Salainen haaveeni vuodelle 2018 - Oma kirja

Nyt kun joulusta on selvitty on aika kääntää katse kohti seuraavaa vuotta. En tiedä teistä, mutta itse kihisen innosta.

Kaikilla meillä on haaveita. Ihanimmat niistä ovat ehkä sellaisia joiden toteutumista on pitänyt täysin mahdottomana. Olen itse toteuttanut yhden tälläisen unelman. En Helsingissä opiskelija-aikana asuessani uskonut ikinä pystyväni omistamaan omaa taloa. Haave tuntui aivan liian kaukaiselta ja tirautin kyyneeleen jos toisenkin asiaa vatvoessani. Haave kuitenkin toteutui vuosien päästä, ei tietenkään Helsingissä mutta hyvä niin.


Apumies irtisanoutui marraskuussa turvallisesta vakituisesta työpaikastaan. Olen seurannut vierestä hänen tarttuvaa innostustaan elämää ja tulevaisuutta kohtaan. Olemme puhuneet paljon haaveista ja niiden toteuttamisesta. Monesti se lukko toteutukseen on oman pään sisällä ja kestää kauan että avain löytyy. Löytämisen jälkeen sitä ei voi muuta kun ihmetellä miten helpossa piilossa ratkaisun avain olikaan. 



Olen itse tosi mukavassa työssä. Niin mukavassa etten ole oikeastaan miettinyt vaihtoehtoja. Siitä huolimatta, jos minulta kysytään mitä tekisin mieluiten elääkseni vastaisin jotain muuta. Olen ihan pienestä asti ollut luova, ehkä vähän liiankin. Haaveilin taiteilijan urasta ja erityisesti kirjan kirjoittamisesta tai pikemminkin kuvittamisesta. Yhdessä vaiheessa kirjani oli jo pitkällä. Eräs ulkopuolinen kuitenkin nauroi idealleni käsikirjoitusta edes näkemättä ja aloin itsekin miettimään että onkohan ajatus ihan typerä. Tiedän että yhden ihmisen huolimattomalle kommentille ei pitäisi antaa arvoa. Kävi kuitenkin niin etten ikinä edes lähettänyt postia kustantajalle.



Lähipiirissä on sattunut viime aikoina ikäviä juttuja, jotka muistuttavat siitä ettei aikaa haaveiden toteuttamiselle välttämättä ole loputtomasti.  Nyt haluan ottaa ensimmäiset askeleet tuon kirjaunelman toteutusta kohti. Kerron siitä teille. Aion tehdä kirjan! Ihan vaan siksi koska voin ja haluan ja mikä hienointa, tänä päivänä kirjan voi tehdä myös ihan ilman kustantajaa, e-kirjana. Nykyisessä päivätyössäni autan aika usein muita tekemään kirjoja ja olen paljon tekemisissä kuvien kanssa. Töissä ottamani kuvat ovat kelvanneet julkaisuihin, ehkäpä joku kiinnostuisi tästä kokonaan omasta kirjastakin.


Nyt siellä ruudun toisella puolella moni pyörittelee päätään. Stella on sekaisin. Talossa ei ole edes lattioita ja tyyppi miettii ihan muita asioita. On totta, että tässä olisi vähän kiireellisempiäkin juttuja kuin joku kirja. Olenkin itselleni hyvin armollinen aikataulun suhteen. Toivon, että kirjani on valmis vaikka vuoden päästä. Eihän uusi vuosi ole mitään ilman uudenvuodenlupauksia?


Seuraavaksi mietitte minkälainen kirja olisi kyseessä. Kirja-ajatuksia on oikeastaan kaksi, tai kolme. Yksi niistä on sellainen, jonka toteuttaminen onnistuisi jo nyt kun tavarani ovat varastossa ja koti keskeneräinen. Haluan koota vanhoja blogikuviani yksiin kansiin ja varovasti pohdin että sellainen kokoelma saattaisi kiinnostaa teitä muitakin. Toki voin olla väärässä. Kirjani kulkee kuitenkin nyt vähän tylsällä työnimellä Kummitustalon kuvakirja - Käsillätekijän neljä vuodenaikaa. E-kirjassa vanhat kuvani ja DIY-ideani olisi jaoteltu vuoden kierron mukaan omiin lukuihin. Kirja olisi ensisijaisesti kuvakirja tunnelmointiin, mutta samalla ideakuvasto pieniin itse tehtyihin projekteihin. Mitä tuumaatte?


Terveisin, Stella

Viime vuoden vaihteessa olin myös uuden äärellä, päätin aloittaa tämän blogin: Tervetuloa

Koiramainen joulutervehdys -lauman esittely

Kuten olette instan puolella saaneet nähdä, karvainen jouluvieraamme on viihtynyt hyvin. En ole vielä tehnyt asiasta virallista, mutta näyttää vahvasti siltä että Fifi, nykyisin Aslan jää osaksi laumaamme. Viimeinen viikko on mennyt täysin koirien ehdoilla rauhallisissa merkeissä. Otimme tulokkaan vastaan Apumiehen luona, koska suuremmassa talossa koirilla oli enemmän tilaa tutustua ja tarvittaessa väistää toisiaan. Tarvitsin myös suihkua matkalaisen pesuun. Kärhämiä on toistaiseksi tullut vain siitä, että Fantan on todella omistushaluinen ruuan suhteen. Tästä tulikin mieleen että joku kysyi miten koirat ovat selvinneet muutosta. Todella hyvin! Yksinolot uudessa kodissa ovat menneet ilman ongelmia. Olemme olleet suurinpiirtein puolet viikosta kaupungissa mukavuuksien äärellä pesemässä pyykkiä, asioimassa ja hakemassa juomavettä ja puolet viikosta Vasarassa touhuamassa. Järjestely tuntuu toimivan.


