Vanhan näköinen uusi lattia Ottossonin lasyyriöljyllä



Olen aina pitänyt vanhojen talojen oranssiin vivahtavista vernissatuista lattioista ja seinistä, juuri niistä mitä moni inhoaa ja piilottaa raikkaamman sävyn alle piiloon. Parasta näissä vanhoissa pinnoissa on myös elämisen jäljet. Vaikka uusi puhdas vaalea puulattiani olikin ihana, rakastan vanhoja taloja juuri siitä syyystä että ne ovat... noh, vanhoja.

Halusin kokeilla voisiko uudesta lattiasta saada vanhan näköisen!


Kuvassa yllä erään minulle rakkaan kartanon vanhaa ja "raikastettua" lattiapintaa malliksi.

Aikaisemmissa kodeissani olen saanut tepsutella maalatuilla lautalattioilla, ne ovatkin ihania. Nyt kun koko lattiamateriaali meni uusiksi, ajattelin vaihteeksi testata jotain läpikuultavaa käsittelyä. Koirataloudessa on hyväksyttävä se tosiasia, ettei mikään pinta kestä pitkään ja kannattaa vain valita käsittely, jota on helppo korjailla ja uudistaa.


Tutkailin erilaisia vahoja ja öljyjä pitkään. Halusin helposti levitettävän ja nopeasti kuivuvan pintakäsittelyn sopivassa värissä. Halusin myös käsittelyn, jonka voisi myöhemmin tarvittaessa maalata. Hylkäsin heti öljyt, jotka vaativat esimerkiksi kuumentamista tai päivien kuivumisajan. Ottossonin lasyyriöljy vaikutti kiinnostavalta. Saman firman pellavaöljymaalit ovat parhaita mitä tiedän.


Ottossonin lasyyriöljy sävyssä åldrad trä muistutti vähän vanhoja vernissattuja lattioita, innostuin. Yrityksen ruotsinkielisillä sivuilla oleva ohjevideo sai homman vaikuttamaan myös helpolta ja sitähän se olikin. Suomessa tuotetta myy ainakin Lundagård ja Roseborg. Puuöljyyn sekoitetaan itse erillinen sävyte ja sen lisäksi tarvitaan myös vernissaa esikäsittelyä varten. Nopeimmillaan lattian tekee kolmessa päivässä.


Käsittely on kolmivaiheinen. Puhdas puu käsitellään ensin pelkällä vernissalla, sen jälkeen sävytetyllä lasyyriöljyllä (kerran tai kahdesti) ja lopuksi levitetään vielä kerros väritöntä lasyyriöljyä. En tiedä onko tuo viimeinen kerros välttämätön, ainakin se oli vaikein levittää tasaisesti.

Hieman jännitin miten öljyäminen onnistuu kolmen koiran karvojen kanssa samassa taloudessa. Levitystapa on kuitenkin sellainen, etteivät karvat tartu puun pintaan. Vernissa ja öljy levitetään ensin siveltimellä tai sienellä ja pyyhitään sen jälkeen rätillä. Pinta ei jää yhtä märäksi ja herkäksi kuin maalatessa. Karvat eivät siis tartu!


En suojannut uutta lattiaa ennen öljyämistä, joten koirat ehtivät esipatinoida sen hienosti. Jokainen kynnenjälki jäi näkymään muuta pintaa tummempana, mutta minua se ei haittaa. Mihähän halusin kulahtaneen lattian. Olen itseasiassa sävyyn niin tyytyväinen että taidan käsitellä keittiön työtasot ja hyllyt samalla aineella.


Terveisin Stella


Inspiroidu vihreämmän elämän remontista ja ryhdy Kummitustalon kirjekaveriksi!
Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä.

SHARE:

Operaatio villapaita ilman kärsimystä -vaihtoehtoja markettilangoille

Olen jo pidemmän aikaa etsinyt vaihtoehtoja huonolaatuiselle halpisvillalangalle, jota ostamalla tulee hyvin suurella todennäköisyydellä tukeneeksi myös eläinten kaltoinkohtelua. Pelkkä kotimaisuus ei vielä ole tae villasta ilman kärsimystä, mutta autoitte minua kommentoimalla keräämään listan eettisemmistä lankavaihtoehdoista.


