Salainen haaveeni vuodelle 2018 - Oma kirja

Nyt kun joulusta on selvitty on aika kääntää katse kohti seuraavaa vuotta. En tiedä teistä, mutta itse kihisen innosta.

Kaikilla meillä on haaveita. Ihanimmat niistä ovat ehkä sellaisia joiden toteutumista on pitänyt täysin mahdottomana. Olen itse toteuttanut yhden tälläisen unelman. En Helsingissä opiskelija-aikana asuessani uskonut ikinä pystyväni omistamaan omaa taloa. Haave tuntui aivan liian kaukaiselta ja tirautin kyyneeleen jos toisenkin asiaa vatvoessani. Haave kuitenkin toteutui vuosien päästä, ei tietenkään Helsingissä mutta hyvä niin.


Apumies irtisanoutui marraskuussa turvallisesta vakituisesta työpaikastaan. Olen seurannut vierestä hänen tarttuvaa innostustaan elämää ja tulevaisuutta kohtaan. Olemme puhuneet paljon haaveista ja niiden toteuttamisesta. Monesti se lukko toteutukseen on oman pään sisällä ja kestää kauan että avain löytyy. Löytämisen jälkeen sitä ei voi muuta kun ihmetellä miten helpossa piilossa ratkaisun avain olikaan. 



Olen itse tosi mukavassa työssä. Niin mukavassa etten ole oikeastaan miettinyt vaihtoehtoja. Siitä huolimatta, jos minulta kysytään mitä tekisin mieluiten elääkseni vastaisin jotain muuta. Olen ihan pienestä asti ollut luova, ehkä vähän liiankin. Haaveilin taiteilijan urasta ja erityisesti kirjan kirjoittamisesta tai pikemminkin kuvittamisesta. Yhdessä vaiheessa kirjani oli jo pitkällä. Eräs ulkopuolinen kuitenkin nauroi idealleni käsikirjoitusta edes näkemättä ja aloin itsekin miettimään että onkohan ajatus ihan typerä. Tiedän että yhden ihmisen huolimattomalle kommentille ei pitäisi antaa arvoa. Kävi kuitenkin niin etten ikinä edes lähettänyt postia kustantajalle.



Lähipiirissä on sattunut viime aikoina ikäviä juttuja, jotka muistuttavat siitä ettei aikaa haaveiden toteuttamiselle välttämättä ole loputtomasti.  Nyt haluan ottaa ensimmäiset askeleet tuon kirjaunelman toteutusta kohti. Kerron siitä teille. Aion tehdä kirjan! Ihan vaan siksi koska voin ja haluan ja mikä hienointa, tänä päivänä kirjan voi tehdä myös ihan ilman kustantajaa, e-kirjana. Nykyisessä päivätyössäni autan aika usein muita tekemään kirjoja ja olen paljon tekemisissä kuvien kanssa. Töissä ottamani kuvat ovat kelvanneet julkaisuihin, ehkäpä joku kiinnostuisi tästä kokonaan omasta kirjastakin.


Nyt siellä ruudun toisella puolella moni pyörittelee päätään. Stella on sekaisin. Talossa ei ole edes lattioita ja tyyppi miettii ihan muita asioita. On totta, että tässä olisi vähän kiireellisempiäkin juttuja kuin joku kirja. Olenkin itselleni hyvin armollinen aikataulun suhteen. Toivon, että kirjani on valmis vaikka vuoden päästä. Eihän uusi vuosi ole mitään ilman uudenvuodenlupauksia?