Aslanin myötä laumaani kuuluu siis nyt kolme koiraa. Kaikki ovat Viipurista. Kolme koiraa on todellakin jo lauma, sen olen parissa päivässä huomannut. Käytännön kannalta kaksikin riittäisi, mutta koska Banton täytti syksyllä kymmenen, ja nuorempi Fantan ei pärjää ainoana koirana, halusin uuden tyypin mukaan kun sopiva löytyy. Mietin pitkään onko reilua kiusata vanhusta uudella perheenjäsenellä, mutta tällä hetkellä mummeli on hyvissä voimissa eikä todellakaan jää nuorempien jalkoihin. Halusin varmuuden vuoksi kuitenkin vähän rauhallisemman aikuisen koiran ja sen verran pienen ettei vanhusta jyrätä.


Banton-mummo, metsäsnautseri, on ensimmäinen alusta asti oma koirani ja samalla myös se erityisin. Se on aina ollut vähän erilainen kuin muut koirat: rauhallinen, nuorena todella arka, vieraille etäinen, äärimmäisen nirso, mukavuudenhaluinen ja kaikin puolin kissamainen. Köllimisen lisäksi se pitää erityisesti omaehtoisesta myyrä- ja jänisjahdista. Se on yhden ihmisen koira ja huolehtii nykyään minusta enemmän kuin minä siitä. Se lukee eleitä ja tunteita kiusallisen hyvin ja on nyt vanhuksena herkempi ja ihanampi kuin koskaan. Huomaan, että käytän sen kanssa todella harvoin enää varsinaisia käskysanoja, se tietää mitä pyydän ja aion ennen kuin tiedän itsekään. Bantonilla epäillään alkavaa nivelrikkoa takapäässä ja sillä aloitettiin syksyllä kipulääkitys ja fysioterapia kovien lihaskipujen takia. Hoito on auttanut paljon, toki niitä jatketaan. Varsinkin oma piha ja pääsy pehmeille lenkkipoluille muuton myötä on piristänyt sitä aivan valtavasti.


Fantan, idän partapystykorva, on viisivuotias uros, joka Bantonin tavoin tuli minulle pahimmassa teini-iässä. Olin juuri menettänyt edellisen koirani ja halusin auttaa jonkun koiran pois tarhalta talveksi. Fantan oli tarhalla liian raju asumaan pikku pentujen kanssa ja liian pieni muuttamaan aikuisten seuraan. Se muutti meille ja todellakin, rasittavampaa koiraa en ollut ikinä tavannut. Fantan oli saanut jo haavan silmäänsä ja olisi varmasti päässyt vielä hengestään. Fantan on jonkunlainen sekoitus terrieriä ja pystykorvaa, ääni ja energiatasot ovat periytyneet ja tuplautuneet kummaltakin puolelta. Se on myös todella riistaviettinen. Ensimmäiset vuodet olivat haastavia, erityisesti eroahdistus aiheutti harmia. Fantan on sittemmin rauhoittunut eri koiraksi. Se on kiltti, rohkea, utelias, nopea ja todella älykäs. Se haluaa olla mukana ihan kaikessa, eikä pelkää ketään tai mitään. Se on koostaan huolimatta melkoinen sylivauva ja rakastaa olla lähellä. Niin ja ruokaa. Fantanin rrrrrakastaa ruokaa.


Aslan, harvinainen karkeakarvainen siilikoira, on nyt ollut luonamme vasta viikon, emmekä tietenkään tunne tyyppiä kovinkaan hyvin. Aslanin ikäarvio on 6 vuotta, toivon että se olisi nuorempi. Innostuessaan se on todella leikkisä, mutta toistaiseksi nukkuu myös paljon. Aslan on todella kiltti, höpsö ja tuntuu pitävän koiralaumassa elämisestä. Aslan tuotiin syksyllä Viipuriin koiratarhalle Pietarin suunnalta pienestä kylästä. Siellä se oli majaillut koiria pelastavan mummon luona. Aslan on selkeästi tottunut asumaan sisällä, mutta hihnassa kävelyä ja vieraita se pelkää. En tiedä minkälaisella hoidolla tämä siilin ja mäyräkoiran sekoitus on ollut, turkin alta paljastui esimerkiksi mutkalle luutunut joskus murtunut hännän pää. Tällä hetkellä Aslan vaikuttaa unelmakoiralta, mutta uskon että sen sisäinen terrieri vielä herää henkiin ja saamme nähdä vähän terhakkaamman omatahtoisen koiran.


Näillä koiramaisilla terveisillä haluan toivottaa kaikille oikein hyvää ja rentoa joulun aikaa! 
Jatkan joulutunnelmointia instagramin puolella, joten kannattaa pysyä mukana. Tästä joulusta tulee aika erilainen. Vietämme sen Apumiehen kanssa kahdestaan Vasarassa. Välillä olin vähän surullinen, etten vieläkään pääse laittamaan kaunista, ihanaa, koristeellista ja täydellistä joulua omaan kotiin, mutta koitan kääntää asian hyväksi ajattelemalla, että eipähän tarvitse hössöttää ja stressata. Toisaalta, ihana ajatella että niiden jouluhössötyksienkin aika tulee vielä!

Terveisin, Stella

Arvonnan voittajat


Kiitos kaikille arvontapostaukseen kommentoineille. Sain todella hyödyllistä ja tärkeää tietoa siitä minkälaisia juttuja tykkäätte blogeista lukea. Olen iloinen että moni pitää juuri niistä aiheista mistä kirjoitan. Toiveita ja palautetta saa antaa jatkossakin, vaikka juttujen aiheista, kuvien määrästä ja tekstin pituudesta, mistä vain. Olen päättänyt että ensi vuonna blogistani tulee entistä parempi.

Ihana Apumieheni sai toimia onnettarena ja pienet jouluyllätykset lähtevät Klaaralle


Ja Birgitille Bikken pilttuu blogin taakse.