Kuten moni kauemmin neulonut, olen minäkin ääriäni myöten kyllästynyt markettilankojen huonoon laatuun. Kertakäyttökulttuuri on siirtynyt vaateteollisuudesta myös käsityötarvikkeisiin. En ole kovin nopea neuloja, ja tuntuu turhalta uhrata aikaa heti piloille nyppääntyneen sukkaparin tekemiseen. Siskoni saa kaiken lisäksi Novitan langoista ihoallergiaoireita ja kyllähän se pistää miettimään miten villaa käsitellään langan valmistuksen yhteydessä.


Sain keväällä kesäkanakurssin yhteydessä tutustua kuvissa oleviin Rönnin tilan lampaisiin. En ole ikinä seurustellut yhtä uteliaan ja hurmaavan lammaskatraan kanssa. Kohtaamisen jälkeen oli pakko todeta ettei pelkkä maininta "mulesing free" riitä minulle eettisen langan takeeksi.

Eettisin villapaita on mielestäni kirpparilta hankittu (tai kirpparipaidasta purettu), mutta aina hyviä löytöjä ei satu eteen. Haluan neuloa seuraavaksi villapaidan oikeasti onnellisten lampaiden villasta, ilman myrkkyjä ja saada samalla markettilankapaitaa pitkäikäisemmän käyttövaatteen. Operaatio villapaita ilman kärsimystä sai näin alkunsa.

Vegaaniliitto on julkaissut hyvän oppaan asioista, joita lankahyllyn äärellä tulisi pohtia.


Omaan villapaitaani taitaa tulla Hannan ja Anun lammaskatraiden villaa itse värjättynä. Odotan myös innolla saanko syksyllä Sannilta villaa omia kehruutreenejä varten.

Te ehdotitte minulle instassa ja fb:ssä muutamia suomalaisia tuottajia, mutta olisi mukava saada listalle jatkoa erityisesti tiloista jossa lampaita on vähän, ja olot ovat erityisen lempeät. Tuntuu että eettisyyttä korostavat pientilat, joiden ykköstuote on muu kuin liha, ovat todella harvassa.




Terveisin, Stella
(seuraava kausikirje lähetetään kirjekavereille sunnuntaina 8.7.)

Inspiroidu vihreämmän elämän remontista ja ryhdy Kummitustalon kirjekaveriksi!
Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä.
SHARE:

Paras remonttipäätös ikinä!

Olen yrittänyt noudattaa remontissa ohjetta "korjaa vain se mikä on rikki". Toki purkuun ja kaatopaikalle on mennyt terveydelle tai talon eliniälle haitallisia materiaaleja, olivat ne miten ehjiä tahansa. Mökissä on aloitettu kuitenkin yksi projekti, joka ei olisi ollut mitenkään välttämätön ja jonka tarpeellisuutta punnitsin pitkään. Nyt kun homma on saatu alulle, en voisi olla onnellisempi!

Tämä projekti on tietenkin ikkunaremontti!


Eikä mikä tahansa tavallinen ikkunaremontti. Tummat täysin ehjät 70-luvun ikkunat vaihtuivat muutaman viikonlopun aikana vanhoihin kulahtaneisiin t-karmeihin. Muutos talon ulkonäössä ja tunnelmassa on huima! Tänä kesänä vaihtoon pääsivät talon vanhemman, 50-luvulla rakennetun puolen ikkunat, joita on kokonaista kaksi kappaletta. Ullakolla säilynyt alkuperäinen ikkuna sai tietenkin jäädä.

Vaikka ikkunat ovat talon kokoon nähden liian suuret ja keskenään hiukan erikokoiset, istuvat ne julkisivuun mielestäni hyvin. Vanhat pokat saavat nyt retro-oven näyttämään kamalalta ja se pääseekin vaihtolistalle vielä tämän kesän aikana. 1970-luvulla rakennettu osa taloa joutuu vielä sen sijaan odottamaan uusia vanhoja ikkunoitaan vuoden tai pari.


