Printattava villiyrttien keruukalenteri

Kevät tulee kohisten ja koitan kääntää vähän tahmean talven jälkeen turbovaihteen päälle. Remontin lisäksi haluan myös varata aikaa blogille. Viime sunnuntaina pyhitin kokonaisen päivän pelkästään erinäisten omituisten juttujen kuvaamiselle. Eräs projekteistani oli muistilistan omainen simppeli villiyrttien keruukalenteri.



Huomasin jo ensimmäiset vuohenputket ojan pohjalla, joten listani ajoitus osuu nappiin. Koitan vuosi vuodelta hyödyntää villiyrttejä enemmän. Kerättäviä villiyrttejähän on todella paljon, mutta itse en tunnista läheskään kaikkia enkä edes pidä kaikkien mausta. Ajattelin että jääkapin oveen tai seinälle kiinnitetty kaunis muistilista inspiroisi metsään ja niityille oikeaan aikaan. Ajattelin myös että lyhyt listaus suosikkikasveistani kannustaisi paremmin kuin uuvuttavan pitkä luettelo kaikkea mahdollista. Näillä olen itse pärjännyt pitkälle. Jos haluat kuvan itsellesi, nappaa alla oleva jpg-tiedosto koneellesi tai lataa suurempi A4 kokoinen pdf tästä linkistä.


Terveisin Stella

Lue myös:

___________________________________________________________________________

Jos pidit lukemastasi, aletaan kirjekavereiksi! Saat vasaralla, viikatteella ja virkkuukoukulla tehtyä sisältöä suoraan sähköpostiisi kerran kuukaudessa.


Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä.
___________________________________________________________________________


SHARE:

Kolme herkkukasvista, joita kannattaa viljellä

Olen ollut kasvissyöjä yli puolet elämästäni ja pidän hyvästä ruuasta, kukapa ei. Kasvimaan kautta olen päässyt kokeilemaan ihan uusia juttuja, joita ei aina edes saa kaupasta. Tässä kolme helppoa superherkkua viljeltäväksi tänä kesänä.

Kolme herkkukasvista, joita kannattaa viljellä


1. Mangoldi
Minulle ruuan ulkonäkö merkitsee vähän liiankin paljon. Mangoldi ei ehkä ole maailman erikoisimman makuinen rehu, mutta sateenkaaren väriset lajikkeet ovat vain aivan liian upeita. Parasta mangoldi on nopeasti pannulla käytettynä. Yhden kesän elin mangoldilla ja riisinuudeleilla, joiden sekaan oli laitettu valkosipulia, tuoretta inkivääriä, soijaa ja osterikastiketta (tiedän osteri ei ole kasvis).


2. Härkäpapu
En ymmärrä miksei härkäpapua käytetä tuoreena enemmän. Nopeasti keitetty, voissa ja valkosipulissa pyöräytetty samettinen härkäpapu on ehkä yksi parhaimpia ruokia mitä tiedän. Jättimäiset palot, joiden sisällä pienet pavut lepäävät untuvaisessa pesässään ovat vastustamattomia. En ole vielä kokeillut vanhoja kotimaisia lajikkeita, vain sellaisia joita ei ole keittämisen jälkeen tarvinnut kuoria.


3. Spaghettikurpitsa
Hiilarikammoiselle spaghettikurpitsa on tietenkin nimensä veroinen makupala, mutta tämä kaveri maistuu varmasti kelle tahansa. Olen itse kerännyt kurpitsat pienehköinä ja paahtanut puolikkaina uunissa leikkauspinta alaspäin. Moni ohje käskee tökkimään kuoreen haarukalla reikiä. Nautin spaghettikurpitsani mieluiten suolan ja parmesanjuuston kanssa.

Minkälaisia herkkukasviksia teillä on mielessä?

Terveisin, Stella

Lue myös:

___________________________________________________________________________

Jos pidit lukemastasi, aletaan kirjekavereiksi! Saat vasaralla, viikatteella ja virkkuukoukulla tehtyä sisältöä suoraan sähköpostiisi kerran kuukaudessa.


Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä.
___________________________________________________________________________

SHARE:

Piilomuovia ja haitta-aineita eristemateriaaleissa - Valitse paras eriste vanhaan taloon

Vanhat talot ja modernit eristemateriaalit eivät sovi yhteen. Moni haluaa kunnostaa talovanhuksensa hengittäväksi ja vieläpä ilman muovia. Onkin yllättävää, miten moneen perinnerakentamiseen tarkoitettuun materiaaliin ympätään puolisalaa muovia ja muita jopa haitallisia aineita. Onneksi markkinoilla on monenlaisia vaihtoehtoja. 

 

Valitse paras eriste vanhaan taloon

Kaupallinen yhteistyö Termex Oy:n kanssa*

Voi apua. Ihanaa kun remontti etenee pikkuhiljaa, mutta jokainen uusi työvaihe tuo mukanaan myös kasan valintoja. Tieto lisää tuskaa. En ole onneksi itse joutunut kärsimään sisäilmaongelmista, mutta jos saan valita, kunnostan taloni mahdollisimman vähillä haitallisilla aineilla ja välttelen turhaa muovia. Mitä enemmän olen lukenut vanhoihin taloihin sopivista eristemateriaaleista sitä vaikeammalta sopivan vaihtoehdon löytäminen tuntuu, koska kaikki ei ole ihan sitä miltä näyttää. Huomasin edellisen taloni kohdalla että muovia löytyy sellaisistakin paikoista joista sitä ei osaa etsiä, kuten perinteisinä myytävistä rakennuspapereista.

Lämmöneristeissä käytetään useita kemikaaleja ja lisäaineita. Yllätyin kuitenkin vielä enemmän lukiessani tästä Pekka Saatsin perusteellisesta kirjoituksesta, että pellavaeristeissä ja puukuitueristeissä voi olla jopa muovia. Selluvillan sisältämän boorin haittavaikutuksia tutkitaan parhaillaan Yhdysvalloissa, mutta Suomessa myytävien eristeiden boorimäärille on asetettu rajat. Puukuitueristeissä on myös ammoniumsulfaattia, joka kastuessaan voi aiheuttaa oireita (päänsärkyä, hengenahdistusta ja huonovointisuutta).



Hyviä ja lisäaineettomia eristemateriaaleja olisivat Saatsin mukaan hamppu, lampaanvilla, turve sekä sahan- ja kutterinpuru. Pääosa oman mökkini seinistä jää purueristeisiksi, mutta muutamaan seinään valitsin levymuodossa olevaa pellavavillaa, jonka palonestoaineena pitäisi olla booria turvallisempi sooda.