Mukava saada joulupaketit matkaan. Yleensä olen ihan kartalla joulun tulosta, mutta tänä vuonna tajusin vähän myöhään että aattohan on jo viikon päästä. Apua! Koska sain pehmeän paketin Viipurista koiratarhalta, jään muutaman viikon lomalle. Kuvassa näkyvässä siilin, mäyräkoiran ja snautserin sekoituksessa riittää ihmeteltävää. Koirien kuulumisia kyseltiin ja ajattelinkin ensi viikon kirjoituksessa antaa heille puheenvuoron koiramaisen joulutervehdyksen ja esittelyn muodossa. Joulun aika menee siis aika rauhallisesti, remonttia koirien ehdoilla edistäen Apumiehen kanssa kahdessa kodissa.

Terveisin, Stella

Paras lattiamaali koiratalouteen

Remontti ei vieläkään etene toivomallani tahdilla selkävaivani takia, mutta asioiden pähkäilyä ja suunnittelua se ei onneksi estä. Jossain vaiheessa ajankohtaiseksi tulee lattian pintakäsittely. Puulattia on iso osa vanhan talon henkeä eikä ole yhdentekevää millä pinnan käsittelee, varsinkaan koirakodissa. Väitänkin että olen kerännyt aiheesta melko paljon asiantuntemusta ja saatan tietää mikä on paras maali koiratalouteen. Tai vähintään miten maali kannattaa valita.  Huom. kuvitus vanhan kodin saldoa ja osa koirista vain lainassa.


Kysymys kestävästä lattiamaalista nousee usein esille vanhojen talojen kunnostajien keskustelupalstoilla. Keskustelua kuvittaa aina kymmenet toinen toistaan kamalamman näköiset totaalisen kuluneet lautalattiat. Kommenttien keskeltä erottuu muutama onnellinen Betoluxin tai Virtasen maalitehtaan porstuamaalilla onnistunut rauhallisen pikkukoiran omistaja. 90% keskustelijoista kertoo kuitenkin maalin kuin maalin kuluvan koiran kokoisten koirien temmeltäessä.

Samaan tulokseen olen itsekin päätynyt. Ihan sama mitä maalaat ja millä, se kuluu ennemmin tai myöhemmin. Jos asiaa ei hyväksy, ei kannata hommata koiria eikä lautalattioita. Valitan, ei siis ole olemassa yhtä oikeaa maalia, vain eri tavoin käyttäytyviä vaihtoehtoja.



Edellisessä kodissamme oli vanhaa 1920-luvun lautalattiaa ja ihan uutta puuta Betoluxilla ja Permolla maalattuna. Permo sai kolhuja jo remonttivaiheessa, ennen kuin talossa asui vakituisesti yksikään koiruus. Permon päälle maalattiin Betoluxia ja osassa huoneista Betolux oli suoraan uudessa puussa. Yläkerran ohuina kerroksina uudelle puulle maalattu Betolux tuntui kestävän melko hyvin ja sai kolmessa vuodessa vain uurteita koirien kynsistä. Sen sijaan toisen maalin päälle maalattu paksumpi Betolux lohkeili ikävinä lastuina helposti. Puun laadulla on myös merkitystä. Pehmeässä puussa kulumat näkyivät heti, kovassa myöhemmin.



Maalin kestävyyden sijaan kehotankin ensin miettimään miten haluaa maalin kuluvan, ja koska uusintamaalauksilta ei voi välttyä, pitää päättää haluaako maalata Betoluxin tapaisilla nopeasti kuivuvilla kestävillä kamalan hajuisilla myrkyillä, vesiohenteisilla tuotteilla, vai kenties vanhanajan öljymaaleilla. Jos kauniisti kulunut pinta miellyttää omaa silmää, ei perinteinen pellavaöljymaali ole huono vaihtoehto. Monen mielestä se joustaa koiran kynnen alla, eikä lohkea rumina paloina irti. Jos taas haluaa lattiastaan kauniin kiiltävän ja pidempään uuden näköisen lienee Betolux ja kiiltävä Porstua hyvä vaihtoehto. Suosittelen myös suosiolla tukevia mattoja kriittisiin kohtiin suojaamaan pahimmilta koirien suditteluilta. Esimerkiksi eteinen on nopeasti entinen.


Myös lattian värillä on suuri vaikutus. Rakastin punaista lattiaamme keittiössä ja eteisessä. Ajattelin ettei tummassa näy lika, mutta olin aivan väärässä. Savisen pihan tassuttajat saivat lattian aina päivässä järkkyyn kuntoon. Tummassa pinnassa näkyi pieninkin raapaisu valkoisena jälkenä ja väri olikin talon herkin. Samaa olen kuullut muista tosi tummista lattioista. Voin sanoa että edellisen omistajan omien koirien turkin mukaan valitsema valkoinen maali ja sitten meidän mustat koirat olivat myös huono kombo. Tulevaan uuteen kotiin siis harmaanmustan turkin ja kuratassujen sävyjä?


Monet sanovat ettei edes perinteiseen tapaan kunnostetun talon lautalattian välttämättä tarvitse olla maalattu hengittävillä maaleilla. Lattiarakenteen kuuluu olla vedoton ja tiivis, ja rakoja syntyy puulattiaan aina. Kosteutta lattiaan ei pitäisi syntyä ilman rakenteellista vikaa. Usein hengittävät maalit kestävävät kulutusta huonommin. Uusi pellavaöljymaalikin on ensimmäiset vuotensa hengittämätön kalvo. En ole itse asiasta oikein selvästi mitään mieltä, mutta koska talooni tulee täysin uusi lautalattia, voin helposti valita minkälaisen maalin tahansa.


Vaihtelun vuoksi minua kiinnostaisi kokeilla jonkinlaista lämpimän ruskeaksi sävytettyä läpikuultavaa öljyä. Tutkimukseni mukaan monet valmiina myytävät sävytetyt vahat ja öljyt kestävät koiria huonosti. Ykkösvaihtoehtoni on tällä hetkellä kokkailla oma öljykäsittely. Kuvittelen, että syvälle puuhun imeytyvä öljy voisi olla hyvä juttu, eikä ainakaan lohkeile irti. Jos pinta ei kestä, päälle voi aina maalata. Tiedättekö hyviä reseptejä?