Kurkkaa esimerkiksi täältä miltä vanhat ikkunat näyttivät!

Halusin vaihtaa ikkunat, koska mielestäni ne ovat suurimpia tunnelman luojia vanhoissa taloissa. Kunnostetut ja talvisin teipatut ikkunat toimivat hyvin ja energiatehokkaasti, eikä lämpö karkaa harakoille niin kuin moni ikkunaremontteja myyvä firma varmasti väittää. Ikkunoiden sijasta kannattaa satsata mieluiten yläpohjan kautta tapahtuvan lämpöhukan ja ilmavuotojen minimoimiseen (kts. Lehtisen Viri ja Valkee -kirja tai kirjasta tehty tiivistelmä). Uusien ikkunoiden hinta ei ikinä näy säästönä sähkölaskussa. Omat vanhat ikkunani maksoivat sen sijaan vain 200 euroa.

Koska talossa on sisällä niin vähän luonnonvaloa, teimme vielä tulevaan keittiöön ikkunan uutta ja vanhaa puolta erottavaan väliseinään. Tulevaisuudessa tiskaillessa näkee huoneen läpi pihalle ja valo virtaa paremmin.


Ulkoikkunoiden vaihdon lisäksi sisällä on tapahtunut muutakin pientä edistystä. Olen instassa hehkuttanut esimerkiksi uusia tummia lattioitani. Jos haluat nähdä pienen videon remontin etenemisestä sisällä, liity Kummitustalon kirjekaveriksi. Lähetän videotervehdyksen sähköpostilistalle sunnuntaina 8.7.

Terveisin, Stella

Inspiroidu vihreämmän elämän remontista ja ryhdy Kummitustalon kirjekaveriksi!
Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä.
SHARE:

Viisi syytä miksi kasvimaan sato jää käyttämättä

Keväällä selaat innoissasi puutarhalehtiä ja piirrät paperille millintarkat kylvösuunnitelmat. Posti tuo kotiin vähän liian kalliin siementilauksen ja taimien tila ikkunalla loppuu heti alkumetreillä kesken. Intoa riittää vielä kesäkuun alussa, kun taimet muuttavat pihalle ja saat sormesi multaan pitkän talven jälkeen. Jotain kuitenkin tapahtuu kesän aikana ja elokuun lopussa huomaat monen kasvin päässeen kuolemaan, villiintymään tai venähtämään liian suureksi, eikä pakkanen pursuile itsekasvatettuja herkkuja kellarista puhumattakaan. Kuulostaako tutulta?

Mikä meni vikaan? Tässä muutamia syitä miksi kasvimaan sato jää käyttämättä.
Kyllä, olen itse kokeillut kaikkia.


1. Kasvimaa on liian kaukana
Olit ehkä ajatellut hakevasi pihalta päivittäin tarpeet omaan salaattiin ja tuoreet yrtit ruuan päälle. Jos yrttipenkki on pihan perällä, tämä ei tule ikinä toteutumaan. Olemme laiskoja ja jokainen ylimääräinen askel tuntuu työpäivän jälkeen liian pitkältä. Poissa silmistä, poissa mielestä pitää todellakin paikkansa. Lähellä keittiötä oleva kasvimaa sen sijaan innostaa käyttämään ja hoitamaan rehuja ihan eri lailla.

2. Väärät kasvivalinnat
Saitko mummolta kamalasti vahvaa lipstikkaa ja naapurilta leviävää iisoppia? Tai hommasitko hauskan kuuloisia eksoottisia uutuuksia? Tuliko marjoja liikaa, mutta kukaan ei syö hilloa ja juo mehua? Tunnustan, esimerkiksi oma yrttipenkkini pursuilee makuja, joita en osaa vielä käyttää tai joista en oikeastaan edes pidä. Tältä virheeltä välttyäkseni kasvatan paljon helppokäyttöisiä kasviksia ja tuttuja yrttejä kuten ruohosipulia, basilikaa ja persiljaa. Ehdotan myös uusin säilömistapoihin ja resepteihin tutustumista.


