset tuntuivat kalliilta, vaikka tiedän puhtaamman ruuan sisältävän esimerkiksi enemmän ravintoaineita ja olevan kaikin puolin minulle hyväksi.

Kotona kasvatettua porkkanaa tai kesäkurpitsaa ei pitäisikään verrata ulkomailla kasvaneeseen halvimpaan serkkuunsa, vaan juuri kotimaisten pientilojen luomutuotteisiin. Jos olet joskus syönyt itsekasvatettuja tomaatteja, tiedät niiden painivan myös maun suhteen ihan eri luokassa kuin raa'at espanjalaiset kilpailijansa.

Kun pidät oman mansikkamaan satoasi tai multaisia lanttujasi luomulaatuisena gurmeesuperfoodeina, ne alkavat saamaan korkeamman hintalapun. Nähtyäni miten lähellä olevaa kaalipeltoa myrkytetään kesäisin, olen alkanut arvostamaan omia matoisiaa pieniä kaalinpäitäni aivan eri tavalla.


Satsaa näihin!

Jos kasvimaansa haluaa oikeasti tuottamaan kannattaa satsata laatuun ja niihin kasviksiin, jotka maksavat kaupassa paljon, tai vielä parempaa, sellaisiin lajeihin ja lajikkeisiin joita ei tavallisesta kaupasta edes saa.

YRTIT ja erikoisSALAATIT ovat esimerkiksi hyvä tapa säästää kauppalaskussa. Niiden viljely on helppoa ja nopeaa, mutta suurkuluttajalle kuten minä, niiden ostaminen viikottain kaupasta käy yllättävän kalliiksi. Myös kotiin kannetun roskan määrä on suuri.

Kokeile myös viljellä juuri omaa SUOSIKKIkasvistasi, jota ostat kaupasta eniten. Helppo tapa säästää, jos oma lemppari sattuu olemaan retiisi eikä vaikka avokado :D

Muista myös kotimaiset MARJAT hyötypuutarhassa. Olen omavarainen viinimarjojen, tyrnin ja karviaisten suhteen, toki suurin marjasato tulee metsästä. Tulevaisuudessa perustan myrkyttömän mansikkamaan ja kokeilen pensasmustikkaa.

Itse panostan eniten herkkuihin, joita kaupasta ei löydy tai joita on vasta viime vuosina alkanut ilmestymään marketin hyllyille, kuten PAPUIHIN (härkäpapu ja muut pavut kaikissa sateenkaaren väreissä), MANGOLDIIN, LEHTI- JA PALMUKAALIIN ja erilaisiin KURPITSOIHIN. Varsinkin kurpitsojen suhteen on sattunut kevään taimikasvatuksen aikoihin melkoisia ylilyöntejä, koska innostun erivärisistä ja makuisista lajikkeista aivan liikaa.


Minkälainen on oma kasvimaafilosofiasi?


Terveisin, Stella

Sinua saattaa kiinnostaa myös aikaisempi kirjoitukseni:
Näin perustin kasvimaan puoli-ilmaiseksi

Haluatko luovaa sisältöä vasaralla, viikatteella ja virkkuukoukulla suoraan sähköpostiisi kerran kuukaudessa?


Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä.

SHARE:

23 kommenttia

  1. Blogisi on täynnä hyviä kirjoituksia! Tämä teksti upposi minuun, koska harrastan ihan omaksi huvikseni taloudellisesti kannattamatonta puutarhan hoitoa ja viljelyä :D. Minun kasvimaafilosofiani on se, että kaikilla harrastuksilla on hintansa (jos se ei maksa rahaa, se maksaa vaivaa ja/tai aikaa). Teen tätä nimenomaan huvin vuoksi, ja kaikki saatu hyöty on vain iloista plussaa. Filosofiaani kuuluu myös se aspekti, että minusta kaikkea hyötyä ei pidä mitata rahassa. Puutarhan ja kasvimaan hoito on hyvää hyötyliikuntaa ja muutenkin todellinen terveysteko (luin juuri kirjan "Terveysmetsä", jossa muistutettiin maan mikrobistolle altistumisen tärkeydestä immuunijärjestelmän kehittymisen kannalta). Pyrin siihen, että kasvimaani olisi hyvin suunniteltu ja monella tapaa tuottoisa, mutta tie on pitkä. Ei osinkosäästäjäkään hetkessä kerää miljoonia, vaan kehitys tapahtuu hiljalleen. Tämä harrastukseni on elämänmittainen oppimisprojekti, jossa yrityksen ja erehdyksen kautta löytyy toimivin konsepti. Kannattaako tämä kaikki? Taloudellisesti ehkä aina ei, mutta pitkällä tähtäimellä muuten kyllä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, kasvimaan ja pihan hoidosta saa niin paljon muitakin hyötyjä, kuin vain taloudellista. Terapiaa, liikuntaa, mielihyvää ja tietty sitä ruokaakin. Itse yritän kulkea jotain kultaista keskitietä. Haluan kasvimaasta kunnolla satoa, mutta samalla haluan että se on myös esimerkiksi kaunis ja värikäs ja sen kanssa puuhastelu kivaa.