Seuraavaksi mietitte minkälainen kirja olisi kyseessä. Kirja-ajatuksia on oikeastaan kaksi, tai kolme. Yksi niistä on sellainen, jonka toteuttaminen onnistuisi jo nyt kun tavarani ovat varastossa ja koti keskeneräinen. Haluan koota vanhoja blogikuviani yksiin kansiin ja varovasti pohdin että sellainen kokoelma saattaisi kiinnostaa teitä muitakin. Toki voin olla väärässä. Kirjani kulkee kuitenkin nyt vähän tylsällä työnimellä Kummitustalon kuvakirja - Käsillätekijän neljä vuodenaikaa. E-kirjassa vanhat kuvani ja DIY-ideani olisi jaoteltu vuoden kierron mukaan omiin lukuihin. Kirja olisi ensisijaisesti kuvakirja tunnelmointiin, mutta samalla ideakuvasto pieniin itse tehtyihin projekteihin. Mitä tuumaatte?


Terveisin, Stella

Viime vuoden vaihteessa olin myös uuden äärellä, päätin aloittaa tämän blogin: Tervetuloa
SHARE:

Koiramainen joulutervehdys -lauman esittely

Kuten olette instan puolella saaneet nähdä, karvainen jouluvieraamme on viihtynyt hyvin. En ole vielä tehnyt asiasta virallista, mutta näyttää vahvasti siltä että Fifi, nykyisin Aslan jää osaksi laumaamme. Viimeinen viikko on mennyt täysin koirien ehdoilla rauhallisissa merkeissä. Otimme tulokkaan vastaan Apumiehen luona, koska suuremmassa talossa koirilla oli enemmän tilaa tutustua ja tarvittaessa väistää toisiaan. Tarvitsin myös suihkua matkalaisen pesuun. Kärhämiä on toistaiseksi tullut vain siitä, että Fantan on todella omistushaluinen ruuan suhteen. Tästä tulikin mieleen että joku kysyi miten koirat ovat selvinneet muutosta. Todella hyvin! Yksinolot uudessa kodissa ovat menneet ilman ongelmia. Olemme olleet suurinpiirtein puolet viikosta kaupungissa mukavuuksien äärellä pesemässä pyykkiä, asioimassa ja hakemassa juomavettä ja puolet viikosta Vasarassa touhuamassa. Järjestely tuntuu toimivan.


Aslanin myötä laumaani kuuluu siis nyt kolme koiraa. Kaikki ovat Viipurista. Kolme koiraa on todellakin jo lauma, sen olen parissa päivässä huomannut. Käytännön kannalta kaksikin riittäisi, mutta koska Banton täytti syksyllä kymmenen, ja nuorempi Fantan ei pärjää ainoana koirana, halusin uuden tyypin mukaan kun sopiva löytyy. Mietin pitkään onko reilua kiusata vanhusta uudella perheenjäsenellä, mutta tällä hetkellä mummeli on hyvissä voimissa eikä todellakaan jää nuorempien jalkoihin. Halusin varmuuden vuoksi kuitenkin vähän rauhallisemman aikuisen koiran ja sen verran pienen ettei vanhusta jyrätä.


Banton-mummo, metsäsnautseri, on ensimmäinen alusta asti oma koirani ja samalla myös se erityisin. Se on aina ollut vähän erilainen kuin muut koirat: rauhallinen, nuorena todella arka, vieraille etäinen, äärimmäisen nirso, mukavuudenhaluinen ja kaikin puolin kissamainen. Köllimisen lisäksi se pitää erityisesti omaehtoisesta myyrä- ja jänisjahdista. Se on yhden ihmisen koira ja huolehtii nykyään minusta enemmän kuin minä siitä. Se lukee eleitä ja tunteita kiusallisen hyvin ja on nyt vanhuksena herkempi ja ihanampi kuin koskaan. Huomaan, että käytän sen kanssa todella harvoin enää varsinaisia käskysanoja, se tietää mitä pyydän ja aion ennen kuin tiedän itsekään. Bantonilla epäillään alkavaa nivelrikkoa takapäässä ja sillä aloitettiin syksyllä kipulääkitys ja fysioterapia kovien lihaskipujen takia. Hoito on auttanut paljon, toki niitä jatketaan. Varsinkin oma piha ja pääsy pehmeille lenkkipoluille muuton myötä on piristänyt sitä aivan valtavasti.