3. Huono aikataulutus ja ajanpuute
Toukokuussa odotamme ensimmäisiä retiisejä kieli pitkällä ja elokuussa kasvikset tulevat jo korvista ulos. Siemenpussien kyljessä olevia kylvöohjeita ei tarvitse noudattaa orjallisesti, vaan kasvukautta voi aikaistaa tai myöhäistää, vaikka omien lomien mukaan. Todella monia kasveja pystyy kylvämään kahdesti tai jopa kolmesti kesässä. Jos koko sato valmistuu kerralla, saattaa reippainkin puutarhuri uupua pilkkomiseen, kuivattamiseen, pakastamiseen, hilloamiseen ja pikkelöimiseen.

4. Ei säilytystilaa sadolle
Luin hiljattain viljelyopusta, jossa neuvottiin aloittamaan kotitarveviljely ketjun viimeisestä vaiheesta, eli sadon säilyttämisestä. Ennen kasvimaan perustamista pitäisi siis kunnostaa maakellari, päivittää pakastin ja hankkia kuivuri. Uskonkin että suuri osa sadosta jää hyödyntämättä säilytystilan puutteiden takia.

5. Haukkasit liian ison palan
Joskus kasvimaan sato jää käyttämättä ihan vain siitä syystä että kipinä hommaan sammuu, koska tekemistä onkin liikaa. Viljely on sata kertaa työläämpää kuin tv-ohjelmat, puutarhalehdet ja blogit antavat ymmärtää. Kokemusta on esimerkiksi kaupungin vuokrapalstasta, joka jäi niin huonolle hoidolle, että yritimme nolona hakea perunat salaa yöllä. Emme halunneet kohdata muiden viljelijöiden paheksuvia katseita. En palstaa vuokratessani tajunnut miten iso ala aari oikeastaan on.


Miksi sinulla on jäänyt sato hyödyntämättä, vai jääkö?

Terveisin, Stella

Lue myös:
Osittainen omavaraisuus on pienituloisen palkankorotus
Kolme herkkukasvista joita kannattaa viljellä
Miten teet kasvimaaviljelystä taloudellisesti kannattavaa
Näin perustin kasvimaan puoli-ilmaiseksi

Inspiroidu vihreämmän elämän remontista ja ryhdy Kummitustalon kirjekaveriksi!


Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä.


SHARE:

Osittainen omavaraisuus on pienituloisen palkankorotus

Olen koko kevään ja alkukesän pohtinut tapoja valmistautua ensi vuonna eteen loikkaaviin muutoksiin päivätyössäni. Tuloni tippuvat 600e kuukaudessa, kun muutamia vuosia kestänyt sijaisuuteni päättyy. Jäljelle jäävä summa riittää juuri ja juuri peruselämiseen, muttei yhtään mihinkään ylimääräiseen. Mietin tosissani olisiko minusta sivutoimiseksi yrittäjäksi ja saisinko sitä kautta raavittua kasaan muutaman satasen kuukausittain. Tutustuin luoviin monitoiminaisiin Sonjaan ja Anuun kuullakseni heidän kokemuksiaan yrittäjyydestä. Pitkän pohdinnan jälkeen jouduin toteamaan ettei oma firma mahdu arkeeni juuri nyt.

Päätin antaa itselleni kuitenkin toisenlaisen palkankorotuksen!


Suurimpia kulueräni on ehdottomasti ruoka (ja koirat), eikä esimerkiksi asuntolaina. Gluteeniton kasvisruoka ei ole halpaa ja olen elänyt remonttiajan eineksillä. Kuvittelin itseni hiki hatussa huhkimassa päivätyön jälkeen iltaisin ja viikonloppuisin vielä lisää töitä yrittäjänä, saadakseni rahaa, jonka hyvin todennäköisesti käyttäisin juuri ruokaan. Voisiko tuosta yhtälöstä vain yksinkertaisesti poistaa yhden vaiheen, voisinko viljellä osan ruuastani itse? Silloin säästyisin kaikilta yrittäjyyden harmeilta, minun ei tarvitsisi myydä ja tyrkyttää kenellekään mitään ja vuorokauteen voisi jopa jäädä tunteja nukkumiselle.