Loppukesästä törmäsin uuteen puhallettavaan selluvillaan, jossa palosuoja-aineena oli käytetty savea. Tuotteen kehittelyn tärkein tavoite onkin ollut suoja-aineiden kemikaalittomuus. Kiinnostuin Termex Green+ eristeestä ja otin rohkeasti yhteyttä yritykseen ihan itse. Kerronkin mielelläni eristevalinnastani saamaani pientä alennusta vastaan. Termex Green+ on valmistettu lajitellusta sanomalehdestä ja savesta ja vastaa ominaisuuksiltaan muita markkinoilla olevia selluvilloja.

Päätökseeni vaikutti myös se, että yksi tehtaista sijaitsee tuossa metsän toisella puolella ja haluan tukea lähiyrityksiäni. Menee vielä hetki, ennen kuin pääsen eristyspuupuuniin, mutta olemme päässeet lattian teossa jo kunnolla vauhtiin. Termex Green+ eristettä on tulossa uuteen rossipohjaiseen lattiaani ja yläpohjan lisäeristeeksi. Suosittelen tutustumaan tuotteeseen ja muutenkin punnitsemaan eri eristevaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia.


Terveisin, Stella

___________________________________________________________________________
*Miksi teen yhteistyötä yritysten kanssa?
Haluan jatkossa tuottaa entistä parempaa sisältöä blogiini, mutta touhussa on kulunsa. Saan pienen korvauksen yrityksen näkyvyyttä vastaan, mutta tekstin asiasisältö ja mielipiteet ovat omiani. Teen yhteistyötä vain blogini teemaan sopivien tahojen kanssa. Yhteistyön avulla pystyn siis ylläpitämään blogiani.
___________________________________________________________________________

Jos pidit lukemastasi, aletaan kirjekavereiksi! Saat vasaralla, viikatteella ja virkkuukoukulla tehtyä sisältöä suoraan sähköpostiisi kerran kuukaudessa.


Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä.
___________________________________________________________________________

Sinua saattaisi kiinnostaa myös kirjoitukseni:
Paras lattiamaali koiratalouteen!

SHARE:

Tee itse virkkuukoukkuja omenapuun oksista

Kiinnostaisiko itsetehdyt virkkuukoukut? Aurinko hellii nyt omenapuiden leikkaajia ja muita pihalla touhuajia. Ajattelin näyttää yhden hauskan tavan hyödyntää pienimmätkin oksanpätkät. Tietenkin tähän hommaan käy melkein mikä tahansa metsän oksa, mutta omenapuusta syntyy nopeasti todella kauniita ja ennen kaikkea persoonallisia virkkuukoukkuja. Suosittelen kokeilemaan, vaikket olisi ikinä tehnyt puusta mitään. Näillä pikku ohjeilla onnistut varmasti ja varoitan, touhuun jää koukkuun (ha ha).


Itsetehdyt virkkuukoukut

(huom. pienet kuvat aukeavat suuremmaksi klikkaamalla)

Kuva 1. Tarvitset hommaan haluamasi paksuisia puun oksia, terävän puukon, oksasakset tai pienen sahan, hiomapaperia esim. karkeudessa 120 ja 220 sekä viivoittimen, jos haluat tehdä tietyn kokoisia virkkkuukoukkuja.

Kuva 2. Aloita valitsemalla sopiva oksan pätkä. Voit viivoittimella mitata oksan halkaisijan suunnitellessasi koukun kokoa. Hauskempaa on kuitenkin ottaa vain oksa, joka tuntuu omaan käteen sopivalta. Saatat huomata, että vähän kaareva puu istuu kämmeneen paremmin. Tietenkin myös käyttämäsi virkkausote vaikuttaa oksan valintaan. Jos käsittelet puukkoa ensimmäistä kertaa, aloita vähän paksummasta oksasta. Kuori kuori pois ja pätkäise puu sopivan mittaiseksi. Tasoita hiomapaperilla 120 suurimmat epätasaisuudet. Hiominen on helpointa niin, että paperi on pöydällä ja vain oksaa liikutellaan paperin päällä.

Kuva 3. Veistä tai hio oksan toinen pää vähän pyöreäksi ja aloita koukun vuoleminen. Jos valitsit kaarevan oksan, mieti tarkkaan mille puolelle koukku tulee. Paina puukolla kohtisuoraan ja vähän ylöspän, sekä vuole viistosti viillon vierestä, kuten kuvassa.

  

Kuva 4. Jatka koukun vuolemista, kunnes se on riittävän syvä. Voit ottaa mallia valmiista virkkuukoukusta työn kaikissa vaiheissa.

Kuva 5. Kavenna koukkua vuolemalla puuta pois molemmilta sivuilta.

Kuva 6. Käytä hiomapaperin kulmaa ja hio koukun reunat V-kirjaimen malliseksi.

  

Kuva 7. Pyöristä vielä koukun pää lopulliseen muotoonsa hiomalla ja käy läpi muut sivut ensin karkeammalla, sitten hienommalla hiomapaperilla. Pienet epätasaisuudet varressa eivät haittaa, mutta itse koukusta pitää saada mahdollisimman sileä, ettei lanka tartu kiinni. Kokeile välillä, miten virkkaus sujuu ja jatka viimeistelyä, kunnes lanka kulkee sujuvasti. Valmiin koukun voi vaikka öljytä, minulla sattui olemaan parafiiniöljyä.


Itse innostuin koukkujen teosta todella ja on pakko jatkaa veistoharjoittelua. Ihanaa puuhaa muun remontin keskellä. Pääsiäisenä mökilläni touhutaan lattioiden parissa ja toivon todella, että nämä upeat aurinkoiset kelit jatkuvat. Ehkä tauoilla ehtii vähän virkkaamaankin.


Olisiko tästä ollut hauska nähdä ohjevideo? Olivatko ohjeet ymmärrettävät?

Pakko vielä loppuun laittaa kuva talouden todellisesta oksamestarista. Banton-mummon lempipuuhaa pihalla on erilaisten puiden, pensaiden ja oksien repiminen. Olin ajatellut, ettei omenapuuta tarvitse enää leikata, mutta mummolla on selkeästi omat suunnitelmansa.