      Poista
  2. Minä puolestani liputan nimenomaan perunan puolesta. Ihmettelin vuosia, miksi järkevinä itseään pitävät ihmiset syövät pastaa ja riisiä perunan sijasta. Kunnes eräällä talvisella mökkeilylomalla pohjoisessa jouduin ostamaan kaupasta perunaa (kun menimme sillä kertaa lentäen emmekä silloin tietenkään pakanneet omia perunoita mukaan niin kuin omalla autolla mennessä yleensä teemme). En minäkään sellaisia perunoita söisi! Oman maan maakellarissa säilytetyt perunat ovat kyllä ihan jotain toista. Me syömme omia hyviä maukkaita perunoita elokuulle eli siihen saakka, kun omasta maasta alkaa saada uusia perunoita.

    Itselleni kasvimaan taloudellisuus on nimenomaan eniten koetuksella alkukesästä. Kaupoissa ja torilla alkaa olla jo uutta satoa, mutta omat ovat vielä taimiasteella. Tekisi mieli maistelemaan... mutta juuri uusi sato on tosi kallista. Silloin pitää olla kärsivällinen ja syödä vaan maakellaria ja pakastinta tyhjäksi - kyllä ne omatkin sitten aikanaan kasvavat ja kypsyvät. Koko vuoden olemme omavaraisia perunasta, porkkanasta, punajuuresta, lantusta, keltasipulista, valkosipulista, minttuteestä ja pakastettuna kesäkurpitsasta, tillistä (jota kuluu paljon, koska syömme paljon kalaa), persiljasta, mustaviinimarjasta ja vadelmasta. Valikoima on siis hyvin perinteinen, mutta vuosien kuluessa olemme havainneet, että syyttä nämä lajit eivät ole perinteisiä: niissä ei tule huteja, niistä saa aina koko vuoden riittävän sadon. Harvinaisuudet voivat tuottaa mutta yhtä hyvin epäonnistua totaalisesti.

    Kasvihuonetta pidämme harrastuksena. Se ei takuulla tule hintaansa koskaan tienaamaan, mutta toisaalta itse kasvatetut tomaatit ja kurkut ovat niin herkullisia! Ja sitä paitsi tyhjilleen jäänyt kasvihuone se kaikkein epätaloudellisin on... ja niitäkin kyllä pihoissa monesti näkee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva huomio perunasta. Luulen että peruna on kyllä saamassa taas uutta nostetta. Moni on ainakin innostunut uusista lajikkeista. Itse en ole mikään perunan suurkuluttaja, mutta olisi kiinnostavaa testata juuri erimakuisia pottuja, koska asia on varmasti niin kuin sanot, kaikki eivät ole yhtä hyviä.
      Minun pitäisi lähivuosina päättää teenkö pihalle kauniin pienemmän kasvihuoneen vanhoista ikkunoista, vai samantien tuottoisamman ruman tunnelikasvihuoneen.

      Poista
    2. Meillä kasvatellaan myös perunaa. Se on sellainen helppo ja perusvarma onnistuja, eikä vaadi paljoakaan huomiota. Sitä paitsi sen säilöminen on helppoa, kun on sopiva viileää kellaritilaa. Joten vaikka muuten kasvimaatouhuiluni ei välttämättä ole taloudellisesti kannattavaa, niin perunan suhteen ollaan kyllä voiton puolella (vaikkei sitä mitenkään hirveästi tulekaan).