Voisiko osittainen omavaraisuus olla pienituloisen palkankorotus?


Joku saattaa siellä naureskella romantisoidulle idealleni oman ruuan viljelystä, mutta olen aikaisemminkin saanut paljon turvaa tiukkoina aikoina kasvimaani sadosta. Viljelyharrastukseni on aina ollut tavoitteellista. Menestyvää hyötypuutarhaa ei kuitenkaan rakenneta hetkessä ja tuntuu että olen joutunut aina muuttamaan, ennen kuin maa on alkanut kunnolla tuottamaan. Toivon että tällä kertaa on toisin.

Päätös hyötypuutarhan kehittämisestä tuntuu minulle yrittäjyyttä luonnollisemmalta tavalta turvata toimeentuloani. En kuvittele että omien kasvisten, marjojen ja hedelmien viljely on pienellä pihalla mitenkään helppoa, mutta olette ehkä huomanneet ettei helpot projektit oikein innosta.


Onko linjoilla muita suuremman skaalan kotitarveviljelijöitä? Kuulisin mielelläni ajatuksianne ja olisi mukava vierailla puutarhassa, josta riitää satoa koko talveksi.

Lue myös:
Kolme herkkukasvista joita kannattaa viljellä
Miten teet kasvimaaviljelystä taloudellisesti kannattavaa
Näin perustin kasvimaan puoli-ilmaiseksi

Terveisin, Stella

Inspiroidu vihreämmän elämän remontista ja liity Kummitustalon kirjekaveriksi


Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä.
SHARE:

Helppo itse tehty petroliöljymaali

Voi kuinka olisinkaan kaivannut näin hienoja ja kuivia kelejä muutama vuosi sitten, kun tuskailin edellisen taloni julkisivun remontin kanssa. Kerron pian nykyisen mökkini tuoreimmat kuulumiset, mutta haluan ennen sitä jakaa teille reseptin itse tehtyyn petroliöljymaaliin. Kannattaa kokeilla!


Edellistä taloani kunnostettiin Museoviraston tuella ja oli tärkeää tietää mitä maali sisältää. Valmiit kaupan maalit eivät olleet vaihtoehto, koska tarkkoja ainesosia ei purkkien kyljessä kerrota. Petroliöljymaali sopii erityisesti vanhoille pinnoille, jotka on aikaisemmin maalattu moderneilla maaleilla, kuten tässä tapauksessa ns. punamaalilla tai riihimaalilla. Edes pienet rippeet lateksia eivät haittaa. Vanhaa punamullattua seinää tai perinteistä pellavaöljymaalipintaa en lähtisi petroliöljymaalilla kuitenkaan pilaamaan.


Itse tehdyn petroliöljymaalin edut:

  • Punaisena tehtynä edullista
  • Maalin sekoittaminen on helppoa, eikä erikoisvälineitä tarvita
  • Kiva maalata, peittää usein kertasivelyllä 
  • Kaikkea vanhaa maalia ei tarvitse saada alta pois, irtomaali poistetaan skraballa ja viimeistellään teräsharjalla
  • Hengittävä!
  • Kuivuu nopeasti
  • Mattapintainen maali näyttää omaan silmääni kauniilta


Käyttämäni pigmentti Hangon värin Punamulta Exra on Faluninpunaista ehkä vähän ruskeampi, helpommin saatavilla (elämäni nopein toimitus täältä) sekä edullisempi. Kuvan testilaudassa on vanhan seinämaalin päällä alimpana kerros Faluninpunaista pellavaöljymaalia ja sen yläpuolella sekä viereisessä kalikassa tämä oma keitokseni. Värisävyissä on siis pieni ero, mutta suurin ero on kiillossa. Petroliöljymaali on mattapintainen.