Terveisin Stella

Ai niin! Sunnuntaina on taas Kummitustalon kausikirjeen aika. 
Luvassa on todellinen talonhalaajien ensiapupaketti. Paljastan kirjekavereilleni salaisen aseeni vanhojen talojen sielunelämän ymmärtämiseen. Jos haluat saada kirjeeni, liity kirjekaveriksi ennen pääsiässunnuntaita. 


Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä.

SHARE:

Remonttitarvikkeita Tallinnasta ilman autoa

Moni tietää että Tallinnasta saa rakennustarvikkeita Suomea edullisemmin, mutta kuinka moni on tehnyt säästöjä shoppailemalla rinkan ja julkisten varassa? Tässä omat vanhaan taloon sopivat löytöni ja listaus ostopaikoista busseineen.

Remonttitarvikkeita Tallinnasta

Kävimme pari viikkoa sitten apumiehen kanssa hulppealla yhden yön "loma"matkalla Tallinnassa. Koska emme osaa tehdä tai ajatella muuta kuin talojemme remppaamista, oli tämänkin matkan tarkoitus rynnätä remonttitarvikeostoksille. Lähdin ensisijaisesti hakemaan William Morrisin tapetteja, mutta bongattuani Sairaan kaunis koti -blogin Annan Tallinnasta ostamat valokatkaisimet, nekin menivät ostoslistalle. Ajattelin että ostokset kulkevat helposti repussa, ei me mitään autoa reissuun tarvita. Noh, selvisimme kahdestaan kantamisesta ja heräteostoksista, mutta ilman Tallinnasta kotoisin olevan ystäväni tarkkoja bussiohjeita, emme olisi ikinä löytäneet liikkeisiin perille. Ostimme ensitöiksemme päivälipun Viru keskuksen alla olevan bussiterminaalin ärrältä, lippu ja päivän matkat maksoivat vaivaiset 5e. Nyt kun lätyskä on olemassa, seuraavalla reissulla matkaamme vielä edullisemmin. Yksi päivä riitti ostoksien tekemiseen hyvin. Busseissa ilmoitetaan pysäkkien nimet näytöillä, joten eksymisen vaara on pieni.


Muster sisustussalong ja William Morrisin tapetit (Pärnu mnt. 139)

William Morrisisin tapetit maksavat Suomessa mallista riippuen 80-120e rulla. Esimerkiksi ensimmäisessä kuvassa ylempänä oleva Compton on vähintään 110e ja Tallinnasta sen saa suoraan hyllystä 50 eurolla rulla. Itse pelasin varmaan päälle ja varasin tapetit ennakkoon, sain samalla vielä pienen alennuksen. Ensimmäisen kuvan toinen tapetti Blackthorn tilattiin Englannista ja sen hinnaksi tuli näin 85e, Suomessa 110e sekin. Tilauksen tulon piti kestää 4-6 viikkoa mutta sain jo parin viikon odottelun jälkeen tiedon että tapetti on saapunut liikkeeseen. Asioin kätevästi sähköpostilla englanniksi, maksoin puolet summasta etukäteen ja loput hakiessani tapetteja. Muster sisustussalong sopii ehdottomasti niille, jotka tietävät mitä haluavat ja pystyvät valitsemaan tapetit paikan päällä mukaansa suoraan hyllystä. Muu kuin hyllyssä oleva tavara osoittautui kalliimmaksi.


Myös Pip-studion tapetteja odotti liikkeessä edulliseen hintaan

Muster Sisustussalonkiin pääsee busseilla 18, 36 ja 5 Viru keskuksen terminaalista. Matka kestää noin 15-20 minuuttia ja pysäkki on nimeltään Hallivanamehe. Alueella on paljon muitakin sisustuskauppoja. Myös Muster sisustussalong on nimensä mukaisesti sisustuskauppa, jossa on piensälän lisäksi kankaita ja huonekaluja.

Bauhoffista katkaisimia ja pistorasioita (J. Smuuli tee 41)

Kuten moni muu, minäkin olen tuskaillut Renova-valokatkaisimien ja pistorasioiden kallista hintaa. Mökissäni sähköt menevät uusiksi ja tietenkin haluaisin kivan näköiset katkaisimet. Lähdinkin ostamaan pyöreitä vanhan mallisia katkaisimia. Paikan päällä kuitenkin huomasin, ettei samaan sarjaan saa järkeviä pistorasioita. Mielestäni myös Renovat olivat Bauhoffissa halvempia ja hetken mietin yhdistäväni halvempia ja kalliimpia sähkötarvikkeita. Sitten jossain mielenhäiriössä päädyinkin ostamaan jotain ihan muuta: omituisia 70-luvun henkisiä tummanruskeita kantikkaita katkaisimia ja rasioita. Syy oli varmaan se, että tästä mallista löytyi myös kylppäriin sopiva versio ja näitä oli hyllyssä tarpeisiini riitävästi. Niin, onhan puolet talostani tehty -69. Vinkkinä mainittakoon että jos katkaisimia lähtee oikeasti hakemaan, pitäisi nekin varmaan tilata ennakkoon, koska hyllyssä niitä oli vähän. Kaikki katkaisimet ja pistorasiat, joita hypistelin maksoivat 4e-7e/kpl ja Renovat taitavat olla Suomessa vähintään 20-30e/kpl. 

Löysin Bauhoffista vielä vahingossa hauskan näköisiä hanoja 50-100e/kpl (ensimmäinen kuva), joita en ollut suunnitellut ostavani. Sain nyt keittiön hanan 70e halvemmalla kuin olin kaavaillut. Bauhoffissa oli myös ostohetkellä meneillään alennusmyynnit. Kassalla meitä neuvottiin hommaamaan kanta-asiakaskortti ja saimme sillä monesta tuotteesta vielä lisäalennuksia.


 Pyöreät vanhan malliset katkaisimet 4-6e!

Bauhoff-rautakauppaan pääsee bussilla 54 Solaris keskuksen edestä, suuntana Kurina. Pysäkin nimi on Silde ja matka kestää 20min. Bussi kulkee vain muutamia kertoja tunnissa, joten aikataulut kannattaa katsoa etukäteen, varsinkin paluumatkalla jos on kiire laivaan.

Kaiken kaikkiaan reissu oli antoisa ja muutama juttu jäi vielä rautakauppaan odottamaan mahdollista seuraavaa reissua. Rakastan Tallinnaa ja aina on hauska päästä seikkailemaan keskustan ulkopuolelle. Tarjolla on aika erilaista tavaraa kuin Suomessa ja suurta rakennusurakkaa varten tekisin varmasti laajempaa tutkimustyötä mitä kannattaa ostaa ja mistä.