Fantan, idän partapystykorva, on viisivuotias uros, joka Bantonin tavoin tuli minulle pahimmassa teini-iässä. Olin juuri menettänyt edellisen koirani ja halusin auttaa jonkun koiran pois tarhalta talveksi. Fantan oli tarhalla liian raju asumaan pikku pentujen kanssa ja liian pieni muuttamaan aikuisten seuraan. Se muutti meille ja todellakin, rasittavampaa koiraa en ollut ikinä tavannut. Fantan oli saanut jo haavan silmäänsä ja olisi varmasti päässyt vielä hengestään. Fantan on jonkunlainen sekoitus terrieriä ja pystykorvaa, ääni ja energiatasot ovat periytyneet ja tuplautuneet kummaltakin puolelta. Se on myös todella riistaviettinen. Ensimmäiset vuodet olivat haastavia, erityisesti eroahdistus aiheutti harmia. Fantan on sittemmin rauhoittunut eri koiraksi. Se on kiltti, rohkea, utelias, nopea ja todella älykäs. Se haluaa olla mukana ihan kaikessa, eikä pelkää ketään tai mitään. Se on koostaan huolimatta melkoinen sylivauva ja rakastaa olla lähellä. Niin ja ruokaa. Fantanin rrrrrakastaa ruokaa.


Aslan, harvinainen karkeakarvainen siilikoira, on nyt ollut luonamme vasta viikon, emmekä tietenkään tunne tyyppiä kovinkaan hyvin. Aslanin ikäarvio on 6 vuotta, toivon että se olisi nuorempi. Innostuessaan se on todella leikkisä, mutta toistaiseksi nukkuu myös paljon. Aslan on todella kiltti, höpsö ja tuntuu pitävän koiralaumassa elämisestä. Aslan tuotiin syksyllä Viipuriin koiratarhalle Pietarin suunnalta pienestä kylästä. Siellä se oli majaillut koiria pelastavan mummon luona. Aslan on selkeästi tottunut asumaan sisällä, mutta hihnassa kävelyä ja vieraita se pelkää. En tiedä minkälaisella hoidolla tämä siilin ja mäyräkoiran sekoitus on ollut, turkin alta paljastui esimerkiksi mutkalle luutunut joskus murtunut hännän pää. Tällä hetkellä Aslan vaikuttaa unelmakoiralta, mutta uskon että sen sisäinen terrieri vielä herää henkiin ja saamme nähdä vähän terhakkaamman omatahtoisen koiran.


Näillä koiramaisilla terveisillä haluan toivottaa kaikille oikein hyvää ja rentoa joulun aikaa! 
Jatkan joulutunnelmointia instagramin puolella, joten kannattaa pysyä mukana. Tästä joulusta tulee aika erilainen. Vietämme sen Apumiehen kanssa kahdestaan Vasarassa. Välillä olin vähän surullinen, etten vieläkään pääse laittamaan kaunista, ihanaa, koristeellista ja täydellistä joulua omaan kotiin, mutta koitan kääntää asian hyväksi ajattelemalla, että eipähän tarvitse hössöttää ja stressata. Toisaalta, ihana ajatella että niiden jouluhössötyksienkin aika tulee vielä!

Terveisin, Stella

SHARE:

Arvonnan voittajat


Kiitos kaikille arvontapostaukseen kommentoineille. Sain todella hyödyllistä ja tärkeää tietoa siitä minkälaisia juttuja tykkäätte blogeista lukea. Olen iloinen että moni pitää juuri niistä aiheista mistä kirjoitan. Toiveita ja palautetta saa antaa jatkossakin, vaikka juttujen aiheista, kuvien määrästä ja tekstin pituudesta, mistä vain. Olen päättänyt että ensi vuonna blogistani tulee entistä parempi.