Jos jaksoit lukea tänne asti haluan kertoa vielä pienen salaisuuden. Koirajuttuja tämäkin. Tänään meille tulee aivan erityinen jouluvieras, kotihoitolainen Viipurista. Näiden koirakiireiden takia palaan ilmoittamaan arvonnan voittajan vasta viikonloppuna.

Terveisin, Stella


Näin tein kuusiportin DIY

Sain pari utelua liittyen blogissani vilahtaneeseen kuusiporttiin. Ajattelin muutaman lisäkuvan avulla näyttää miten sen tein, vaikka kyseessä ei tosiaankaan ole mikään puuseppämestarin taidonnäyte. Portti on pihapiirin yleisilmeelle tosi tärkeä elementti ja monesti harmittaakin miten porttien arvo on nykyrakentamisessa unohtunut. Koska en itse kunnosta taloani istumaan mihinkään tiettyyn aikakauteen, yritin vain tehdä sellaisen portin joka näytti hauskalta ja jonka ylipäätään osasin tehdä. Portin teko olikin hyvää sähkötyökalutreeniä.


Aloitin päättämällä portin koon ja tein uudesta kakkoskakkosesta miltei neliön malliset portin rungot. Keskelle tulevat pystypuuosat jätin korkeammaksi, jotta pystyin tekemään porttiin jonkinlaisen lukitussysteemin. Loppu puutavara olikin taas eri paikoista haalittua kierrätystavaraa. Oman kokemukseni mukaan käsittelemätönkin puu kestää pihalla melko hyvin. Ehkä joskus silti maalaan portin.



Tein runkojen takapuolelle kulmiin mahdollisimman eripariset tuet, koska se nyt minun mielestäni näytti kivalta. Ylös ja alas kiinnitin tuuman paksuisen puulistan, johon pystyin kiinnittämään portin pystylaudat toiselta puolelta.


Yksi kuusi koostuu kahdesta laudasta. Mallailin ensin montako kuusta mahtuu kumpaankin portin osaan. Päätin että kolme kuusta per puoli on hyvä. Väleihin keräsin kaikki talosta löytyneet, listat, jätepuut, rimat ja luudanvarret sekalaiseksi kokonaisuudeksi. Mitä enemmän eri väristä, kokoista, mallista ja ikäistä puuta, sen parempi. Ideana on, että pystylaudat on helppo tarvittaessa vaihtaa.


Hahmottelin ensin kuusen puolikkaan toiseen lautaan ja sahasin pistosahalla. Piirsin toisen puolikkaan sitten ensimmäistä mallina käyttämällä. Koska portin tarkoitus on pitää koirat sisäpuolella, yritin tehdä kuusista kapeita. Yhden kohdalla innostuin liikaa ja jouduinkin kiinnittämään aukkoon kivasti ruostuneen verkon estämään uteliaita partanaamoja työntämästä päätään läpi.


Tein kulmatuista tarkoituksella aika pienet, ja suunnittelin kuusien koot niin ettei taustalla oleva tuki osu kuusen kanssa samalle kohdalle. Helpointa on tehdä sopiva määrä eri kokoisia kuusia ja pätkiä muu puutavara oikeaan mittaan, sen jälkeen etsiä kuusiin sopiva rytmi ja vasta lopuksi kiinnittää kaikki kerralla paikoilleen.


Portista tuli tietenkin todella painava, varsinkin märkänä. Laitoin portin alle pyörät tukemaan rakennetta myös keskeltä. Katsotaan miten pyörä toimii oikeasti käytössä. Portin kiinnittäminen oli sata kertaa vaikeampaa kuin itse portin teko. Pystytimme porttia ja tolppia apumiehen kanssa kaksi päivää räntäsateessa. Käyttämämme saranat olivat tämän tyyliset. Kiinnitimme ne pulteilla puun läpi.


Hätäratkaisuna portti suljetaan toistaiseksi itse väännetyllä rautahakahäkkyrällä. Toimii ihan hyvin. Luulen että kuusikuviosta tulee taloni oma juttu ja käytän sitä muuallakin pihapiirissä. Kännykän sääohjelma esimerkiksi jo sinnikkäästi väittää minun asuvan Kuusistossa, vaikka en sen nimistä paikkaa löydä läheltä mistään kartasta. Pimeällä portti on erityisen hauskan näköinen, kun talolta tuleva valo piirtää ajotielle kuusimetsän peilikuvana.


Muistutus arvonnasta!


Voit vielä viikon verran osallistua arvontaan kommentoimalla edelliseen postaukseeni ja liittymällä blogini lukijaksi sivupalkin Lukijat-laatikosta. Osallistu arvontaan täällä. 13.12. mennessä. Arvon pikkujoulupaketteja, joissa on mm. bambuisia tiskirättejä, ihania vihkoja Porvoon vanhastakaupungista, vähän herkkuja, ja Rönnin pihkasalvaa

Terveisin, Stella

Pikkujoululahja-arvonta +VIDEO

Olen viime aikoina miettinyt paljon matkaani bloggaajana. En ole asiasta ihan varma, mutta veikkaan että melko pian ensimmäisestä blogipostauksesta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta. Blogini kulki alussa nimellä "Ärsyttävää hömppää", koska koin ettei rakkauttani Strömsötä ja käsillätekemistä kohtaan tuolloin oikein ymmärretty ja sille jopa naureskeltiin. Muita blogeja tiesin vain kourallisen, omastani en kertonut kenellekään. Tilanne muuttui kuitenkin muutamassa vuodessa ja pian kaikki kotoilivat hiki hatussa ja joka toinen piti myös blogia.