Oletko itse tehnyt onnistuneita ostoksia Tallinnasta vanhaan taloosi?

Terveisin, Stella


Haluatko luovaa sisältöä vasaralla, viikatteella ja virkkuukoukulla suoraan sähköpostiisi kerran kuukaudessa?

Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä.


SHARE:

Miten teet kasvimaaviljelystä taloudellisesti kannattavaa?

Aika usein saan kuulla ettei omien vihannesten kasvattamisessa ole mitään järkeä, kun kaupasta saa vähällä vaivalla edullisesti perunaa, porkkanaa, kaalia ja juureksia. Epäilijä ei ole kuitenkaan ymmärtänyt asian ydintä ja haluankin muistuttaa mitkä seikat tekevät kotitarveviljelystä myös taloudellisesti kannattavaa.

Taloudellisesti kannattava kasvimaa

On totta, että jos muutetaan tuntitaksaksi, mitä vaikka yhden juurisellerin kasvattaminen siemenestä suureksi helmikuusta elokuuhun vie minunlaiseltani kasvimaaharrastajalta, on lopputuloksena melko arvokas herkku. Jos sato epäonnistuu tai jää pieneksi, sitä saattaa vielä miettiä oliko kaikki vaivan arvoista kun kauniin mehevän juurisellerin voi napata mukaansa myös kauppareissulta ilman puolen vuoden kovaa työtä. Täydellisestä omavaraisuudesta haaveileva viljelijäsieluni ainakin pettyi huomatessaan, ettei esimerkiksi edullisten juuresten, kuten perunan tai porkkanan kasvattamisessa ole taloudellisesti mitään järkeä. Varsinkaan tilanteessa, jossa minun pitäisi ensin ostaa viljelyala, siemenet ja lannoitteet sekä kunnostaa tai rakentaa vielä kellarikin.


On kuitenkin tapoja viljellä, jotka säästävät selvää rahaa. Itse aloitin kasvimaan pidon halusta syödä laadukkaampaa ruokaa. Kaikenlaiset luomupiirit ja lähellä tuotetut kasvikset tuntuivat kalliilta, vaikka tiedän puhtaamman ruuan sisältävän esimerkiksi enemmän ravintoaineita ja olevan kaikin puolin minulle hyväksi. Kotona kasvatettua porkkanaa tai kesäkurpitsaa ei pitäisikään verrata ulkomailla kasvaneeseen halvimpaan serkkuunsa, vaan juuri kotimaisten pientilojen luomutuotteisiin. Jos olet joskus syönyt itsekasvatettuja tomaatteja, tiedät niiden painivan myös maun suhteen ihan eri luokassa kuin raa'at espanjalaiset kilpailijansa. Kun pidät oman mansikkamaan satoasi tai multaisia lanttujasi luomulaatuisena gurmeesuperfoodeina, ne alkavat saamaan korkeamman hintalapun. Nähtyäni miten lähellä olevaa kaalipeltoa myrkytetään kesäisin, olen alkanut arvostamaan omia matoisiaa pieniä kaalinpäitäni aivan eri tavalla.


Satsaa näihin!

Jos kasvimaansa haluaa oikeasti tuottamaan kannattaa satsata laatuun ja niihin kasviksiin, jotka maksavat kaupassa paljon, tai vielä parempaa, sellaisiin lajeihin ja lajikkeisiin joita ei tavallisesta kaupasta edes saa.

YRTIT ja erikoisSALAATIT ovat esimerkiksi hyvä tapa säästää kauppalaskussa. Niiden viljely on helppoa ja nopeaa, mutta suurkuluttajalle kuten minä, niiden ostaminen viikottain kaupasta käy yllättävän kalliiksi. Myös kotiin kannetun roskan määrä on suuri.

Kokeile myös viljellä juuri omaa SUOSIKKIkasvistasi, jota ostat kaupasta eniten. Helppo tapa säästää, jos oma lemppari sattuu olemaan retiisi eikä vaikka avokado :D

Itse panostan eniten herkkuihin, joita kaupasta ei saa tai joita on vasta viime vuosina alkanut löytämään marketin hyllyltä, kuten PAPUIHIN (härkäpapu ja muut pavut kaikissa sateenkaaren väreissä), MANGOLDIIN ja erilaisiin KURPITSOIHIN. Varsinkin kurpitsojen suhteen on sattunut kevään taimikasvatuksen aikoihin melkoisia ylilyöntejä, koska innostun erivärisistä ja makuisista lajikkeista aivan liikaa.

Minkälainen on oma kasvimaaafilosofiasi?



Terveisin, Stella

Sinua saattaa kiinnostaa myös aikaisempi kirjoitukseni:
Näin perustin kasvimaan puoli-ilmaiseksi

Haluatko luovaa sisältöä vasaralla, viikatteella ja virkkuukoukulla suoraan sähköpostiisi kerran kuukaudessa?


Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä.

SHARE:

Operaatio Kummitustalosta kartanoksi -Ensimmäisen remonttivuoden tilinpäätös

Tasan vuosi sitten allekirjoitin paperit tontista, jonka mukana tuli purkukuntoiseksi määritelty asuinrakennus. Samaa sanoi talosta tehty parin sivun mittainen suppea kuntoraportti. Sen verran olin kuitenkin talonäytöissä käynyt, että tiesin kaiken vähänkin vanhan olevan Uudellamaalla helposti "purkukuntoinen", koska jo pelkästä tontista saa mukavan hinnan ilman riskejä. Tutkimme mökkiä yhden iltapäivän apumieheni kanssa ja totesin että kaipa se kelpaa. Kyseessä ei tosiaan ollut mikään rakkautta ja intohimoa ensisilmäyksellä -tilanne, vaan enemmän sellainen tavallinen arkinen rauha. Tuo tunne on säilynyt näihin päiviin asti, vaikka väliin on mahtunut muutama itkupotkuraivari ja totaalinen tympääntyminen. Innostun tosissani vasta kuvitellessani minkälainen talosta vielä tulee.