Ihana Apumieheni sai toimia onnettarena ja pienet jouluyllätykset lähtevät Klaaralle


Ja Birgitille Bikken pilttuu blogin taakse.

Mukava saada joulupaketit matkaan. Yleensä olen ihan kartalla joulun tulosta, mutta tänä vuonna tajusin vähän myöhään että aattohan on jo viikon päästä. Apua! Koska sain pehmeän paketin Viipurista koiratarhalta, jään muutaman viikon lomalle. Kuvassa näkyvässä siilin, mäyräkoiran ja snautserin sekoituksessa riittää ihmeteltävää. Koirien kuulumisia kyseltiin ja ajattelinkin ensi viikon kirjoituksessa antaa heille puheenvuoron koiramaisen joulutervehdyksen ja esittelyn muodossa. Joulun aika menee siis aika rauhallisesti, remonttia koirien ehdoilla edistäen Apumiehen kanssa kahdessa kodissa.

Terveisin, Stella

SHARE:

Paras lattiamaali koiratalouteen

Remontti ei vieläkään etene toivomallani tahdilla selkävaivani takia, mutta asioiden pähkäilyä ja suunnittelua se ei onneksi estä. Jossain vaiheessa ajankohtaiseksi tulee lattian pintakäsittely. Puulattia on iso osa vanhan talon henkeä eikä ole yhdentekevää millä pinnan käsittelee, varsinkaan koirakodissa. Väitänkin että olen kerännyt aiheesta melko paljon asiantuntemusta ja saatan tietää mikä on paras maali koiratalouteen. Tai vähintään miten maali kannattaa valita.  Huom. kuvitus vanhan kodin saldoa ja osa koirista vain lainassa.


Kysymys kestävästä lattiamaalista nousee usein esille vanhojen talojen kunnostajien keskustelupalstoilla. Keskustelua kuvittaa aina kymmenet toinen toistaan kamalamman näköiset totaalisen kuluneet lautalattiat. Kommenttien keskeltä erottuu muutama onnellinen Betoluxin tai Virtasen maalitehtaan porstuamaalilla onnistunut rauhallisen pikkukoiran omistaja. 90% keskustelijoista kertoo kuitenkin maalin kuin maalin kuluvan koiran kokoisten koirien temmeltäessä.

Samaan tulokseen olen itsekin päätynyt. Ihan sama mitä maalaat ja millä, se kuluu ennemmin tai myöhemmin. Jos asiaa ei hyväksy, ei kannata hommata koiria eikä lautalattioita. Valitan, ei siis ole olemassa yhtä oikeaa maalia, vain eri tavoin käyttäytyviä vaihtoehtoja.



Edellisessä kodissamme oli vanhaa 1920-luvun lautalattiaa ja ihan uutta puuta Betoluxilla ja Permolla maalattuna. Permo sai kolhuja jo remonttivaiheessa, ennen kuin talossa asui vakituisesti yksikään koiruus. Permon päälle maalattiin Betoluxia ja osassa huoneista Betolux oli suoraan uudessa puussa. Yläkerran ohuina kerroksina uudelle puulle maalattu Betolux tuntui kestävän melko hyvin ja sai kolmessa vuodessa vain uurteita koirien kynsistä. Sen sijaan toisen maalin päälle maalattu paksumpi Betolux lohkeili ikävinä lastuina helposti. Puun laadulla on myös merkitystä. Pehmeässä puussa kulumat näkyivät heti, kovassa myöhemmin.