      Poista
  3. Kyllä meillä on vuosi-vuodelta pienentyneet ruokamenot sitä mukaa, kun kasvatusalueet ovat laajentuneet ja systeemit kehittyneet. Siinä sivussa työmääräkin on pienentynyt huomattavasti. No dig- systeemi on vallan toimiva. Suosittelen.
    Lisäsäästöä tuo myös harventuneet kaupassakäyntikerrat. Nykyisin kerran viikossa ja voisi jo harventaa joka toiseen viikkoonkin, ellei hedelmiä himottaisi näin talviaikaan. Sekin kyllä sinänsä turhaa, kun marjoja on pakastin pullollaan.
    Monesti on minultakin kyselty itsekasvattamisen järkevyydestä. Eikä kukaan oikein tahdo uskoa, että meidän kahden ihmisen ja parin elukan ruoka- ja kotitarvemenot ovat parisataa kuussa. Syömme myös hyvälaatuista, ostettua lihaa. Tuostakin voisi tiristää kymppejä pois, mutta turhiin herkkuihin tulee aina sorruttua. :D
    On sillä turvallisuuden tunteellakin merkitystä. Olo on huoleton, kun tietää, että hätätapauksessa pärjäisimme täällä useamman kuukauden aivan omillamme.

    Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on itselläkin tavoitteena, turvallisuuden tunne sen kautta että kellarissa on perusruoka-ainekset aina omasta takaa. Tuo no dig-suunta on se mihin itsekin uskon ja mitä tulen toteuttamaan uudella kasvimaallani. Malttamattomalle on kyllä vaikeaa joskus tämä viljely, maanparannus kestää usein vuosia ja tuloksia syntyy hitaasti :D
      En itse pidä kaupassa käymisestä ja koska en aja autoa, joudun punnitsemaan (kirjaimellisesti) jokaisen ostoksen tarkkaan. Jos tuote pitää kantaa repussa pari kolme kilometriä kotiin, tulee ostettua vasta oikeasti tarpeeseen. Sitten kun tilaa on paremmin, tulen hyödyntämään enemmän suunnitelmallisuutta. Jospa joku käyttäisi vaikka kerran kuussa kunnolla kaupassa niin ei tarvitsisi muuten käydä :D

      Poista
  4. Meillä kasvatetaan erikoisperunoita eli vanhoja lajikkeita joita ei kaupasta saa. Tarkoituksena on myös tehdä laaja mansikkamaa, sillä mansikka myrkytetään vahvasti tavanomaisessa viljelyssä ja saan osasta käytetyistä myrkyistä kutinaa suuhun, seikka joka ei lainkaan ole kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mansikoiden myrkytys lienee yhtä hurjaa kuin kaalin. Luomumansikka on hinnoissaan ja sen kautta itsekin laskin että mansikan viljely kannattaa.

      Poista
  5. Kirjoitatte kaikki asiaa. Maa-artisokka ja lehtikaali ovat laskelmieni mukaan vihanneksista selvimmin kannattavia kasvattaa. Voi myös miettiä, olisiko käyttänyt puutarhanhoitoon käyttämänsä ajan johonkin yhtä virkistävään ja halpaan vai kenties hengannut jossain jonkin kalliimman ja vähemmän luonnonläheisen harrastuksen parissa. En vaihtaisi viljelyharrastusta mihinkään. Luovuin kimppapurjeveneestä aikanaan ja valitsin mielummin viljelyn. T. Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maa-artisokka on kaiken lisäksi vielä tosi helppo kasvatettava ja kukatkin ovat upeita.
      Kyllä, voi ajatella niin ettei tule tehtyä edes kalliita lomamatkoja kun pitää olla kotona kastelemassa :D

      Poista
  6. Ja kannattava on myös hullun lailla leviävä minttu! Kaupassa kallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki yrtit ovat! En ole aikaisemmin ollut oikein mintun ystävä, mutta sitten huomasin että sitähän on miljoonaa eri makua. Siirsin kasvimaalleni joen penkasta villiä minttua, se on ihanaa.

      Poista
  7. Totta, yrtit ovat tosi kannattavia viljeltäviä, sen minäkin olen huomannut ja siksi myös laajentanut yrttiviljelmiäni vuosittain. Meillä niitä myös kannettiin ennen viikoittain kotiin kaupasta, mutta nyt ostoyrttien määrä on tipahtanut muutamaan kertaan vuodessa. Aika iso säästö. Vieläkin on viimevuotisia kuivattuja ja pakastettuja yrttejä jäljellä ja tuntuu tosi kivalta, kun ne riittävät näin pitkään. Toinen oma suosikkini on tomaatti, mutta koska en omista vielä kasvihuonetta, sen viljely on jäänyt toistaiseksi vähäiseksi. Ensi kesänä aion kaikesta huolimatta silti lisätä tomaattiviljelmiäni ja hoitaa niitä huolella, koska mikään ei voita omia maukkaita ihania tomaatteja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse etsin täydellistä avomaatomaattilajitetta. Kokeilemani ovat olleet ihan ookoo, mutta maku ei ole niin hyvä kuin kasvihuoneessa kypsyneissä.