Isäni kunnostamat vanhat ikkunat odottavat liiterissä pääsyä keittiöön

Ainoa paikka, jota emme viime talvena päässeet tarkastamaan lumen takia oli sokkeli ja sen kunto olikin yllätys, joka sotki remonttiaikatauluni puolella vuodella. Sokkelivalu ehti kuitenkin syksyllä valmiiksi kaksi minuuttia ennen lumen tuloa ja pääsin talvikaudeksi sisähommiin. Nyt pihalla odottaa kasa puutavaraa ja seuraavaksi alkaa lattian rakennus. Työ sujuisi mukavammin vähän keväisemmissä lämpötiloissa ja olen odotellessa keskittynyt suunnittelupuoleen. Minun pitäisi esimerkiksi lyödä lukkoon sähköihin ja putkiin liittyvät valinnat.

Putkitöihin vaikuttaa mm. läpäiseekö kaivoveteni testit ja saanko vapautuksen kunnan vesiliittymästä, joka on alueellani pakollinen

Vaikka eteneminen on ollut minunlaiselleni malttamattomalle tyypille tuskastuttavat hidasta, olen iloinnut jokaisesta pienestäkin edistysaskeleesta. Ulkopuolista apua on käytetyt toistaiseksi todella vähän ja olen itse tehnyt juttuja, joita en ikinä olisi kuvitellut osaavani. Hommia on paiskittu oikeastaan vain viikonloppuisin ja me kaikki tiedämme, että viikonloput ovat ihan liian lyhyitä.
Villa Vasaran ensimmäiseen remonttivuoteen mahtui:

-Vanhan puolen totaalinen purkaminen raakalautaan asti ja betonivalun + hiekkatäytön tyhjennys
-Salaojitus ja sadeveden ohjaus
-Saunan muurin ja kiukaan korjaus, vuotavan katon ensiapu
-Ulkohuussin fiksaus
-Talon hormien kunnostus
-Piipunhattujen asennus taloon ja saunaan
-Kaivon puhdistus ja kunnostus
-Kesäkeittiön rakennus
-Kasvimaan pohjan perustus
-Keskusmuurin tukeminen massiivisella betonivalulla
-Sokkelin tukeminen valulla ja sokkelin suuren reiän paikkaus
-Alajuoksujen lahovaurioiden korjaus
-Koira-aidan teko
-Järjetön määrä haaveilua ja ihanien juttujen hankkimista varastoon, koska mukavampia työvaiheita pääsee tekemään "ihan kohta"


Olen julkaissut joka kuukausi vuoden ajan remonttikuulumisiin liittyvän videon. Nyt sellainen kuitenkin puuttuu ja luulen etten tee niitä enää. Videoiden teko oli kokeilu, joka ei muuttunut minulle hauskaksi tekemiseksi yrityksistä huolimatta. Toivon että ymmärrätte. Jo pelkässä blogissa ja muissa somekanavissa on riittävästi puuhaa. Vaikken yritä kaunistella remonttielämäni rosoisempia puolia, koin että videot silti paljastivat liikaa ja olivat jollain tavoin liian henkilökohtaisia. Ne eivät myöskään ole sen tyylisiä, mitä haluaisin tehdä. Videoihin ei jatkossa ole pääsyä kanavani kautta, mutta linkit ja katselumahdollisuus säilyy blogiteksteissä.

Seuraavana vuorossa on muutaman tunnin irtiotto Tallinnassa remppatarvikeostosten merkeissä


SHARE:

Tehot irti puuliedestä! Käytätkö omaasi oikein?

Nyt kun koko Suomi kärvistelee pakkasessa, tuntui muiden listalla olevien aiheiden sijaan hyvältä kirjoittaa muutama sana puuliesistä ja niiden käytöstä. 

Vanhoja liesiesitteitä on hauska selata, vaikkei mitään tietoa kaipaisikaan

Mielestäni vanhaa taloa ei voi olla ilman puuliettä, ja se oli minulle tärkeimpiä kriteereitä taloa etsiessäni. Puuliedessä on vain sitä jotain. Nyt taloni puuliesi on nostettu syrjään remontin tieltä, mutta ehdin sitä kokeilla ennen purkutöiden aloittamista. Tämä ehkä 70-luvun kapine oli ollut vuosikausia talon tärkein lämmönlähde ja toimi vieläkin moitteettomasti. Vanhempi liesi olisi ehkä kauniimpi, mutta nopeasti lämpiävä ja nopeasti jäähtyvä peltinen liesi on oikeasti kokkailuun sopiva, toisin kuin edellisen kotini ylemmän kuvan mukainen 40-luvun Kotiliesi, jonka uunia ei saanut millään lämpimäksi. Kotiliedet ovat kuitenkin tosi yleisiä, joten jaan uudelleen vinkkini Kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista. Sieltä pienpainatteista hakemalla oman lieden mallin mukaan löytää arvokasta lisätietoa ja käyttöohjeita eri vivuille ym., jotka ainakin minulle vielä pari vuotta sitten olivat täysi mysteeri.

Puulieteni ohjelämpötilat ovat erittäin sympaattisia. Gluteeniton kasvissyöjä ei näistä paljon hyödy :D

Puuliedet on tehty kokkausta varten ja siinä käytössä ne toimivatkin parhaiten ja säilyvät pisimpään hyväkuntoisina. Säälittää pelkästään koristeena nököttävät liedet, vaikka itsekin olen siihen kesäkaudella sortunut. Näin pakkasilla moni kuitenkin miettii saisiko puulieden varamaan lämpöä pidempään. Vinkkejä tähän on keksitty monia.