Blogini on sittemmin vaihtanut nimeä ja osoitetta muutamaankin otteeseen. Taukojakin on ollut, mutta jostan syystä palaan aina takaisin. Tänä päivänä blogilta vaaditaan ehkä enemmän kuin koskaan. Itselläni on paljon blogiin liittyviä toiveita ja tavoitteita, koska koen että tämä on minun juttuni, (toisin kuin ehkä youtube-videot). Olen kirjoittanut niin paljon kuivia remonttipostauksia että haluan kiittää täällä kävijöitä ja jakaa vaihteeksi vähän "ärsyttävää hömppää" pienen joululahjan muodossa. Tai on näillä pikkupaketeilla ihan käyttöäkin.

Arvonta

  • Arvontaan osallistut kommentoimalla jotain tähän postaukseen. Kerro vaikka minkälaisia juttuja tykkäät blogeista lukea. Jos kommentoit anonyymisti, muista jättää joku nimi tai yhteystieto. 
  • Pikkujoululahjoja on kaksi ja toinen arvotaan bloggerin kautta seuraavien kesken. Toisen paketin arvontaan pääset siis mukaan klikkaamalla itsesi lukijaksi napista "Lue" sivupalkin Lukijat-laatikosta. 
Arvontaan voi osallistua 13.12. asti!



Marraskuun remonttikuulumiset


Tämän kuun remonttikuulumiset ovat lyhyet. Olemme saaneet koira-aidan portteineen pystyyn ja sokkelin tukivalun muotit poistettua. Sokkeliin on myös tehty reiät tulevaa rossipohjan tuuletusta varten. Vielä pitäisi patolevyt saada paikoilleen, jotta kaivinkone ehtisi paikalle viimeistelemään pihan.


Selässäni on kuitenkin meneillään jotain omituista ja en ole loppukuusta pystynyt kipujen takia tekemään yhtään mitään. Odotan lisätietoja vaivastani ja siitä miten se parannetaan. Itsesääli on ollut korkealla ja mieli aika maassa. En ole tottunut olemaan aloillani. Olen kuitenkin lääkinnyt itseäni pilvilinnoja rakentamalla. Siitä ei tule selkä yhtä kipeäksi kuin taloni remontista.


Mukavaa joulunodotusta!

Terveisin, Stella 

Kahden neliön kylpyhuone!

Alan henkisesti valmistautumaan siihen, että (pian) pääsen tekemään lattioita. Samalla pitäisi päättää viemärin ja vesiputkien reitit. Toisinsanoen olen hahmotellut paperille keittiötä, vessaa ja kylppäriä. Remonttissani wc-kylpyhuone ei vaihda paikkaa, vaikka kaikki meneekin uusiksi. Se ei myöskään saa lisää kokoa, koska en raaski uhrata tilalle yhtään enempää 25 neliöstä. Kylpyhuoneen kalusteet muuttavat kuitenkin järjestystä. Pesukone lähtee toisiin tiloihin, mutta lämminvesivaraaja muuttaa sisään. Pumppu ja lämminvesivaraaja oli sijoitettu talon kylmimpään kohtaan, ulkonurkkaan. Vesi tulee taloon vieläkin samasta nurkasta, mutta muuten kaikki vedot menevät nyt uudessa suunnitelmassa lämpimällä sisäseinällä. Koska kaivovesi ei ole pysynyt kunnostuksesta huolimatta kirkkaana, joudun varmaan ensi kesänä liittymään kunnan vesiverkkoon. Se on tuotu jo tontille.

Alkuperäinen kylpyhuone oli kurjaakin kurjempi näky ja parhaimman käsityksen siitä taitaa saada ensimmäisestä videostani. En paljon tilaa kuvannut, koska mökillä oli aina niin pimeää. Pohdin pitkään vaihdanko oven paikkaa, niin että kylppäriin mentäisiinkin makuuhuoneesta. Koirien tarpeet menivät kuitenkin edelle ja päätin että on tärkeintä saada lenkillä hirvenkakassa pyörineet koirat pesulle suoraan eteisestä kulkematta keittiön ja makuuhuoneen kautta. Vanha ovi onkin ainoa säästettävä osa.



Myönnän että välillä tuntui mahdottomalta saada kaikkea mahtumaan kahteen neliöön niin että se toimii minun ja koiran kokoisten koirien käytössä, eikä tunnu ahtaalta. Suunnitelmassa puolet tilasta on varattu suihkulle ja puolet vessalle. Pönttö tulee olemaan aivan tavallinen kierrätyksestä löydetty malli, samoin miniallas hanoineen löytyi käytettynä. Haaveilen 60-100 litran varaajasta jonka saa nostettua seinälle. Säilytyskalusteet ovat kirppislöytöjä. Valaistusasiat ovat vielä auki, haluan yleisvalon lisäksi tunnelmallisemman hämyvaihtoehdon. Suihkuverho ei ole tyylikkäin ratkaisu, mutta huomasin että se on vähiten tilaa vievä. Ajattelin että sivuun vedettynä se ei myöskään tuki ahdasta tilaa.

Kylppärisuunnitelmassani on yksi tilaa säästävä ratkaisu. Minikokoinen pesuallas on suihkutilassa. Tarvitsen allasta vain hampaiden ja käsien pesuun ja siihen riittää pienikin. Yhden hengen taloudessa ei suihkua ja allasta käytetä kuitenkaan samaan aikaan. Peilin ei tarvitse olla altaan yhteydessä, vaikka sen voi suihkutilaan sijoittaakin. Peili höyrystyy pienessä tilassa joka tapauksessa. Jos suihkun jälkeen haluaa kuivin varpain pestä hampaansa, senkun pyyhkäisee lattian kuivaksi ja käyttää hetken mattoa. Keittiöön on tulossa iso pesuallas ja siellä voi tarvittaessa tehdä kaikki enemmän tilaa vaativat pesutoimet. Laskin myös ettei erillistä käsisuihkua tarvita, koska suihku yltää pienessä tilassa sinne missä tarvitaan.