Maalin kestävyyden sijaan kehotankin ensin miettimään miten haluaa maalin kuluvan, ja koska uusintamaalauksilta ei voi välttyä, pitää päättää haluaako maalata Betoluxin tapaisilla nopeasti kuivuvilla kestävillä kamalan hajuisilla myrkyillä, vesiohenteisilla tuotteilla, vai kenties vanhanajan öljymaaleilla. Jos kauniisti kulunut pinta miellyttää omaa silmää, ei perinteinen pellavaöljymaali ole huono vaihtoehto. Monen mielestä se joustaa koiran kynnen alla, eikä lohkea rumina paloina irti. Jos taas haluaa lattiastaan kauniin kiiltävän ja pidempään uuden näköisen lienee Betolux ja kiiltävä Porstua hyvä vaihtoehto. Suosittelen myös suosiolla tukevia mattoja kriittisiin kohtiin suojaamaan pahimmilta koirien suditteluilta. Esimerkiksi eteinen on nopeasti entinen.


Myös lattian värillä on suuri vaikutus. Rakastin punaista lattiaamme keittiössä ja eteisessä. Ajattelin ettei tummassa näy lika, mutta olin aivan väärässä. Savisen pihan tassuttajat saivat lattian aina päivässä järkkyyn kuntoon. Tummassa pinnassa näkyi pieninkin raapaisu valkoisena jälkenä ja väri olikin talon herkin. Samaa olen kuullut muista tosi tummista lattioista. Voin sanoa että edellisen omistajan omien koirien turkin mukaan valitsema valkoinen maali ja sitten meidän mustat koirat olivat myös huono kombo. Tulevaan uuteen kotiin siis harmaanmustan turkin ja kuratassujen sävyjä?


Monet sanovat ettei edes perinteiseen tapaan kunnostetun talon lautalattian välttämättä tarvitse olla maalattu hengittävillä maaleilla. Lattiarakenteen kuuluu olla vedoton ja tiivis, ja rakoja syntyy puulattiaan aina. Kosteutta lattiaan ei pitäisi syntyä ilman rakenteellista vikaa. Usein hengittävät maalit kestävävät kulutusta huonommin. Uusi pellavaöljymaalikin on ensimmäiset vuotensa hengittämätön kalvo. En ole itse asiasta oikein selvästi mitään mieltä, mutta koska talooni tulee täysin uusi lautalattia, voin helposti valita minkälaisen maalin tahansa.


Vaihtelun vuoksi minua kiinnostaisi kokeilla jonkinlaista lämpimän ruskeaksi sävytettyä läpikuultavaa öljyä. Tutkimukseni mukaan monet valmiina myytävät sävytetyt vahat ja öljyt kestävät koiria huonosti. Ykkösvaihtoehtoni on tällä hetkellä kokkailla oma öljykäsittely. Kuvittelen, että syvälle puuhun imeytyvä öljy voisi olla hyvä juttu, eikä ainakaan lohkeile irti. Jos pinta ei kestä, päälle voi aina maalata. Tiedättekö hyviä reseptejä?


Jos jaksoit lukea tänne asti haluan kertoa vielä pienen salaisuuden. Koirajuttuja tämäkin. Tänään meille tulee aivan erityinen jouluvieras, kotihoitolainen Viipurista. Näiden koirakiireiden takia palaan ilmoittamaan arvonnan voittajan vasta viikonloppuna.

Terveisin, Stella

Haluatko luovaa sisältöä vasaralla, viikatteella ja virkkuukoukulla suoraan sähköpostiisi kerran kuukaudessa?


Mikä on Kummitustalon kausikirje? Lue lisää täältä.

SHARE:

Näin tein kuusiportin DIY

Sain pari utelua liittyen blogissani vilahtaneeseen kuusiporttiin. Ajattelin muutaman lisäkuvan avulla näyttää miten sen tein, vaikka kyseessä ei tosiaankaan ole mikään puuseppämestarin taidonnäyte. Portti on pihapiirin yleisilmeelle tosi tärkeä elementti ja monesti harmittaakin miten porttien arvo on nykyrakentamisessa unohtunut. Koska en itse kunnosta taloani istumaan mihinkään tiettyyn aikakauteen, yritin vain tehdä sellaisen portin joka näytti hauskalta ja jonka ylipäätään osasin tehdä. Portin teko olikin hyvää sähkötyökalutreeniä.