  • Vesisäiliön täyttö hiekalla. Vesisäiliöt ovat järjestäen puhki vanhimmissa liesissä ja vanhan säiliön täyttäminen hiekalla voi olla kannattavaa. 
  • Kivien lisääminen uuniin tai liesilevyn päälle varaavaksi massaksi. Kivinä voi käyttää tiiltä, vuolukiveä tai tulitiiliä. Kivien lisääminen uunin sisälle lienee harmitonta, mutta jos lieden päällisen kerää tiiviisti täyteen kivitavaraa ja lämmittää liikaa, on riskinä että liesilevy vaurioituu. Sama riski on tyhjää liettä lämmittäessä. Lieden päällä tulisi aina olla jotain vastaanottamassa lämpöä etteivät levyt käyristy. Kannattaa selvittää oman lieden kohdalla milloin lämpö ohjautuu vain liesilevylle ja mistä vivusta vääntämällä lämpiää myös uuni.
  • Suuren vesikattilan lämmittäminen liedellä. Tämä on varmasti oiva keino silloin jos lämmintä vettä tarvitsee muutenkin. Ilman kantta hönkivä kattila saattaa tosin joskus tuottaa liikaa kosteutta huoneilmaan. Markkinoilla on aika käteviä hanallisia suuria kattilamalleja, jotka sopivat tähän tarkoitukseen hyvin.
  • Kamiina- eli liesipuhallin. Vaikka puulieden varaavuutta ei näillä vinkeillä saakaan huimasti paremmaksi, kamiinapuhallin on ehdoton hankinta. Se auttaa lämmön leviämisessä koko asuntoon ja on takuulla harmiton lieden rakenteille.
  • Säännöllinen lämmittäminen. Puuliesissä itsessään ei ole suurta varavaa massaa, mutta muurissa on. Riippuen puulieden mallista, savulle voi olla pidempiä tai lyhyempiä kiertoreittejä piippuun, jolloin muuri lämpiää enemmän tai vähemmän. Vaikkei olisikaan, väitän että säännöllinen lämmittäminen varastoi aina suloista lämpöä muurin. Tästä syystä itse suosin aina vähän suuremman puumäärän polttamista, jotta muurikin lämpiää.
  • Liesipeitto/Hellanpeitto? Tähän törmäsin pari vuotta sitten ja nyt huomasin että liesipeittoa käsittelevä juttu oli hävinnyt netistä (ehkä Rihmaston sivuilta). En ole siis itse liesipeittoa kokeillut ja jos joku tietää aiheesta lisää, vinkatkaa! Ilmeisesti kyseessä on itsetehty paksu peite, joka levitetään lieden päälle lämmityksen jälkeen. Jälkilämmössä voi peiton alla hauduttaa vaikka ruokaa ja peite hidastaa lieden kylmenemistä.
    Jälkihuomio: lukijani vinkkasi jutun uuden sijainnin ja pääset lukemaan hellanpeiton käytöstä täällä.
Kamiinapuhallin ja vuolukivet Porinmatin päällä 

Apumieheni tuunattu pikkuliesi

Ja vielä yksi puuliesiin liittyvä vinkki. Monen lieden ongelma on huono veto, jolloin savu puskee sytytysvaiheessa liesirenkaiden ja liesilevyn väleistä huoneilmaan. Hyvin varustetuista rautakaupoista voi ostaa palonkestävää nyöriä, jolla välit voi tiivistää ja savuttaminen vähenee.

Ensi viikolla torstaina blogissa nostetaan malja talokauppojen vuosipäivän kunniaksi ja kerron mitä mökissäni on ehditty vuoden aikana tehdä. Pysykää lämpimänä!

Terveisin, Stella

Ai niin, koska ensimmäinen kausikirjeeni ei ihan valmistunut tälle päivälle, voi tilaajaksi vielä liittyä. Lähetän keväisen tervehdykseni kirjekavereille sunnuntaina aamupäivästä, joten jos haluat kuulla kuulumisia kulissien takaa ja lukea mm. miten minun tapainen aloittelija onnistui taimikasvatuksessa tai pysyä jatkossakin kärryillä blogini kuulumisista, kannatta klikkailla itsensä listoille nyt.

Haluatko luovaa sisältöä vasaralla, viikatteella ja virkkuukoukulla suoraan sähköpostiisi kerran kuukaudessa?


Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä.

Sinua saattaa kiinnostaa myös aikaisempi kirjoitukseni:
10 tapaani säästää lämmityskuluissa vanhassa talossa


SHARE:

Viisi vuotta ilman telkkaria, radiota ja sanomalehteä!

Muuttuuko ihminen ollessaan vuosia ilman telkkaria, radiota ja lehtiä? Kyllä!
Kehotan sinuakin kokeilemaan edes pientä lakkoa tiedotusvälineistä.


Kun Fantan-koira tuli minulle puolivuotiaana, pisti se eroahdistuksissaan digiboxin säpäleiksi. Uutta ei ikinä hankittu. Kyseinen koira täyttää keväällä kuusi vuotta, joten onhan tässä jo jonkin aikaa pärjätty ilman tuota olohuoneen hypnotisoijaa. Noh itseasiassa, ilman olohuonetta (tarkoitan olohuoneella tilaa joka on pyhitetty ainostaan telkkarin palvomiseen) olen elänyt siitä lähtien kun muutin pois kotoa. Television lisäksi radion kuuntelu, tai sanomalehtien tilaaminen ei ole myöskään kuulunut arkeeni, vaikkei minulla mitään niitä vastaan olekaan. Näiden viiden vuoden aikana minusta on tullut vähän kaikesta ulalla oleva, omassa maailmassa viihtyvä outo herkkis.

Tässä vaiheessa moni miettii onko tämän taustalla joku elämää suurempi ideologinen syy? Eipä juuri. Näin on vain käynyt, kun on ollut muutakin tekemistä. Kuten monen, minunkin ohjelmien katselu on siirtynyt nettiin. Välillä katsoin enemmänkin sarjoja Areenasta, mutta nyt sekin on jäänyt hyvin vähälle. Laskin että olen esimerkiksi viimeisen kahden viikon aikana katsonut yhden pätkän Neiti Marplea. En tiedä muita tv:n katseluun tarkoitettuja alustoja kuin Areena ja Ruotsin SVT play. En edes tiedä montako kanavaa Suomessa tällä hetkellä näkyy normitaloudessa tai minkä nimisiä ne ovat.

Uusimmassa Anna-lehdessä kerron ehkä telkkarittoman elämän varjopuolista, 
nimittäin harrastusten ylisuorittamisesta

En tiedä montaa muutakaan asiaa. Joku voisi sanoa, että elän omassa todellisuudessani ja olenkin usein ulkopuolinen kahvipöydän keskusteluaiheista. Olen kiitollinen, jos joku kertoo minulle tärkeistä elämääni vaikuttavista asioista, kuten tulevista junalakoista tai lumimyrskyistä, koska on hyvin mahdollista etten tuota tietoa muuten saa. Presidentinvaalitkin hokasin vasta postilaatikkoon tulleesta äänestyslapusta. Sen sijaan minua ei välttämättä kiinnosta julkkisten toilailut tai kaikki politiikan viimeisimmät ikävät käänteet. Työkaverini ja lähipiirini ovat tähän jo tottuneet, mutta kyllähän autuas tietämättömyyteni asioista aiheuttaa välillä kummeksuntaa, enkä aina itsekään ole asiasta ylpeä. Onneksi olen töissä museossa, jossa ei tarvitse olla niin ajan hermolla.