Vaikka kylppäri onkin pieni, sen ei tarvitse olla ankea. Vanhat tutut tietävät että pidän väreistä ja runsaudesta ja sitähän vessaan tulee. Lisäksi myös minulle hyvin epätyypillistä valkoista ja harmaata. Vessa on ainoa tila jossa ei tarvitse miettiä materiaalien hengittävyyttä, ja seinille tulee Pip-studion ihana tapetti ja osaan seinästä valkoinen iso peruslaatta pystyyn. Lattiaan haluan kuratassuille sopivan värin ja suihkun puolelle pinnan joka ei ole liukas. Kattomateriaaliksi sama valkoiseksi maalattu puinen peruspaneeli kuin muuallekin taloon.



Miltäs vaikuttaa? Onko teillä todella pieniä kylpyhuoneita? 
Tässä vaiheessa olisi kiva nähdä muiden ratkaisuja ja kuulla parannusehdotuksia!

Terveisin, Stella

Aikaikkuna menneeseen


Rakastan vanhoja taloja juuri siksi että ne ovat vanhoja. Niillä on menneisyys ja se saa näkyä. Sydän syrjällään jouduin purkamaan taloni kaikki seinien kerrokset pois raakalautaan asti. Seinissä oli yllättävän paljon tapettikerroksia, ja välillä pohdinkin onko taloni oikeasti tehty vasta 50-luvun puolivälissä. Keräsin tapetinpaloja talteen ajatuksena säilyttää edes vähän Rauha-mummon sisustushistoriaa.


Muistin tapetinpalat auttaessani vuorostaan apumiestä hänen taloprojektinsa kanssa. Teimme apupojille huonetta ja tapetoinnin jälkeen kaivoin omat tapettisilppuni esille. En keksinyt niistä mitään kovinkaan ihmeellistä. Yhtä vanhaa ikkunaa olin säästellyt tätä tarkoitusta varten. Liisteröin tapetinpalat pinkopahviin ja niittasin kiinni ikkunanpokaan. Tiedän tarkkaan mihin tämä aikaikkuna sijoitetaan remontin valmistuttua. Se pääsee kunniapaikalle.


Terveisin, Stella

Suihku ja pyykinpesukone ilman juoksevaa vettä?


Viime postauksessa harmittelin äkkitalvea, mutta nyt näyttääkin siltä että saan vielä toisen mahdollisuuden valmistautua oikeaan talveen. Lumen sulaessa palasi myös pimeys ja myönnän että halloweenin aikaan on tullut mietittyä taloni edesmenneitä asukkaita. Rauha-mummo on ollut koko ajan enemmän läsnä, mutta väitän saaneeni eräänä iltana myös tiettyä tupakkaa polttavan vieraan. Pimeydestä ja vähän pelottavasta tunnelmasta huolimatta tuosta kuvan saunasta on tullut talouteni monitoimipiste ja arjen pelastus. Siellä tapahtuvat kaikki huoltotoimet, tiskaus, peseytyminen ja nyt myös pyykinpesu.

Jos minun pitäisi nopeasti mainita blogimaailman paras postaus ikinä, olisi se Jovelan Johannan kuvaus pyykinpesusta pulsaattorilla. Tuon kirjoituksen aikaan keräsin jo tietoa vähän toisenlaisesta elämästä, vaikka asuin kivasti suuressa talossa kaikilla mukavuuksilla. Tilasinkin kesällä samanlaisen Midean koneen Hobby Hallin alennuksesta, mutta ehdin ottaa sen käyttöön vasta nyt.


Olin kuvitellut koneen paljon pienemmäksi ja saankin nyt todella pohtia mikä sen lopullinen sijoituspaikka tulee olemaan. Tällä hetkellä kone on saunalla, jossa sitä joutuu nostelemaan vähän tilasta toiseen. Oletan että kone kestää säilytystä pakkaslukemissa jos sen sisään ei jää vettä. Hyvää härvelissä on että sitä jaksaa yksinkin siirrellä. Suhtauduin pulsaattorin pesutehoon aika epäilevästi. Vaihdoin samalla pesuaineen ekologiseen tuotteeseen ja toivoin parasta.


Keveyden lisäksi pulsaattorissani on hyvää nopeus. Pisinkin pesuohjelma taitaa kestää vain vartin, ja siihen päälle huuhtelut ja linkous. Linko toimi erityisen tehokkaasti, jopa paremmin kuin jossain omistamissani tavallisissa pesukoneissa. Pesutulos oli myös ihan hyvä. Vaatepyykki tuli puhtaaksi, mutta likaisemmat keittiöpyyhkeet olisivat vaatineet tahrojen esikäsittelyä. Huonoa ainakin tässä mallissa oli kehnot ohjeet. Ohjelappunen tuntui olevan jollekin samantyyppiselle koneelle, muttei juuri tälle. Kone ei rungoltaan vaikuta myöskään kovin kestävältä. Pelkään että kannet ja muut liikkuvat osat tulevat rikkoutumaan käytössä.


Pulsaattorin lisäksi saunalla on myös toinen mukavuustuote, jonka olemassaolosta en vielä jokin aika sitten tiennyt mitään, nimittäin ladattava suihku. Härpäkettä kehuttiin niin paljon Mökkihöperöitten fb-ryhmässä että hain omani Puuilosta, mutta näköjään ainakin Biltema myy samaa tuotetta. Voin tässä yhteydessä paljastaa etten ole mikään kaikenkestävä karaistunut villinainen, vaan rakastan yli kaiken lämmintä vettä ja peseytymistä lämpimässä (koska lapsuustraumat). Ladattavan suihkun pieni paine säästää mielestäni vettä ja varsinkin pitkät hiukset on helpompi huuhdella puhtaiksi puhumattakaan koirien tassuista. Turhakkeeksi suihku on mielestäni tuohon hintaan oikein hyvä ostos. Kertalatauksella ottaa useammankin pitkän suihkun, suosittelen kokeilemaan.