      Poista
  8. Minun kasvimaa ei ole taloudellisesti välttämättä kannattava mutta se onkin harrastus. Ja kaikki harrastukset maksaa. Ja tuo on totta että pitää verrata luomun hintaan. Jos kilo luomukirsikkatomaatteja maksaa 15e kaupassa niin siinä kohtaa tulee jo omat tomaatit edullisemmaksi etenkin kun kasvihuone tehtiin täysin ilmaiseksi. Marjoissa saa rahansa takaisin, etenkin vadelmassa ja mansikassa ja karhunvatussa. Lannoitan lähes ilmaisella hevosenlannalla jota haen lähitallilta. Mustikka tulee ilmaiseksi metsästä.

    VastaaPoista
  9. Maalle muuttaessamme rapisivat kaikki harhakuvat ns. puhtaasta suomalaisesta ruuasta. Kun seuraamme miten lähiseudun perunapeltoja myrkytetään jopa kuusi kertaa kasvukauden aikana, oppii arvostamaan oman kasvimaan 100 % luomuperunaa. Ainoa huoli on että suositusten vastaisesti keskellä päivää ja tuulessa levitetyt myrkyt leviävät myös omalle pihallemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain. Tämä kaalipeltojen myrkytys oli minullekin järkytys ja ymmärrän miksi luomukaali maksaa kaupassa, tuholaistorjunta on kaalin kohdalla hankalaa.

      Poista
  10. Tuleva kesä on minun kolmas kesäni tässä talossa, ja nyt olisi vihdoin tulossa iso kasvimaa! En malta odottaa että pääsen upottamaan kädet multaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Minullekin kasvimaan aloittaminen on oikea palkinto!

      Poista
  11. Kasvimaaafilosofia! On ihanan osuva sana!

    Mitähän se meillä olisi.. mehän ollaan aloitettu ihan märkäkorvina ja nyt viidettä kesää kohti alkaa uskoa jotain oppineensakin. Meillä ilman muuta kasvimaa on kannattanut monella tapaa, taloudellisesti alussa tuskin, mutta saajapuolella on painanut aivan muut asiat, joita muut ovatkin täällä jo puhuneet. Mulla itsellä jotkut kannattavuuslaskelmat menevät sille osastolle, jossa kokee onnistumisen iloa, oppii uutta ja tutustuu todella kiehtovaan maailmaan niin monella tapaa, esimerkiksi puutarhojen historianäkökulmasta ja miten puutarhan antia on hyödynnetty eri aikoina fiineistä talouksista pula-aikaan. Oman arvonsa tuo juurikin ruoan raaka-aineiden arvostaminen aivan eri tavalla ja myös laajentuva gastrominen repertuaari, kun löytää ja kehitteleekin uusia käyttötapoja eri kasvateilleen. Kasvimaa on niin monipuolinen harrastus, joka monista muista harrastuksista poiketen myös tuottaa jotain rahaan rinnastettavaa.

    Mutta, taloudellisesti kannattavampikin voisi olla. Omalla kohdallamme se on nyt ottanut askeleen edemmäs kun ensimmäistä kertaa ollaan ihan oikeasti kerätty niitä omien kasvattien siemeniä talteen ja uutta satoa nousee niistä. Se on palkitsevaa ja innostavaa sekin, ja aivan varmasti jatkossa pyritään siihen, että pääosa kaikesta sellaisesta joka tuottaa siementä, myös hyödynnetään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo siementen kerääminen on kyllä yllättävän iso säästö. Hauskinta on jos saa vielä siemeniä muille jaettavaksi asti.

      Poista
  12. Hei vitsit, löysin vadta nyt blogisi, näyttää niin mielenkiintoiselta!

    Mä ajattelen myös niin, että harrastaminen maksaa ja sitä tää puutarhailu on. Kun sato alkaa valmistua, niin se ohjaa myös syömään terveellisemmin ja kokeilemaan uusia ruokia. Like it a lot! 😊

    VastaaPoista

Blogger Template Created by pipdig