Aloitin päättämällä portin koon ja tein uudesta kakkoskakkosesta miltei neliön malliset portin rungot. Keskelle tulevat pystypuuosat jätin korkeammaksi, jotta pystyin tekemään porttiin jonkinlaisen lukitussysteemin. Loppu puutavara olikin taas eri paikoista haalittua kierrätystavaraa. Oman kokemukseni mukaan käsittelemätönkin puu kestää pihalla melko hyvin. Ehkä joskus silti maalaan portin.



Tein runkojen takapuolelle kulmiin mahdollisimman eripariset tuet, koska se nyt minun mielestäni näytti kivalta. Ylös ja alas kiinnitin tuuman paksuisen puulistan, johon pystyin kiinnittämään portin pystylaudat toiselta puolelta.


Yksi kuusi koostuu kahdesta laudasta. Mallailin ensin montako kuusta mahtuu kumpaankin portin osaan. Päätin että kolme kuusta per puoli on hyvä. Väleihin keräsin kaikki talosta löytyneet, listat, jätepuut, rimat ja luudanvarret sekalaiseksi kokonaisuudeksi. Mitä enemmän eri väristä, kokoista, mallista ja ikäistä puuta, sen parempi. Ideana on, että pystylaudat on helppo tarvittaessa vaihtaa.


Hahmottelin ensin kuusen puolikkaan toiseen lautaan ja sahasin pistosahalla. Piirsin toisen puolikkaan sitten ensimmäistä mallina käyttämällä. Koska portin tarkoitus on pitää koirat sisäpuolella, yritin tehdä kuusista kapeita. Yhden kohdalla innostuin liikaa ja jouduinkin kiinnittämään aukkoon kivasti ruostuneen verkon estämään uteliaita partanaamoja työntämästä päätään läpi.


Tein kulmatuista tarkoituksella aika pienet, ja suunnittelin kuusien koot niin ettei taustalla oleva tuki osu kuusen kanssa samalle kohdalle. Helpointa on tehdä sopiva määrä eri kokoisia kuusia ja pätkiä muu puutavara oikeaan mittaan, sen jälkeen etsiä kuusiin sopiva rytmi ja vasta lopuksi kiinnittää kaikki kerralla paikoilleen.


Portista tuli tietenkin todella painava, varsinkin märkänä. Laitoin portin alle pyörät tukemaan rakennetta myös keskeltä. Katsotaan miten pyörä toimii oikeasti käytössä. Portin kiinnittäminen oli sata kertaa vaikeampaa kuin itse portin teko. Pystytimme porttia ja tolppia apumiehen kanssa kaksi päivää räntäsateessa. Käyttämämme saranat olivat tämän tyyliset. Kiinnitimme ne pulteilla puun läpi.


Hätäratkaisuna portti suljetaan toistaiseksi itse väännetyllä rautahakahäkkyrällä. Toimii ihan hyvin. Luulen että kuusikuviosta tulee taloni oma juttu ja käytän sitä muuallakin pihapiirissä. Kännykän sääohjelma esimerkiksi jo sinnikkäästi väittää minun asuvan Kuusistossa, vaikka en sen nimistä paikkaa löydä läheltä mistään kartasta. Pimeällä portti on erityisen hauskan näköinen, kun talolta tuleva valo piirtää ajotielle kuusimetsän peilikuvana.


Muistutus arvonnasta!


Voit vielä viikon verran osallistua arvontaan kommentoimalla edelliseen postaukseeni ja liittymällä blogini lukijaksi sivupalkin Lukijat-laatikosta. Osallistu arvontaan täällä. 13.12. mennessä. Arvon pikkujoulupaketteja, joissa on mm. bambuisia tiskirättejä, ihania vihkoja Porvoon vanhastakaupungista, vähän herkkuja, ja Rönnin pihkasalvaa

Terveisin, Stella

SHARE:
Blogger Template Created by pipdig