Terveisin, Stella

Remonttia ja arkea poikkeusoloissa & VIDEO

Pari viikkoa sitten apumieheni totesi mönkiessään kanssani jäisessä kaivannossa otsalampun valossa, että tämä työmaani on vähän kuin olisi Etelänavalla hommissa, ja taukotupani pieni tutkimusasema. Silloin nauratti. Kun jäin itsekseni kohtaamaan viime viikon sään, ei enää naurattanut. En ole omistanut telkkaria viiteen vuoteen, en lue lehtiä tai kuuntele radiota, joten lumi tuli yllätyksenä. Muistan kyllä välillä klikkailla kännykän sääappseja. Pakkanen ei nyt ollut toivomuslistalla, sillä tilaamani valmisbetoni kaipasi kovettuakseen +5 asteen lämpötilan. Siinä vaiheessa kun sähköt katkesivat koko kylästä olin varma että yksi remonttini tärkeimmistä osuuksista menee mönkään ja sokkelin korjausvalu ei onnistu.


Noh, betoniauto mahtui juuri ja juuri pihaan omenapuun sahauksen jälkeen, apumies ehti viime tingassa auttamaan, letkun pituus riitti, betoni hulahti muottiin ja vähän ohikin, muotti petti vain yhdestä kohdasta sekä lainaan saatu styroksi, puhaltimet ja muovi ehdittiin laittamaan paikoilleen suojaamaan valua juuri ennen lumisateen alkamista. Sähkötkin pysyivät, mutta katolta tippuva lumi rikkoi lopulta muovit ja styroksit. Valu saattoi tuurilla pysyä kunnolla lämpimässä parin vuorokauden verran ja tuurilla se myös riittää.


Samanlaista nipin napin selviytymistä oli ensimmäinen kokonainen viikkoni täällä tutkimusasema Vasarassa. Pyörässä ei tietenkään ollut talvirenkaita, ruokaa ja juomavettä ei ollut riittävästi ja kaikki vaatteeni olivat vääriä ja märkiä. Opin läksyni, pitää varautua paremmin ja seurata säätä tarkemmin. On meillä ollut koirien kanssa kuitenkin ihan kivaakin.


Videolla lyhyesti lokakuun remonttikuulumisista ja vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin, kiitos niistä.



Terveisin, vähän väsynyt Stella

Kantapään kautta opittuja vinkkejä muille remontoiville naisille

Viimeiset viitisen vuotta olen elänyt enemmän tai vähemmän remontin keskellä. Jotakin pientä olen matkan varrella oppinut ja näköjään kuvittelen tietäväni aiheesta riittävästi jakaakseni vinkkini teille. Niin miehet kuin naisetkin voivat olla hyviä ja huonoja vasaran varressa, eikä kirjoitukseni tarkoitus ole arvioida yksilön taitoja sukupuolen perusteella. Lukekaa siis huumorilla ja muistakaa että vinkit ovat lähtöisin omasta kokemusmaailmastani (lähinnä mokistani), ei absoluuttisesta totuudesta. Kiitos ja anteeksi.

Litimärkä puu jäätyy pakkasilla kivikovaksi sahata

1. Muista ettei kukaan synny remppareiskaksi
Taidot opitaan, kukaan ei saa niitä syntymässä, edes mies. Okei, joillakin on ehkä paremmat geenit. Naisena sinulla on kuitenkin samat mahdollisuudet oppia asioita eikä koskaan ole liian myöhäistä. Kokeilematta asioita, et voi löytää piileviä kykyjäsi. Älä ikinä sano "en osaa" kokeilematta ensin. Saatat yllättyä.

2. Hae tietoa, harjoittele, pyydä apua, käy kursseilla, ole aktiivinen!
Remonttihommia oppii vain tekemällä, tosin hyvä opetus, youtube ja kirjat auttavat paljonkin. Hienointa on jos töitä saa tehdä rauhallisen tyypin kanssa, joka osaa neuvoa. Kaikilla ei tätä mahdollisuutta kuitenkaan ole ja on etsittävä muita keinoja. Itse olen saanut ensikosketuksen nikkarointiin alle kouluikäisenä perhepäivähoitopaikassa, jossa sain joskus leikkiä hallilla jämäpuupalikoiden, naulojen ja vasaran kanssa. Tein palikoista koiran, joka näytti ihan koiralta ja muistan sen riemun tunteen vieläkin. Ensimmäisen työkalupakkini sain 16-vuotiaana syntärilahjaksi. Kun muut kävivät 18-vuotiaana baarissa, minä kunnostin huonekaluja ja hain opiskelemaan huonekalukonservaattoriksi.  Sen jälkeen olen tehnyt pieniä ja isompia hommia aina tilaisuuden tullen ja lukenut kaikki markkinoilla olevat vanhojen talojen korjausoppaat. Opin uutta joka päivä, yleensä epäonnistumisen kautta.

Mitä kauemmas poistut mukavuusalueeltasi, sitä enemmän opit

3. Hommaa juuri SINULLE hyvät työkalut ja varusteet
Muista kokosi ja voimasi rautakaupassa. Hyvä työkalu ei ole se pinkki kukallinen työkalusarja jota myydään naisille. Se riittää lapsille ja askarteluun, mutta ei oikeisiin töihin. Hyvä työkalu ei myöskään välttämättä ole se naapurin Ranen suosittelema maailman suurin ja raskain uutuushärpäke. Etsi koneita joita jaksat kannatella, hanskat jotka sopivat käteesi (vaikka lastenosastolta), työvaatteet jotka suojaavat ja tuntuvat hyvältä päällä sekä vempeleitä joita osaat käyttää. Naiset sortuvat helposti tekemään töitä liian suurilla puutarhahanskoilla siipan vanhoissa verkkareissa. Polvisuojat, repeämättömät työhousut, istuvat tarkoitukseen tehdyt hanskat ja turvakengät muuttavat elämäsi. Lue arvosteluja ja etsi tietoa, hyvä ei välttämättä ole aina kallista. Työkaluja voi myös lainata ja vuokrata. Äänekkäät koneet muuttuvat vähemmän pelottaviksi kunnon kuulosuojaimilla ja suojalaseilla.