Kummitustalon petroliöljymaali (noin mökin seinällinen, heh)
  • 5kg Hangon värin Punamulta Exraa
  • 1l valopetrolia (eli lamppuöljyä)
  • 2l vernissaa
Sain perusreseptin restauroija Elsi Niemisen kautta, mutta pyöristin suhteita vastaamaan pakkauskokoja. 


Ainekset on helpoin yhdistää ampärissä, johon on olemassa tiivis kansi. Alkuun pigmentti jää kökkeröiseksi, mutta liukenee lopulta. Maalia on sekoitettava koko ajan työn edetessä. Petroliöljymaali tuntuu vaativan täydellisen maalaussään ja huomasin pinnassa epätasaisuutta helteellä tai liian kostealla kelillä työskennellessä. Jotkut ovat myös valittaneet että maaliin (ilman homeenestoaineita) tulee helposti pieniä homepilkkuja. Ehkä tulokseen vaikuttaa myös alla oleva pinta. Voi olla turvallisinta kokeilla itse tehtyä petroliöljymaalia ensin vaikka johonkin piharakennukseen.



Terveisin, Stella

Sinua saattaa kiinnostaa aikaisempi kirjoitukseni:
Vanhan talon ulkolaudoituksen korjaus - Lue tämä ennen kuin aloitat

Inspiroidu vihreämmän elämän remontista ja liity Kummitustalon kirjekaveriksi


Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä.

SHARE:

Onko unelmatyötä olemassa? Elämänmuutoksen tehnyt Taitohelmarin Sonja vastaa



Työntekoon ja itsensä toteuttamiseen liittyvät asiat ovat pyörineet viime aikoina kovasti mielessäni. Olen jo jonkin aikaa hoitanut mukavaa sijaisuutta, mutta vuoden päästä vaihdan tehtäviä ja samalla tuloni tippuvat tuntuvasti. Toivon päivätyön rinnalle edes ihan pientä lisätulon lähdettä, sillä tulevasta palkastani on vaikeaa maksaa koirien suuria eläinlääkärireissuja tai remonttikuluja, vaikka se riittääkin peruselämiseen ihan hyvin.

Olin ennen sitä mieltä että on ihan ookoo pitää työ ja harrastus tiukasti omissa lokeroissaan. Olen kokeillut käsityöläisyyttä ja yrittäjyyttä parikymppisenä ja koin sen silloin liian stressaavaksi. Pelkäsin pitkään että tekemisen ilo katoaa, jos omasta intohimosta on saatava elanto.

Nyt huomaan jälleen ahmivani tietoa yrittäjyydestä ja olen seurannut ihaillen niitä, jotka ovat tehneet kädentaidoista itselleen luovan työn. Tiedän että moni teistäkin haaveilee itsensä näköisestä työstä ja haluaa samalla lisää tunteja vapaa-aikaan. Koska itseäni arvelluttaa onko unelmatyötä edes olemassa,  muuttuuko kivakin työ peruspuurtamiseksi ajan kanssa, kysyin asiaa henkilöltä joka tietää siitä enemmän kuin minä.

Osallistuin viikonloppuna Sonjan järjestämälle sienivärjäyskurssille

Tutustuin Taitohelmarin Sonjaan eräässä neuletapahtumassa. Taitohelmari tuottaa luontoon, ruuanlaittoon, retkeilyyn ja kädentaitoihin liittyviä palveluita kurssien ja koulutusten muodossa sekä myy koivun tuohesta valmistettuja koruja. Sonja kirjoittaa työuupumuksesta ja yrityksensä alusta kauniisti omassa blogissaan ja kertoo minulle:

"Marraskuussa 2016 istuin työterveyslääkärin vastaanotolla ja itkin. Sain lopulta sanotuksi, etten pysty enää menemään töihin ja tarvitsin apua. Tuon syksyn aikana olin tehnyt kokopäivätyötä, tehnyt samalla graduani sienivärjäyksen ja kemian opetuksen yhdistämisestä, suunnitellut seuraavana syksynä pidettäviä häitäni ja suorittanut vapaa-aikaani palstaviljelyn, itämaisen tanssin ja monen muun mielenkiinnon kohteen parissa. Olin vain sinnitellyt ja huomaamattani uupunut niin pahasti, etten itsekään tajunnut tilannetta. Sain diagnoosit työuupumus ja keskivaikea masennus.