Noh, koska apumieheni kotona on telkkari ja olen sitä välillä yrittänyt katsoa, huomasin mitä tapahtuu jos elää pitkään ilman tuota laitetta.

1. Aistit herkistyvät
Koska olen viime vuodet katsonut paljon pientä liikkuvaa kuvaa, hiljaisella äänellä ja ilman mainoksia tulen hulluksi siitä miten äänekkäitä ja nopeatempoisia tv-mainokset ovat. En pysty katsomaan ohjelmia, jotka on editoitu liian lennokkaasti. Olen myös meinannut lähteä pois elokuvateatterista, koska erikoistehosteet ovat olleet minulle aivan liikaa. Ilmiötä on vaikea kuvailla sitä kokemattomalle, mutta osoittaa miten muutumme ja totumme pitämään normaalina jatkuvaa television kautta tulevaa ärsyketulvaa. Kun se poistetaan, aistit saavat lomaa.

2. Painajaiset vähenevät, ja unet paranevat, mutta sitä muuttuu kaikin puolin vähän herkkikseksi
Katsoin ennen paljon rikossarjoja ja pidin niistä. Jotenkin niiden katselu vain jäi ja huomasin että valtaosa painajaisistani katosi. Silloin kun osaan vaihtaa kännykän kirjaan nukkumaan mennessä, myös unenlaatuni paranee huimasti. Nyt en enää uskallakaan katsoa jänniä sarjoja. Minusta on tullut ihan nynny. Joulun alla katsottu Onnelin ja Annelin talvikin aiheutti minulle sydämentykytyksiä ja samalla suurta hupia siskontytössäni.

3. Säästyy rahaa
Tätä ei moni halua uskoa, mutta väitän säästäneeni kamalasti rahaa koska en näe telkkarin mainoksia tai kotiini ei tule mainosjakelua postin kautta. Mainokset ovat tehokkaita, innostun aivan liikaa kaikenmaailman Bilteman ja Hongkongin kuvastoista, en todellakaan halua niitä kotiini. Koska en altistu jatkuvalle mainostulvalle, uskon myös erottavani mainokset ympäristöstäni helpommin kuin muut. Piilomainontaa on kaikkialla. Niin ja säästyyhän sitä rahaa siinäkin ettei tarvitse ostaa hulppeita telkkarin katseluun tarkoitettuja laitteita.


4. Ruudun tuijotteluaika vähenee
Tämä on itsestäänselvää, mutta syitä on monia. Jos ohjelman katsominen vaatii läppärin hakemista, avaamista ja pätkän etsimistä netistä, sen yleensä tekee vasta kun on oikeasti hyvä hetki. Koko ajan taustalla pauhaamassa oleva telkkari on pahin aikasyöppö minkä tiedän. Silloin tulee helpommin jäätyä ruudun eteen ilman syytä. Koska en näe mainoksia tarjolla olevista ohjelmista, katseluaikani on vähentynyt vuosi vuodelta. En enää tiedä minkä nimisiä ohjelmia hakisin, eivätkä saatavilla olevien ohjelmien nimet sano minulle yhtään mitään. Tässä olisi kehitysehdotus areenalaisille, ohjelmien kuvaukset tulisi ehkä kirjoittaa niin että ne kiinnostaisivat myös sellaisia, joille ohjelma ei ole entuudestaan tuttu.

5. Tulee katsottua laadukkaampia juttuja
En ole mikään yli-ihminen. Kyllä minäkin selaan lehtiä, kuulen joskus radiota, katson ohjelmia ja roikun liikaa somessa. Suurin ero on siinä että haen haluamani materiaalin aktiivisesti itse. Koen että telkkari ohjaa meitä katsomaan liikaa sellaista, mitä emme tarvitse ja silloin kun voisimme tehdä jotain ihan muuta. Jokaisen olisi terveellistä pitää tv kiinni vaikka kuukauden ajan ja katsoa mitä tapahtuu. Minusta on parempi ankeiden päivän uutisten sijaan lukea vaikka Tuuma-lehden rakennusperintöjuttuja tai korvata sadas kausi Voice of Finlandia youtuben omavaraisesti elävien tyyppien videoilla maanviljelystä. Radion kuuntelua opettelen uudelleen, mutta kehitys on hidasta. Muutaman hauskan podcastin sen sijaan olen löytänyt kuunneltavaksi. Podcastien kuuntelu on mukavaa remonttia tai käsitöitä tehdessä.


Minkälaisia kuuntelu-, katselu- ja lukemistottumuksi sinulla on?
Voisitko olla kokonaan ilman telkkaria?


Luovaa sisältöä vasaralla, viikatteella ja virkkuukoukulla suoraan sähköpostiisi?


SHARE:

FB-yhteisö vanhojen talojen bloggaajille ja lukijoille

Hei, lyhyt ilmoitus aurikoiseen sunnuntaipäivään. Olen perustanut Facebookiin ensimmäisen ja ainoan ryhmän vanhojen talojen elämästä bloggaaville ja kiinnostuneille lukijoille.
Löydät ryhmän täältä. Ryhmässä jaetaan kutkuttavia kirjoituksia vanhojen talojen iloista ja suruista, jotka varmasti löytävät innostuneen yleisön. Haluankin kutsua sinut mukaan jengiin ja tekemään ryhmästä entistä parempi.



Terveisin, Stella
SHARE:

Näin perustin kasvimaan puoli-ilmaiseksi


Moni aloitteleva puutarhuri törmää varmasti samaan ongelmaan kuin minäkin, kaikki maksaa ja vielä yllättävän paljon: siemenet, multa, työkalut, lannoitteet ym. Kun perustin kasvimaata edelliseen kotiini, talous oli tosi tiukilla. Tilaa oli jättisuurelle kasvimaalle pienen savisen pellonpohjan verran, mutten voinut satasta enempää satsata koko hommaan. Summa meni laadukkaisiin siemeniin ja suureen astiaan kanankakkaa, koska sain kehnoa multaa ja lavankauluksia ilmaiseksi.

Vaikka mullan joutuisikin ostamaan ensimmäisenä kasvukautena kaupasta, on keinoja saada se riittämään pidämmälle. Kehitin ihan oman kasvimaanperustamistekniikkani, joka mukailee ns. lasagnepenkkiä. Lavankauluksia tai edes työkaluja ei tarvita.