Suomen olosuhteet eivät aina ole remontille parhaat mahdolliset

4. Vaadi tasa-arvoista kanssakäymistä kaikkialla
Olin todella järkyttynyt siitä kohtelusta, jota sain jo taloa etsiessäni kiinteistövälittäjien ja pankin toimesta ja miten kummallista asennetta olen kohdannut nyt taloa remontoidessani ja asioidessani eri firmojen kanssa. Olen pitänyt Suomea aika tasa-arvoisena maana ja ilmeisesti olen itse kasvanut niin pellossa etten ole tajunnut kyseenalaistaa kykyjäni riittävästi. Nykyään uskallan sanoa jos palvelu ei ole asiallista, mutta annan myös positiivista palautetta jos asiat sujuvat hyvin.

5. Hyväksy keskeneräisyys
Talo, mikään talo, oli se sitten vanha tai uusi, ei ikinä tule valmiiksi. Kun kaikki on laitettu, homma alkaa alusta. Minun on äärettömän vaikeaa sietää keskeneräisyyttä, mutta olen löytänyt tapoja selvitä siitä (kohta 7 ja 10)

Ei näin

6. Tee listoja
Talon suurempi remontti voi tuntua järkyttävältä projektilta. Tai ehkä käy niin että idea on ensin mahtava, mutta kun totuus kaikesta mikä pitää tehdä ja ottaa huomioon käy ilmi sitä haluaisi perääntyä koko jutusta. Listojen tekeminen voi auttaa tai ahdistaa. Olemme yksilöitä. Olen huonomuistinen, joten listoja tekemällä rauhoitun ja jäsennän ajatuksiani ja muistan ne paremmin. Kuvittelen listojeni avulla että homma on hallussa. Jos lista on tyyppiä: "julkisivun laudoituksen uusiminen, kylppäriremontti, salaojitus" se ahdistaa. Eihän tuosta pääse ikinä viivaamaan mitään yli. Listalle lisätyt pikkuhommat motivoivat enemmän. Suurempia kokonaisuuksia kannattaa pilkkoa pienemmiksi ja keskittyä kerralla vain yhteen asiaan, niin projektin laajuus ei tunnu musertavalta. Onnistunut listojen teko ja käyttö tekee projektin etenemisen näkyväksi.

7. Ymmärrä että elämä remontin keskelläkin on elämää
Tekijöitä on monenlaisia. Jotkut tykkäävät painaa sata lasissa remontin kerralla pois alta. Monella tilanne on kuitenkin se, että pitää käydä töissä, nukkua ja syödä ja ehkä talouskin pakottaa elämään rempan keskellä vuosia. Sitä tulee hulluksi jos tuona aikana unohtaa elää myös tavallista arkea. Remonttielämästäkin on tehtävä siedettävää ja siitä on saatava taukoa. Tylsien perushommien ohella kannattaa tehdä jotain itseä motivoivaa ja muistaa välillä karata koko remontista. Remonttiarjen ei tarvitse olla kärsimystä ja kurjuutta.

On ihan ookoo ostaa raksalle kukkia, tuoda kauniita turhia esineitä ja pitää taukoja

8. Varaudu riitoihin
Tämä on fakta. En ole tavannut yhtäkään ihmistä joka väittäisi muuta. Riitaa tulee satavarmasti oman kumppanin kanssa, mutta sitä voi tulla myös kavereiden, talkooväen, naapurin, rautakaupan myyjän ja ties kenen kanssa. Remontit ja rakennushankkeet ovat varmasti johtavia syitä avioeroon. Parisuhteen tilannetta on siis seurattava tiiviisti ja molempien osapuolten pitäisi osata ainakin seuraavat sanat "anteeksi", "kiitos" ja "olit oikeassa".

Suunnittelu on vähintään yhtä mukava kuin valmiiksi saaminen

9. Haaveile ja löydä oma motivaatiosi
Minkä takia remontti on aloitettu? Usein syynä on kiiltokuvamainen visio unelmakodista. Tie tuohon alkuperäiseen unelmaan on tosin aina pidempi kuin alunperin olisi ajatellut ja jossain matkan varrella motivaation voi hukata. Silloin kun remppaelämä on pelkkää ankeutta yritän muistuttaa itseäni syistä miksi tähän on lähdetty. Tankkaan sisustuslehtien ihania kuvia vanhoista puutaloista, hypistelen kaupoissa sohvatyynyjä, piirtelen sisustuksen järjestystä paperille, tilailen tapettinäytteitä, luen pidemmälle edenneiden ihmisten blogeja ja mietin mitä kaikkea teen kodissani remontin jälkeen. Vaikka neuvo on vähän ristiriidassa kohdan 7 kanssa ja vaikka uskon että jo remontista ja itse matkasta päämäärään on osattava nauttia, jotkut työvaiheet ovat vain niin uuvuttavia että pieni todellisuuspako haavemaailmaan on sallittua.

10. Iloitse pienistäkin edistysaskelista
Jos olet tyytyväinen vasta kun kaikki on valmsita ja täydellistä et ehkä ole tyytyväinen koskaan. Keskity säännöllisesti siihen mitä on jo tehty ja unohda hetkeksi tekemättömät asiat. Tee edes yksi pieni osa-alue valmiiksi, siivoa (kaikki näyttää valmiimmalta siistinä) ja laita se nätiksi. Ota kuvia, someta, fiilistele, nauti ja iloitse vaikka vain yhtestä valmiista näkymästä, nurkasta tai työvaiheesta. Hetken pysähtyminen onnistumisen äärelle auttaa taas projektin jatkamisessa ja loppuun viemisessä.

Taitava rajaus kuvaamisessa on yksi tapa keskittää huomio positiiviseen

Terveisin Stella