Värjäsimme lankoja verihelttaseitikillä ja männynsuomuorakkaalla

Järjestetyn osa-aikaisuuden, osittaisen töihin palaamisen, työtehtävien muutoksen ja rästiin jääneiden lomaviikkojen jälkeen määräaikaisuuteni päättyi heinäkuussa 2017. Ja kuten itse koen - olin vapaa! Vähitellen olin saanut elämääni takaisin hyvää mieltä tuovia asioita, joiden tekemisestä olin kokenut syyllisyyttä töissä ollessani. Näitä olivat neulominen, sienimetsässä kävely, luonnon valokuvaaminen, aamujen aloittaminen hitaasti omassa tahdissa, linnunradan tuijottelu erämaassa.

Aloin listata osaamistani ja huomasin, että joukosta löytyi myös sellaisia, joista joku voisi maksaa! Perustin Taitohelmarin, koska en nähnyt enää muuta vaihtoehtoa, kuin yrittäjäksi ryhtymisen. Mottonani oli: Mitä en vielä osaa, sen voi opetella."


Sonjan värjäyskokeita puna- ja keltasipulilla sekä verihelttaseitikillä

Utelin Sonjalta onko unelmatyötä olemassa ja miten sen voi löytää. Sonja vastaa viisaasti että hänelle yrittäjyys on ollut paras väylä sen tavoittelussa. Unelmatyön määrittely ei ole kuitenkaan helppoa ja vaatii hyvää itsetuntemusta.

"Kaikilla meillä on työssä niin hyviä kuin huonoja päiviä, riippumatta siitä koemmeko olevamme siinä unelmatyössä. Halusin saada työn, jossa voisin yhdistää kaiken tietotaitoni ja osaamiseni, tehdä töitä sopivasti yksin kotona, mutta myös luonnossa ja ihmisten parissa. Yrittäjänä tämä on mahdollista, sillä voin vaikuttaa omaan työmäärään, työympäristöön ja työoloihin rajattomasti. 

Oman unelmatyön etsiminen kannattaa aloittaa listaamalla asioita, joista oikeasti nauttii ja joiden parissa kokee onnistumista. Itselläni nämä olivat myös asioita, joita työstressin ollessa pahimmillaan aloin karsia pois kalenterista. Kun olisi pitänyt tehdä päinvastoin! Monella saattaa olla työelämän esikuva tai idoli, jonka työ näyttää täydelliseltä unelmatyöltä. Omaa unelmatyötä etsiessä kannattaa varmistaa itseltään, onko kyseessä varmasti oma unelma, jota kohti lähtee tavoitteellisesti pyrkimään."



Kysyin Sonjalta onko yrittäjyys ollut haaste taloudellisesti. Pieneen epäsäännölliseen palkkapussiin tottuneelle entiselle pätkätyöläiselle yrittäjyyden aloittaminen on onnistunut 600 euron kuukausittaisella starttirahalla hyvin. Tulevaisuus näyttää sopivan kiireiseltä. Sonja kertoo ettei kuvittele pelkän käsityöläisyyden kannattavan Suomessa, vaan luottaa monipuoliseen ja elävään yritystoimintaan.

"Löysin muutama kuukausi sitten termin "purpose before profit" ja se kuvaa mielestäni hyvin omaa suhtautumista työhöni. Haluan, että työ Taitohelmarin yrittäjänä on merkityksellistä itselleni, mutta myös jokaisella kohtaamisella ja asiakkaalle tekemälläni työllä on merkitys. Toki työn tavoitteena on itsensä elättäminen, mutta pienet menot, syksyllä oman sadon hyödyntäminen, metsän antimien keräily ja vaikka vain osittainen omavaraisuus ovat keinoja vähentää tarvittavien tienestien määrää. 