Kasvimaan pohjia ja kohopenkkejä varhain keväällä

Homma aloitetaan valitsemalla pihalta tasainen ja aurinkoinen kohta. Pieni tai suuri ala peitetään moninkertaisella sanomalehdellä tai pahvilla. Mitä enemmän kerroksia, sen parempi. Pläntin voi tehdä suoraan lavankauluksen kokoiseksi, jolloin samaan kohtaan voi seuraavana vuonna lisätä kaulukset ja kasvattaa korkeutta uudella mullalla. Tämä perustamistapa ei vaadi maan kääntämistä tai rikkaruohojen kitkemistä.

Toukokuussa penkeissä itää jo ja on aika aloittaa ruohokatteen lisääminen
Kastellun sanomalehden päälle kerätään pihalta eloperäistä materiaalia, kuten lehtiä, oksia ja heinää. Jos käytössä on kompostia, hieno juttu. Monet tallit myyvät myös lantaa todella edullisesti. Päällimmäiseksi lisätään kerros multaa, joko jostain päin pihaa tai kaupan hyllyltä. Tämäkin onnistuu vielä jopa ilman lapiota, jos oikein haluaa pihistellä. Mullan laadusta riippuen, sitä kannattaa jatkojalostaa kanankakalla. Penkki on valmis kylvettäväksi. Kesän aikana edullisin lannoite on ruohosilppu (jonka muuten leikkasin ensimmäisinä vuosina käsin, koska meillä ei ollut varaa ruohonleikkuriin) ja nokkosista käytetty superliemi.

Kesäkuussa kasvimaalta löytyi jo salaattia ja muuta pientä vihreää
Tietenkään tämän tyyppisessä kasvimaassa ei voi kasvattaa porkkanaa, perunaa tai muuta maan alle kurottavaa herkkua. Plänttiin lisätään vuosittain uutta eloperäistä jätettä ja kompostia, jolloin se lavankauluksien avulla kasvaa korkeutta riittävästi juureksille. Parin vuoden päästä alimpana ollut pahvi on myös maatunut pois ja juuret saavat entistä enemmän tilaa.

Heinä-elokuussa viljelmiä tuskin erottaa heinikosta, mutta siellä ne ovat ja tuottivat satoa.

Jos kaipaat vinkkejä myös taimikasvatukseen, kannattaa liittyä kausikirjeeni tilaajaksi ennen 1.3. Ensimmäisen kirjeeni aiheena on mm. puutarhakauteen valmistautuminen ja taimien kasvatus.


Terveisin, Stella

Ai niin, arvon Facebookissa ja Instagramissa kaksi lippuparia Lahden raksamessuille. 
Arvontoihin voi osallistua perjantaihin kl. 12:00 saakka. 

Lue lisää:

Haluatko luovaa sisältöä vasaralla, viikatteella ja virkkuukoukulla suoraan sähköpostiisi kerran kuukaudessa?


Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä.

SHARE:

Kaksi tapaa testata tapettien hengittävyyttä

Miten valita tapetti vanhaan taloon? Siinäpä pulma, jota olen pohtinyt talokaupoista asti, koska rakastan värikkäitä tapetteja. Kunnostan taloani perinnerakentamisen keinoin ilman muoveja ja silloin tapettikaan ei saa olla liian tiivis. Samoissa mietteissä on ollut myös Sanna blogissaan ja hänen kirjoituksesta sain idean kertoa miten minä valitsen vanhaan taloon sopivan tapetin ja testaan paperitapettien hengittävyyttä. Näihin kokeisiin tarvitset testattavia tapetteja, verrokiksi mieluiten 100% paperitapetteja, muovia, vaikka pakastepussin, tavallista valkoista paperia, vettä, pari lasia ja mukeja.

TAPA 1
Tämä tapa on tuttu ainakin kirjasta Perinnemestarin Rintamamiestalo ja tätä tapaa Sannakin käytti. Siinä testattavan tapetin alle laitetaan tavallista paperia ja tapetin päälle tipautetaan vesitippoja. Jos tipat humahtavat paperiin, hieno juttu, joskus pintajännitystä joutuu pisaroista vähän rikkomaan ja odottamaan tuloksia kauemmin. Tipat voi peittää vesilasilla, tai kevyellä painolla. Jos tapettipalan alla oleva paperi kostuu kupruille, tapetti päästää hienosti kosteutta lävitseen ja on turvallinen valinta vanhempaan taloon.


TAPA 2
Tämän tekniikan opin ystävältäni, enkä tiedä mistä se on peräisin. Pidän tästä tekniikasta ehkä tapaa 1 enemmän. Keitä vettä kiehuvaksi ja kaada sitä mukiin. Aseta tapetinpala peittämään mukin suu ja sujauta tapetin päälle tiiviisti tavallinen juomalasi. Mitä enemmän ja nopeammin lasi täyttyy höyryllä, sitä enemmän höyryä tapetti päästää lävitseen ja sitä "hengittävämpi" se siis on. Koe kannattaa tehdä myös vaikka muovipussin kappaleella, niin näet miltä näyttää kun lasi ei höyrysty lainkaan.


Jos testaat tapetteja ensimmäistä kertaa, on kummassakin kokeessa hyvä olla verrokkina aitoja täysin ilman muovia olevia tapetteja (esim. Lim & Handryck) sekä vaikka perusrautakaupan muovisen oloisia vaihtoehtoja. Näin pysyt arvioimaan tuloksia paremmin. Yläpuolen kuvissa olevat Boråstapeter-tapetit päästivät jotain lävitseen, mutta sitä paremmin pärjäsi rautakaupan alehelmi. Aina kannattaa siis testata. Pihlgren & Ritola ei todellakaan ole ainoa vaihtoehto vaan netin syövereistä voi tehdä todellisia löytöjä. Mallipaloja on helppo saada. Olen itse esimerkiksi huomannut että William Morris-merkin alla myydään hyvinkin erituntuisia tapetteja ja itse testaan kaikki tapettini ennen suuremman erän ostoa.


Nämä kolme paperitapettia tulevat mökkiini. Ensimmäinen vihertävä eteiseen, pikkukukat keittiöön ja viimeinen makuuhuoneeseen. Vessaan valitsin muovisemman superräikeän Pip-studion mallin.

Siitä vain testailemaan!

Terveisin, Stella

Lue lisää:
tai kaikki remonttiaiheiset kirjoitukset täältä

Haluatko luovaa sisältöä vasaralla, viikatteella ja virkkuukoukulla suoraan sähköpostiisi kerran kuukaudessa?


Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä.

SHARE:
Blogger Template Created by pipdig