Yrittäjyys voi olla muutakin kuin ainaisen taloudellisen kasvun tavoittelua ja kellon ympäri työskentelyä. Toivoisin näkeväni maailman, jossa yrittäjinä toimii kasvava joukko itseni kaltaisia nuoria aikuisia, joille luonnon ja ihmisten hyvinvointi on tärkeämpää kuin raha."

Kurssilaisten värjäyssaldo

Toinen rohkea yrittäjänainen on Anu Pensola, jonka luona vierailin aikaisemmin keväällä kanakurssilla. Kysyin näitä samoja kysymyksiä myös häneltä. Vastaukset voitte lukea kesäkuun kausikirjeestä, jonka lähetän kirjekavereilleni sunnuntaina 10.6.


Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä.

Terveisin, Stella


SHARE:

Pieni opas kierrätyspuutarhan perustamiseen -Metsästä näitä tänä kesänä!

Vihreän mökkini pihaan on viime viikkoina ilmestynyt erikoisia muuttokuormia. Eripari kipot ja kapot, ikkunan raadot ja metalliromu näyttävät ulkopuolisen silmin varmasti mielipuoliselta ongelmajätteeltä. Minulle ne ovat aarteita ja tärkeitä tunnelman luojia tulevaan kierrätyspuutarhaani. Koska en voi vielä näyttää nykyistä pihaani, kaivelin ideakuvia arkistoistani ja listasin minkälaisia juttuja kannattaa metsästää itse kasvien lisäksi tänä kesänä jos haaveilee villistä ja rönsyilevästä kierrätyspuutarhasta.

Metsästä näitä tänä kesänä!

-Kaikki metallikalusteet ja niiden osat: tuolit, pöydät, sängynpäädyt ym.
-Erilaiset portit ja aitaelementit
-Kaikki kulahtaneet ja rikkinäiset puu- ja rottinkikalusteet, kokeile myös niiden maalaamista
-Kaikki säleiköt, ritilät ja verkon palat, joista köynnökset saavat otteen: sulkapallomailat, grilliritilät, raudoitusverkko, kanaverkko, patjojen kierrejousisisukset, halsterit ym.
-Eläinten luut, kallot ja sarvet
-Eri kokoiset kaapelikelat
-Patinoitunut puutavara ja heinäseipäät
-Tiiliskivet
-Kaikki istutusastiaksi sopiva: ämpärit, työkalupakit, matkalaukut, puulaatikot, ruukut, maalipurkit, suuret säilykepurkit, pesualtaat, kylpyammeet, maitotonkat, astiat, tynnyrit kaikissa koossa ja väreissä
-Vanhat ikkunat, laseilla tai ilman
-Isommat esineet kuten vanhat pyörät, kottikärryt, maatalouskoneiden osat, soutuveneet, ompelukoneet ym.
-Astiat, erityisesti peltiset ja valurautaiset
-Kaikki köynnöstueksi sopiva: sukset, sauvat, käytöstä poistetut harjat ja haravat, tikkaat ym.
-Lavankaulukset ja trukkilavat
-Erilaiset kattokruunut ja kynttilänjalat
-Mikä tahansa ruosteinen ja rämä joka näyttää mielestäsi kivalta!


Mistä näitä romuja sitten löytää? Omat löytöni ovat 99% ilmaisia ja olen haalinut ne kasaan purkutaloista (luvan kanssa), jätelavoilta, Torin annetaan-osastolta, oman kylän FB-ryhmistä, luonnosta, tien varsilta, talojen raunioista, rohkeasti kysymällä jos omistaja on tiedossa sekä epävirallisilta kaatopaikka-alueilta mihin ihmiset tuovat luvatta roinansa yöllä. 

Mitä te metsästätte tänä kesänä? Täydennetään listaa yhdessä!

Terveisin, Stella


Lue myös: 

Haluatko luovaa sisältöä vasaralla, viikatteella ja virkkuukoukulla suoraan sähköpostiisi kerran kuukaudessa?


Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä.




SHARE:
Blogger Template Created by pipdig